Ahdistaa miehen lapsi. Meillä menee hienosti aina kun hänen lapsi on muualla. Tuntuu että se lapsi on jotenkin vajaa ja en pysty olla itse luonnollinen hänen seurassa. Ikinä ei ole kenestäkään lapsesta tullut sellaista oloa. En halua edes tutustua siihen kun ajatuskin saa ahdistumaan se lapsi saa mun olon todella häiriintyneeksi. Kumpa miehellä ei sitä olisi, kuulostaa raa'alta mutta niin olisi parempi. Eikä mieskään paljoa sen lapsen järjenjuoksua ymmärrä. Tiedä vaikuttaako olot äidin luona lapsen kehitykseen niin paljon. Siitä lapsesta haluan muuttaa kauaksi ja onneksi mieskin haluaa muuttaa. Miehelläni on sellainen työ jota parempi työmatkan vuoksi tehdä muualla kuin täällä nykyisessä asuinpaikassa. Itse valmistun kesän alussa ja töitä saan helposti. Yhteinen lapsi toivottavasti saa tämän lapsen kokonaan pois meidän elämästä. Minä teen miehen onnelliseksi ja hoitakoon miehen exä niiden entisestä elämästä jäänneet asiat.
En halua olla miehen lapsen lähellä.
ilman kolmatta
562771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Pysähdys ihan pieneksi hetkeksi miettimään tuota kirjoitustasi. Lue se läpi ja mieti, että onko sinun omassa asenteessa ehkä jotakin parannettavaa. Olet suhteessa mieheen, jolla on lapsi. Lapsi ei ole sinun, mutta miehesi on tämän lapsen isä. Tuota isyyttä ei voi kukaan viedä pois. Vanhemmuudesta ei oteta lomaa, eikä sitä voi sanoa irti. Jotkut harvat kyllä, mutta valtaosa tuskin niin toimii. Lapsi tarvitsee isäänsä ja isä lastaan. Onhan sinullakin varmaan oma isä? Vaikutat erittäin lapselliselta tapaukselta. Tai sitten sinä vaan kuulut siihen ryhmään, joka ei entisestä liitosta olevia lapsia tule koskaan hyväksymään. Nehän muistuttavat miehesi entisestä elämästä. Siihenkin on ratkaisu! Pysyttele jatkossa sellaisissa miehissä, joilla ei ole lapsia. Mutta älä koskaan riko vanhemman ja lapsen välejä. Siinä epäonnistut, ennemmin tai myöhemmin.
Se oli provo. Ei sille kannata vastata.
Lissu-ukko eli ikisinkkuhan tuossa avauksessa taas oli asialla. Hän kertoo omaa elämäntarinaansa, vajaana lapsena, isänsä elämästä poisunohdettuna.
pakkotoistoa pakkotoistoa
Haittaako? Pakkotoistoa se on avajallakin.
Älä pilaa lapsen elämää . Parempi että sinä menet pois lapsen ja hänen isän elämästä . Et ole kuitenkaan kypsä vielä äidiksi . Toivon että lapsi saa olla lähellä isäänsä . Älä riko heidän elämää . Lapset on parasta mitä elämässä on . Tulet sen huomaamaan sitten kun sinulla on omia lapsia . Et varmasti haluaisi luopua omista lapsista vaikka sitä nyt vaadit mieheltäsi .
Lapsen syy ei ole,jos sinä olet rikkonut lapsen kodin ota vain
syy niskoillesi ,varmaan jo tiesit aikaisemmin lapsen olemassaolosta,kanna myös seuraukset äläkä nurise.
Oletko kuullut sananlaskua, toisen suru toisen huvi
Millä lailla rikkonut lapsen kodin?
kuten muutkin horot, vamppaamalla varatun ukon. Ja ukko tyhmä kun saapas.
Missä sanotaan että ukko oli varattu? Kyllä ukot osaa perheensä jättää ilman horojakin.
Ihan varmasti (vaikka tämä juttu olisikin provo, mutta voi olla myös totta) nämä on juuri näitä tyhjäpää bimboja, jotka horostelee ja iskevät miehen, joka on varattu tai eronnut, mutta kuitenkin lapsi/lapsia, niin kuvittelevat pääsevänsä helppoon rahakkaaseen elämään, ettei itse tarvitse töitä tehdä, ja sitten herne on löytänyt toisen ja bimbot saa kuningasidean, että "jumaliste sillähän on kakaroita, ne vie rahat ja mulle ei jääkään niin paljoo"... Kaikkihan nämä horoset tietää, mutta toiset ukot on vaan niin tyhmiä
Eronnut ukko on aina vapaa. Vaikka ukko olisi varattu niin suurin vastuuhan on hänellä itsellään tekemisistään. Vai kuinka? Helpoin syyttää ulkopuolisia "bimboja".
