Taas oon ollut koko päivän yksin, ja oon miettinyt sit taas mun menneisyyttä, ja synkempiä asioita.
Ja nyt sanon suoraan, en halua hakea huomiota, haluan kai vaan, että joku saisi edes tietää, koska mä en ole kertonut näistä kenellekkään.
Olen nyt melkeen 13.v tyttö, ja mulla on ollut väkivaltaa 'perheessä' ihan pienestä lähtien, kun mun iskä on hakannut ja tukistanut mua, kun muu perhe on seurannut sivusta. Ei se koskaan äitiä tai mun isoveljeä lyönyt, mutta mua se löi aina, jos sillä palos hermot johonkin.
Joskus se tukisti mua niin paljon, et mulla oli takaraivossa 3 x 3 cm kalju kohta.
En ole koskaan uskaltanut soittaa poliisille, olen kertonut asiasta vain yhdelle kaverilleni jonka olen tuntenut vauvasta asti.
Kun kerroin sille väkivallasta joskus 8 veenä, ni reaktio oli vaan 'jaha, kiva, kerro jollekkin asiast'.
Siis mahtava kaveri se on, mut ei se tunnu henkiseltä puolelta joustavan koskaan. Ja ärsyttää kanssa, kun hän menee eri ylä-asteelle, niin mä joudun jäämään aikalailla yksin. :I
Sillon 8 veenä tajusin myös, että silloin, kun isäpälli rauhottui, se tuli aina pyytämään anteeksi, ja yritti periaatteessa lahjoa mua joka kerta.
En sen jälkeen ole uskonut koskaan, että se rakastais mua, lakkasin puhumasta sille, enkä ole nyt viiteen vuoteen puhunut sille kunnollisesti, ellei tarkotuksena ole ollut saada jotain itselleni.
Tähän väliin vois vaikka kertoa sen, että, kun mä olin lapsi, ni olin kamala pelle, ja tein oikeesti kaikkea tyhmää kakkosluokalle asti. Kadun nyt niitä aikoja ihan järjettömästi, koska luokkalaiset nostavat aina näitä minun tyhmiä tarinoitani silloin tällöin ylös. Ei mulla paljoa kavereita ole, netissä on pari ihan mahtavaa kaveria.
Mä taisin olla kakkosella tai kolosella, kun mä ekan kerran sain ajatuksia, et haluaisin kuolla. Sillon kerroin vielä äitille asiasta, ja hän otti yhteyttä opettajaan, opettaja näytti sitten luokalle kiusaamista vastaan olevan rap videon, ja homma sillä selvä.
Koulussa mua kiusattiin ykköseltä neloselle, otettiin silmätikuksi, haukuttiin, kiusattiin.
Sitten mä olin päälle 11 kun viilsin rannettani ekan kerran.
Sitten meni kuukausi ja viilsin toisen kerran.
Sitten pari viikkoa meni ja viilsin jälleen rannettani. Siitä tuli vaan tapa purkaa sisäistä ahdistusta.
Vitosella mulla tuli unen kanssa vaikeuksia, nukuin joku 5 tuntia.
Nyt oon kutosella. ja nukun 2 - 5 tuntia yössä, mut joskus nukun päivällä, ja valvon sit yön ja seuraavan vuorokauden.
Olin vitosen tarkastuksessa ylipainon ja normaalin painon rajalla, painoin sillon joku 58 kg, nyt painan 55 kg, ja olen kasvanut sellaset 10 cm.
Koulussa numerot on hieman laskenut.
Oon aina mieluiten yksinään, ja kuuntelen musaa.
Tällä viikolla mun äiti oli ottanut kännykän, ja kaikki laitteet pois, koska nukuin päivällä, ja kun heräsin aamulla, oli kamala ahdistus saada kuunneltua musiikkia jostain.
Emmätiiä, et onko mun olo vaan pahentunut teini-iän myötä, koska mua ei enää kiusata paljoa koulussa, ja se väkivaltakin on loppunut puoltoista vuotta sitten, kun aloin lyömään takasin.
Ärsyttävä tunne, kun sä haluat pois tästä maailmasta, mutta sitten kysyt itseltäsi, että miksi olet vielä täällä?
Ja nyt sanon suoraan, en halua hakea huomiota, haluan kai vaan, että joku saisi edes tietää, koska mä en ole kertonut näistä kenellekkään.
