Touch Too Much

kasvoista
on jäljellä vain
muisto

verkon kietoessa
viimeiseen
suudelmaan
ennen esirippujen
sulkeutumista

pilkku oli
sammuttanut valot,
syttyäkseen

syvän kaivon
pituiseen väsymykseen
ja vilukin tuntui
ottavan omansa

ympäristö häiritsi
ilotonta
ajankulua
viisaristossa

maailman kaikkeuden
lämpö,
aurinko ja sen
sukupuolettomuus
nousi taivaan pallona
aamuun

kaiken symboloimaksi
kuvaksi

teemaksi, jossa
kauneus muuntelee
olemassaoloaan

varpaisillaan kulkeva
myrsky vaatii
harmonista suhdetta

mikään ei koskaan
tunnu uudelta,
aina samat ongelmat,
jotka lähtevät
tien päästä

ja matkivat
samaa nousevaa
kehää, jota
luonto kunnioittaa

vain sattuma
voi suistaa
radaltaan

tuoda intohimoisia
merkityksiä

nostamalla ruumiin
sillan muotoon,
jossa eroottinen
fantasia yhdistyy
runolliseen hellittelyyn

kuinka se
yhteensattuma
lumoaa

saa ruumiin
halumaan ruumista,
kehoa

täydellistä
intiimiyden hetkeä,
jossa rakkaus puristuu
mielikuvien ja arjen
muodostamaan satuun

mielikuvituksen
värittämään jokeen, jossa
eroottiset halut
maalaavat lauseitaan

ja ne samat
sanarakenteet soivat
molemmissa kehoissa

vaieten ja huutaen

yrittäen murtaa
avosylin juoksevaa
rakkautta rakastamisen
tieltä

kiintymystä, joka
halusi paeta
uskollisuutta ja
ikävää

joka tuntui
seuraavan
jokaista kohtaamista

ruumis kaipasi
ruumista, sydäntä
ja sielua

piirittämällä
hellyyttä

rakkaansa nimeä
auringon pyöreisiin
silmiin

mielenrauhan
tyynnytellessä
hullua komediaa

lähestyessään
ymmärryksessään
järkevyyttä

kohtuutta sanoa
aistillisuus huipussaan

joka oli
koko elämänmittainen
kysymys siis

kuinka kyyninen
rakkauden puute johtaa
liialliseen kosketukseen

haalistuvaan kuvan
eteenpäin vievään
sammumattomaan
kaipuuseen

kipuun, joka
kutittaa
kaikkia rakkauden
määrittelemiä rajoja

https://www.youtube.com/watch?v=JGftIcp2SC0



p.s ...kun näitä nyt näyttää syntyvän niin täytyy antaa palaa ennen kuin se suoni taas kohta kuivuu olemattomiin...