Muuten hyvä mutta ei mielellään ukkoa rahojen kanssa. Pelkät rahat, kiitos.
Onko sulla lukemisen ymmärtämisessä vaikeuksia? Koita nyt lukea tuo viimeinen lause ihan ajan kanssa. Toki jos olisihan minun pitänyt ymmärtää vääntää asiaa rautalangasta, kun täällä on kaiken laisia "lukijoita"
Jätetään siis bimbot pois luvusta kokonaan. Vika on vain ja ainoastaan sen tyhmän miehen. Viimeisessä lauseessa sanotaan että ukot on vaan niin tyhmiä. Ymmärrän sen niinkuin se on kirjoitettu. Miehet on suurimpia horoja muutenkin mitä maa päällään kantaa. :D Varatut miehet hyppää jatkuvasti vieraissa. Yksikään nainen ei heitä väkisin ota.
Kyllähän asuinolot ja ihmiset ympärillä vaikuttavat lapseen. Joten myös sinä ja lapsen isä vaikutatte vaikka lapsi asuisikin enemmän äitinsä luona. Te kaikki aikuiset olette syyllisiä lapsen outoon ajatuksenjuoksuun, johtuuko se sitten siitä ettei teistä ketään kiinnosta olla lapsen kanssa (näinhän itse juuri kirjoitit) ettekä osaa olla, kenelläkään ole aikaa tai osaa/pysty antamaan lapselle sitä mitä hän tällä hetkellä tarvitsee. Katsokaa peiliin. Onko lapsi käynyt missään tutkimuksissa? Nykyaikana niin paljon ADHD ja muita tapauksia, helpottaisi se diagnoosi teidänkin olemista ja arkea.
Sinuna kysyisin lapsen isältä/mieheltäsi ja itseltäsi ääneen että mitäpä käy jos teille syntyy samanlainen oudosti käyttäytyvä ja ajatteleva lapsi, kyllästyykö ukkosi senkin hoitamiseen? Lapsihan on hänen geeniänsä, sama perimä ja esim ADHD mahdollisuus on teidänkin lapsella. Ole "onnellinen", sulla on jo todiste miehen jälkeläisistä, ei tarvitse arvailla mitä sieltä tulee. Eri asia miellyttääkö.
Meillä miehen lasten kaaliin ei mene kunnioutus ja kohteliaisuus. Olemme vuosia yrittäneeet sitä mutta ei mene jakeluun. Myöskään he eivät suostu sanomaan minua äidiksi, vaikka olen heidän isänsä vaimo ja oikeutettu äiti sanaan. Se on vaikeeta ilmeisesti päässä heillä on jotain vikaa, kun kaikki taidot on hukassa.
Kun sanon jotain, sitä ei noteerata, ja kiukutellaan ja huudetaan vastaan. On vaikeeta elää tuommosten lasten kanssa, kun omien lasten kanssa on aina ollut niin helppoa ja iisiä.
Heidn äiti on opettanut ehiät vihaamaanm inua.
Ei olisi paljon vaadituu jos osattaisiin käyttäytä ja puhutella minua kunnioittavasti, omat antaa esimerkkiä, muuta kiukutellaan heillekin.
Olen yrittänyt olla pitkäpinnainen, antaa aikaa ja ymmärtää, mutta en jaksa, menkööt pois jos ei suostu yhteistyöhän minun kanssa, minä elänä miehen kanssa, en kaipaa älykääpiöitä kotiini.
Pakkotoistoa tosiaan.
Ne lapset ei arvosta sua pätkääkään. Sinä et ole tehnyt mitään jolla ansaitsisit tai pistäisit lapset arvostamaan itseäsi. Et ole osoittanut kaapin paikkaa etkä sitä että teillä määräät sinä. Avainasemassa on miehesi/lasten isä, hän ei tue sinua siinä että saisitte uusperheen toimimaan ja lapset ymmärtämään että olette yhdessä, samaa mieltä säännöistä ja molemmat valtuutettuja kasvattamaan lapsia silloin kun ne ovat teillä. Uskovatko lapsesi edes isänsä komentoa? Jos ei, mies on aikamoinen housu tai sitten vain väsynyt ja luovuttanut (sitä samaa varmasti sitten kun teidän yhteisenkin lapsen kanssa tulee ongelmia, kaikki se paska jää sinun hoidettavaksesi). Jos lapset uskovat isänsä komentoa niin sitten mies ei vaan tue sinua, ja mitäpä se taas kertoo suhteestanne?