Olen nyt melkeen 13.v tyttö, ja mulla on ollut väkivaltaa 'perheessä' ihan pienestä lähtien, kun mun iskä on hakannut ja tukistanut mua, kun muu perhe on seurannut sivusta. Ei se koskaan äitiä tai mun isoveljeä lyönyt, mutta mua se löi aina, jos sillä palos hermot johonkin.
Joskus se tukisti mua niin paljon, et mulla oli takaraivossa 3 x 3 cm kalju kohta.
En ole koskaan uskaltanut soittaa poliisille, olen kertonut asiasta vain yhdelle kaverilleni jonka olen tuntenut vauvasta asti.
Kun kerroin sille väkivallasta joskus 8 veenä, ni reaktio oli vaan 'jaha, kiva, kerro jollekkin asiast'.
Siis mahtava kaveri se on, mut ei se tunnu henkiseltä puolelta joustavan koskaan. Ja ärsyttää kanssa, kun hän menee eri ylä-asteelle, niin mä joudun jäämään aikalailla yksin. :I
Sillon 8 veenä tajusin myös, että silloin, kun isäpälli rauhottui, se tuli aina pyytämään anteeksi, ja yritti periaatteessa lahjoa mua joka kerta.
En sen jälkeen ole uskonut koskaan, että se rakastais mua, lakkasin puhumasta sille, enkä ole nyt viiteen vuoteen puhunut sille kunnollisesti, ellei tarkotuksena ole ollut saada jotain itselleni.
Tähän väliin vois vaikka kertoa sen, että, kun mä olin lapsi, ni olin kamala pelle, ja tein oikeesti kaikkea tyhmää kakkosluokalle asti. Kadun nyt niitä aikoja ihan järjettömästi, koska luokkalaiset nostavat aina näitä minun tyhmiä tarinoitani silloin tällöin ylös. Ei mulla paljoa kavereita ole, netissä on pari ihan mahtavaa kaveria.
Mä taisin olla kakkosella tai kolosella, kun mä ekan kerran sain ajatuksia, et haluaisin kuolla. Sillon kerroin vielä äitille asiasta, ja hän otti yhteyttä opettajaan, opettaja näytti sitten luokalle kiusaamista vastaan olevan rap videon, ja homma sillä selvä.
Koulussa mua kiusattiin ykköseltä neloselle, otettiin silmätikuksi, haukuttiin, kiusattiin.
Sitten mä olin päälle 11 kun viilsin rannettani ekan kerran.
Sitten meni kuukausi ja viilsin toisen kerran.
Sitten pari viikkoa meni ja viilsin jälleen rannettani. Siitä tuli vaan tapa purkaa sisäistä ahdistusta.
Vitosella mulla tuli unen kanssa vaikeuksia, nukuin joku 5 tuntia.
Nyt oon kutosella. ja nukun 2 - 5 tuntia yössä, mut joskus nukun päivällä, ja valvon sit yön ja seuraavan vuorokauden.
Olin vitosen tarkastuksessa ylipainon ja normaalin painon rajalla, painoin sillon joku 58 kg, nyt painan 55 kg, ja olen kasvanut sellaset 10 cm.
Koulussa numerot on hieman laskenut.
Oon aina mieluiten yksinään, ja kuuntelen musaa.
Tällä viikolla mun äiti oli ottanut kännykän, ja kaikki laitteet pois, koska nukuin päivällä, ja kun heräsin aamulla, oli kamala ahdistus saada kuunneltua musiikkia jostain.
Emmätiiä, et onko mun olo vaan pahentunut teini-iän myötä, koska mua ei enää kiusata paljoa koulussa, ja se väkivaltakin on loppunut puoltoista vuotta sitten, kun aloin lyömään takasin.
Ärsyttävä tunne, kun sä haluat pois tästä maailmasta, mutta sitten kysyt itseltäsi, että miksi olet vielä täällä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et kuulosta kuutosluokkalaiselta. Ehkä oot henkisesti kypsempi, ehkä nuo sun kokemukset on kasvattanu ja vahvistanu sua. Ootko sä koskaan kysyny sun isältä, että miksi? Miksi se on hakannu sua? Sä et ansaitse sellaista ja sun äiti ja veljes on totaalisen kusipäitä kun eivät ole puuttuneet asiaan.