On mielestäni! En halua syyllistää vanhempia niin kauniista asiasta kuin lapsista, mutta mielestäni adoptiota tulisi mainostaa vanhemmiksi haluaville enemmän. En puhu minkään muoti-ilmiön luomisesta (vanhemmuus on liian vakava asia sille, että siitä tehtäisiin teinien ajanviete) vaan tietoisuuden lisäämisestä.
Maailma on ylikansoitettu ja se vain jatkaa kasvamista. Maailma on täynnä huonoissa oloissa eläviä lapsia vailla vanhempia, jotka tarvitsevat kodin ja aikuisen turvaa. Joku päivä maailma ei enää kestä jatkuvasti kasvavaa populaatiota ja elintaso romahtaa. Meillä monilla on kuitenkin tarve saada lapsia, joten adoptio enenevissä määrin on ainoa tapa vastata niin maapallon tarpeisiin kuin myös ihmisten tarpeisiin. Ongelma taitaa olla lähinnä ihmisten pinnallisuus. "Mutta en minä halua mustaa lasta kun olen valkoinen. Eihän se näytä yhtään minulta. Toi olisi ihan hyvä muuten, mutta sillä on siniset silmät ja mulla vihreät, ei kelpaa." Tai sitten ajatus, ettei lapsi ole oikeasti lapsesi ellei hän tule siemenestäsi tai kohdustasi. Miksei? Eikö vanhemmuus ole täysin riippumatonta verisukulaisuudesta? Jos väität että on, niin mieti tilannetta, jossa saat kuulla, että rakas lapsesi onkin vaihtunut laitoksella toiseen lapseen. Kuolisivatko tunteesi lastasi kohtaan? Kokisitko hänet enää lapseksesi? Olen varma, että alkujärkytyksen yli päästyäsi kokisit hänet 100% omaksi lapseksesi.
Maailma on ylikansoitettu ja se vain jatkaa kasvamista. Maailma on täynnä huonoissa oloissa eläviä lapsia vailla vanhempia, jotka tarvitsevat kodin ja aikuisen turvaa. Joku päivä maailma ei enää kestä jatkuvasti kasvavaa populaatiota ja elintaso romahtaa. Meillä monilla on kuitenkin tarve saada lapsia, joten adoptio enenevissä määrin on ainoa tapa vastata niin maapallon tarpeisiin kuin myös ihmisten tarpeisiin. Ongelma taitaa olla lähinnä ihmisten pinnallisuus. "Mutta en minä halua mustaa lasta kun olen valkoinen. Eihän se näytä yhtään minulta. Toi olisi ihan hyvä muuten, mutta sillä on siniset silmät ja mulla vihreät, ei kelpaa." Tai sitten ajatus, ettei lapsi ole oikeasti lapsesi ellei hän tule siemenestäsi tai kohdustasi. Miksei? Eikö vanhemmuus ole täysin riippumatonta verisukulaisuudesta? Jos väität että on, niin mieti tilannetta, jossa saat kuulla, että rakas lapsesi onkin vaihtunut laitoksella toiseen lapseen. Kuolisivatko tunteesi lastasi kohtaan? Kokisitko hänet enää lapseksesi? Olen varma, että alkujärkytyksen yli päästyäsi kokisit hänet 100% omaksi lapseksesi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Miksi synnyttää tänne kaikin konstein ihmisiä, esim. kalliin koehedelmöityksen kautta, kun jossain puolella maailmaan lapsia näntyy nälkään ja joutuu lastenkoteihin.
Kun me ihmiset olemme mitä olemme, niin lapsen itsensä kannalta olisi paras ratkaisu adoptoida sinne missä ulkoiset piirteet eivät kovin paljon poikkea kantaväestöstä. Silloin tulla kiusatuksi koulussa pienempi ja ehkä joitan vaivaa olla eksoottinen muiden joukossa.
Olisi varmaan hyvä, jos adoptiomaa olisi maantieteellisesti lähellä. Olisi helppo pitää yhteyksiä synnyinmaahan ja kulttuuriin, jotka saattavat tulla iän myötä tärkeäksi.
Hyvä ohje varmaan on mieltää itsensä adiptiolapasen asemaan?