Juuri näin, itse miehenä täysin kyllästynyt puolison poikaan 10v. Myös puoliso, kun ei mikään tehoa ja poika käyttäytyy miten tahtoo. Pojan isän kanssa ollaan täysin samoilla linjoilla ja hän on monesti ollut meillä keskustelemassa meidän ja pojan kanssa pojan käyttäytymisestä. Samat ongelmat hänelläkin pojan kanssa kun poika hänellä. Kunnon remmi auttaisi varmasti, mutta kun nykyajan kermaperselapsia ei saa kuin kehua tai kiltisti sanoa että noin ei saisi tehdä, muuten on joku täti tai poliisi oven takana.
Miksi nimitellä lapsia? Lapset on vanhempien kasvatuksen tulos. He ovat lapsista kermaperseitä tehneet.
Onko kaikkien uusikoiden vaan sopeuduttava kenkkumaisiin kakaroihin? Jos ei saa kasvattaa eikä komentaa, niin ei lapsilla ole hyvä tulevaisuus, ja äidipuoli on semmoinen ihminen joka tietää ja osaa.
Meillä ainakin lapset ovat kurittomia ja sotkuisia. Itse olen aina ollut tarkka ja siisti, niin tuntuu että asuu sikalassa täällä. Kauheeta eloa, mutta ei ole mun päänsärky, ja toivon että muuttaa pian pois eikä meidän tarvi enää heitä nähdä. Mieskin on pulassa kun en saa kasvattaa heitä.
Haluan olla lapsille uusi äiti, kun itsekin toivovat sitä ja vaativat, mutta halusin että oppisivat käyttäytymään asiallisesti ja siivosti. Ei paljo vaadittu mutta eivät silti ymmärrä.
"Meillä ainakin lapset on kurittomia ja sotkuisia".. Niin, ei sitten ole tullut koskaan mieleen miksi ne lapset on kurittomia ja sotkuisia? Miten lapset näyttävät tunteensa? On isiä ja äitejä, on uusioisiä ja uusioäitejä jotka eivät koskaan ajattele niitä lapsia. Miltä niistä lapsista tuntuu kun äiti ja isä eroaa, miten he ovat joutuneet siitä kärsimään. Kaikki tuttu ja turvallinen on viety ja hajonnut. Sitten tulee kuvioihin uusioisä ja uusioäiti (lapsille täysin vieraat ihmiset) ja lapset roikkuu siinä sivussa ja kaiken pitäisi jatkua kuin ennenkin. Kuitenkin lapsilla on vain yksi äiti ja yksi isä.
Taas näitä trolleja. Tyhmäkin näkee että on keksitty juttu.
Miettiä sopii kun alkaa seukkaa sellasen kaa ,jolla on lapsi tai useampi. Itselläni miesystävä joka hyväksyy lapsikatraani. Emme kuitenkaan tule koskaan asumaan saman katon alla. Näemme kaksin ja porukalla . Teemme lasten kanssa luontoretkiä ja kaksin sitten on sitä erotiikkaa ja muuta aikuiskivaa. Hyvin on sujunut jo vuoden päivät.
mutta teillä ei tule koskaan olemaan oikeaa perhettä ja perhe-elämää. Ihan ok, kunhan et jossain vaiheessa tule huomaamaan, että kaipaatkin juuri sitä...
tai ei, niin AP:n kaltaisten itsekkäiden ihmisten takia maailmassa menee niin moni asia päin helvettiä.
ja niiden ihmisten takia jotka viitsivät aloittajan kaltaistakatsella ja ruokkia
Äidin uutta miestä ei tarvitse kutua isäksi eikä isän uutta vaimoa äidiksi, kun he eivät sitä ole!!
itelle kävi tossa pari vuotta sitten ku tapailin yht emäntää yritti laittaa ittesä mun pojan edelle arvatkaa miten kävi? oikeen ei oo se l...ä enää kuvioissa!!!
Miks pitäisi pitää vieraasta lapsesta, jos mieskään ei välitä? Ihan ok välillä nähdä mutta ei todellakaan mitään viikko systeemejä. En ole itsekään tyrkyttänyt omaa lastani entisen miehen parisuhteeseen vaan pitänyt ihan erillään koko naisen ja se sopii heille myös, toki antaisin jos mies ottaisi. Nykyinen mies saa tavata omaa lastaan ihan niin paljon kuin haluaa, mutta ei oikein ole haluja ollut. Alkuun häntä siihen patistin ihan lapsen takia, mutta kun ei saa itsestään irti niin ei saa ja se ei todellakaan ole minun ongelmani väkisin alkaa tuputtamaa miestä lapselleen. Meillä on oma perhe ja omat arjen haasteet ja aikataulut ja jos niihin sopii niin sitten sopii tai ei. Itse en ole entiseltä mieheltä vaatinut yhtään enempää kuin mitä sovittu on, en vaadi porailemaan seinään reikiä tai vaihtamaan lapsen pyörään renkaita. Odotan myös että nykyisen mieheni ex tajuaa sen, että mies ei ole enää kaytettävissä 24/7, se pitäis olla selvillä kun halutaan erota. Yleensä ne on ne äidit jotka makuu kaikenmaailman palevluksia kun halutaan omaa aikaa. ei tässä kellään ole omaa aikaa kun on perhe ja työt jne.
Pian teillä on yhteinen lapsi jonka yksinhuoltaja olet ja sitten lapsesi ei ole tervetullut ex-miehesi uuteen perheeseen. että sillai...
Kerro tuo sama sille miehen exälle.
Erilliset asunnot lähekkäin sinulla ja miehellä? Lapsi tarvitsee isää aina jatkossakin - et saa häntä ikinä pois miehen elämästä, ei sun ole pakko olla samassa tilassa silloin. Tee jotain muuta muualla. Mustasukkaisuuteen sun pitää miettiä ihan keskustelemalla ratkaisua ja itsekin, vaikeita tunteita. En tiedä miksi miehet tekevät paljon lapsia, koska erotessa juurikin sitten on nämä ongelmat.
No voi jumankauta! Oot ihan sairas toivottavasti oma lapsesi (toivottavasti et saa) joutuu samalaiseen tilanteeseen kuin toivot lapselle.... "rakastamasi" ihmisen lapselle. Niin itsekästä että oksettaa.
Ihan järkevä päätös eli laita ukko valitsemaan sinun ja lapsen välillä. Reilu peli.
meillä on sellainen tilanne että on yksi yhteinen ja toinen tulossa ja miehelä entuudestaan yksi lapsi. Kyllä asiat rullaa hyvin kun tämä miehen ex-suhteesta oleva lapsi ei ole meillä, mutta voi luoja kun hän tulee niin mieheni muuttuu täysin. Vika ei ole lapsessa, ei todellakaan vaan mieheni pienessä päässä ! Aivankäsittämätöntä miten hän onnistuu olemaan niin älyttömän hölmö silloin, Joo, paapovat kyllä äitinsä kanssa tätä lasta mutta eivät kyllä meidän yhteistä, sille pidetään komentoa ja opetetaan käytännön asioita, perusjuttuja mutta armias jos pyydän tätä mieheni lasta laittamaan vaikka pyykit koneeseen ja koneen päälle niin mies räjähtää ja pitää minua aivan k****äänä ym ja en tykkää hänen lapsestaan jne jne. Siis aivan käsittämätöntä juttua ja napisee ja kitisee ja uhkailee erolla kun meillä ei ole parisuhdetta eikä perhettä silloin kun hänen lapsensa tulee. Ja on erittäin suostuvainen tekemään asioita myös minun ja meidän lapsemme kanssa ainoastaan silloin kun tämä hänen vanhin lapsi on meillä.
Olen kysynyt että miten meillä ei silloin ole muka perhettä tai parisuhdetta ?? Minun ja meidän yhteisen lapsen viikonloput ei poikkea laisinkaan oli se vanhin lapsi täällä tai ei. Mieheni viikonloput kyllä. Joka toinen viikonloppu tämä vanhin lapsi vie häneltä aikaa ja se tuntuu sapettavan, ja kun se ei ole meillä mies tekee omia juttujaan. Ei hän tule meidän kanssa ulos tai tee asioita lapsemme kanssa. Ainoa asia mikä muuttuu on se että mies ei ole vapaa tekemään niitä asioita joita hän saa tehdä kun olemme kolmestaan.
No, nyt ollaan siinä pisteessä että oli ottanut yhteyttä perheneuvolaan kun hänen lapsensa sai tietää että eräät muut olivat saaneet ensimmäisenä tietää meidän esikoisesta kun odotin. Lapsi ei ollut moksiskaan mutta mies on pitänyt siitä tiukasti kiinni että hän ei saisi ikinä tietää sitä. Siitä hän sitten taas suuttui ja ilmoitti lapulla että perheneuvolasta soittavat ja ottavat yhteyttä missä voidaan sopia käytännön asioista asunnot, lapsen huoltajuus ym yj,
Joopa joo, mitäs tähän sanotte ?? Miettikää minkälaista on uusikolla elää sellaisen miehen kanssa vaikka lasta ei inhoakaan eikä ole sellaista vastenmielisyyttä häntä kohtaan mitä MIES kuvittelee ja ihan turha edes yrittää puhua hänelle järkeä. Enpä ole kyllä mitään uskaltanut puhuakaan enää niinä viikonloppuina kun lapsi on meillä, ikinä ei tiedä mistä mies raivostuu.
Ei puoliston lasta tarvitse rakastaa, ei tarvitse edes tykätä. Äidiksi sille toisen lapselle ei tarvitse ruveta, ei miksikään aikuiseksi lapsen elämässä, paitsi jos itse haluaa, mutta ennenkaikkea: jos lapsi hyväksyy.
Aina sanotaan, että aikuinen-lapsi suhde nimenomaan uusperhekuvioissa on aikuisesta lähtöisin oleva, mutta ei se ole niin. Se on kuten mikä tahansa suhde, vuorovaikutussuhde. Jos lapsi ei hyväksy niin aika vähän siinä voi mitään tehdä. Ja lapsi ei hyväksy, jos hän kuvittelee tai tietää, ettei lähivanhempi hyväksy tai jos lapsi ajattelee, että uusi kumppani "vie" oman äidin tai isän pois itseltään.
Tilanteissa, joissa on ongelmia, etenkin niin, ettei lapsi hyväksy uutta puolisoa, ratkaisun avaimet ovat pääsääntöisesti biologisilla vanhemmilla.
Minä elin uusperheessä, jossa puolison lapset olivat - omituisia. En ollut ikinä ennen tavannut sellaisia lapsia.
Puoliso oli hyvin sitoutunut lapsiinsa, tapaamiset olivat ehdottoman pyhiä, lasten lähihuoltaja oli aivan pimeä tapaus, ehdoton, ei suostunut joustoon,e i yhteistyöhön.
No, nyt olen viisaampi.
Olen itsekin se exä, erosimme. Eron syy oli yksinkertaisesti se, ettei siinä uusperheessä voinut hyvin kukaan, ei voinut edes kohtuullisesti eikä siedettävästi. Lapsi ei hyväksynyt minua ikinä. Tilanteet vain paheni kun aikaa kului. Minua ei ollut hänelle olemassa. Meillä oli kuitenkin jo yhteiset lapset. Puoliso omalla toiminnallaan vahvisti tätä asetelmaa. Ja puoliso valitsi. Hän valitsi sen ensimmäisne liiton lapsen, ja me erosimme. Meidän yhteiset eivät ole koskaan ollut yhtä tärkeitä kuin ensimmäisen liiton lapset, ja tämä on luokkaavaa lapsia kohtaan. Ei samanlaista tapaamisintoa, ei mitään tajua vastuun ottamisesta, miten toimia lasten kanssa, on uskomattoman inhottava, nauraa lapsen itkulle ja hädälle, mitätöi, vähättelee. Aikuinen ihminen.
Ymmärrän nyt, miksi hänen lapsensa olivat niin omituisia. Ei se johtunut lasten lähihuoltajasta., vaan tästä etävanhemmasta itsestään, hänen vaikutuspiirissään ne lapset tapaamisella olivat, hän oli ns. kasvattaja myös eikä saanut , kyennyt, mihinkään sellaiseen toimintaan, että lapset olisivat olleet ns. normaaleja. Ei se ollut lähivanhemman ja tämän kotiolojen vika, vaan vika oli ihan tässä minun puolisossa, etävanhemmassa.
Paha äitipuoli ei ole myytti.
T: Lumikki
Hei,
älä ota miestä äläkä lasta - ota lammas!
Jos mulla olisi tuollainen akka,potkisin sut helvettiin!!!!
Älä koskaan tee omia lapsia!!!!
Jos tuo sinun sepustuksesi ei ole provoksi tarkoitettu,niin pakkoa sanoa,olet melkoinen VAJAKKI.
"ilman kolmatta". Olet henkisesti sairas. Normaali ihminen ei ajattele noin. Olisit horo ajatellut ajoissa (varmasti tiesit) että jätkällä on lapsi. "lapsi saa ahdistumaan". Olet ITSE sairas, joten mene lääkäriin, että katsovat lääkityksesi kuntoon. Helewetin ämmä. Jos tietäisin kuka olet, niin tulisin käymään ja vetäisin turpiin, niin että tuntuis. Sairas ämmä
Pidätkö itse itseäsi normaalina?
outoa on kun muija lähtee vieraan ukon matkaan. lapsi ja isukki jäävät kahdestaan. kun siihen tulee uusio muija niin tämä perheensä jättänyt ämmä alkaa leikkiä pyhimystä ja mollata hänen lastaan hoitanutta uusikkoa. kun exkä ollut juhlimassa ja kännäämässä vieraan miehen kanssa niin hänen lastaan vaatettanut, ruokkinut, pyykit pessyt , siivonnut ja muutenkin lapsen kanssa aikaa viettänyt onkin hänen mielestään hulttio.
Mies on aina hulttio.
"Myöskään he eivät suostu sanomaan minua äidiksi, vaikka olen heidän isänsä vaimo ja oikeutettu äiti sanaan."
Synnytitkö kyseiset lapset? ET. Et siis mitenkään ole oikeutettu äiti-sanaan.
Ei adoptioäitikään ole synnyttänyt lapsia. Eli ei ole oikeutettu äiti-sanaan.
Tässä kohdin ei puhuttu adoptioäidistä, vaan jostain kusipää-ämmästä. Adoptioäiti luonnollisesti eri asia.
Kysymys oli "synnytitkö kyseiset lapset?" Adoptioäiti ei synnytä lapsia myöskään.
Jos nainen vaikka nai leskimiehen jolla on lapsia.. ainakin pieniä niin lapset haluaa varmaan kutsua häntä äidiksi jossain vaiheessa. Onko nainen oikeutettu äiti sanaan vaikkei kyse ole adoptiosta? Missä kulkee äiti-sanan raja? Onko siinäkin tapauksessa kyse vaan jostakin epämääräisestä ämmästä?
Eiköhän lapset itse ole parhaita päättämään, ketä kutsua äidiksi, ketä ei.
Se on ikävä kyllä vaan niin että jos menet yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsi, niin sinun täytyy tajuta se että se lapsi tulee samassa paketissa!!
Ja minkälainen oliskaan ihminen joka oman lapsensa "hylkäisi".
Olis kaikkien kannalta parempi, että alat työstää sitä päänsisäistä ongelmaasi, sen sijaan kun yrität koko ajan etsiä viattomasta lapsesta niitä syitä omaan kurjuuteen.
Ja toinen asia mikä sun täytyy vaan ymmärtää ja niellä, on se että jokaisella meillä on menneisyytemme, niin sinulla kuin miehelläsikin. Eli työstä sitä mustasukkaisuutta myös.
Ja tosiaan, älä pura omia ongelmiasi lapseen!!
Moni mies hylkää lapsensa! Hylkää vaikkei kuvioissa olisi uutta naista tai muuta vastaavaa.
Viisainta, kun jätät miehen. Lapset kuuluvat hänen elämäänsä. Jos hän pystyy hylkäämään lapsensa, hän pystyy hylkäämään sinutkin ja uudetkin lapsensa. Hän ei olisi mies eikä mikään. Mielestäni on kohtuutonta vaatiakaan moista. Pitäisi ennemmin tukea heidän suhdettaan ja yrittää selviytyä. Menepä itseesi ja mieti tilannetta omalta kannaltasi!
Semmonen mies joka ensin jättää omat lapsensa ja sitten tekee uusia niin ei ole ansainnut olla isä! Semmoisen isän voi unohtaa hyvillä mielin.
Hän loukkaa tekosillaan lapsia kaikista eniten.
Ei kiitos, pistää miettimään jos, tulee yhteisiä lapsia niin jättääkö mies minut lastemme kanssa yksin kuten entisen tulenko siis yksinhuoltajaksi? Siinä on omat riskinsä joo, en taida kokeilla.