kasvoista
on jäljellä vain
muisto
verkon kietoessa
viimeiseen
suudelmaan
ennen esirippujen
sulkeutumista
pilkku oli
sammuttanut valot,
syttyäkseen
syvän kaivon
pituiseen väsymykseen
ja vilukin tuntui
ottavan omansa
ympäristö häiritsi
ilotonta
ajankulua
viisaristossa
maailman kaikkeuden
lämpö,
aurinko ja sen
sukupuolettomuus
nousi taivaan pallona
aamuun
kaiken symboloimaksi
kuvaksi
teemaksi, jossa
kauneus muuntelee
olemassaoloaan
varpaisillaan kulkeva
myrsky vaatii
harmonista suhdetta
mikään ei koskaan
tunnu uudelta,
aina samat ongelmat,
jotka lähtevät
tien päästä
ja matkivat
samaa nousevaa
kehää, jota
luonto kunnioittaa
vain sattuma
voi suistaa
radaltaan
tuoda intohimoisia
merkityksiä
nostamalla ruumiin
sillan muotoon,
jossa eroottinen
fantasia yhdistyy
runolliseen hellittelyyn
kuinka se
yhteensattuma
lumoaa
saa ruumiin
halumaan ruumista,
kehoa
täydellistä
intiimiyden hetkeä,
jossa rakkaus puristuu
mielikuvien ja arjen
muodostamaan satuun
mielikuvituksen
värittämään jokeen, jossa
eroottiset halut
maalaavat lauseitaan
ja ne samat
sanarakenteet soivat
molemmissa kehoissa
vaieten ja huutaen
yrittäen murtaa
avosylin juoksevaa
rakkautta rakastamisen
tieltä
kiintymystä, joka
halusi paeta
uskollisuutta ja
ikävää
joka tuntui
seuraavan
jokaista kohtaamista
ruumis kaipasi
ruumista, sydäntä
ja sielua
piirittämällä
hellyyttä
rakkaansa nimeä
auringon pyöreisiin
silmiin
mielenrauhan
tyynnytellessä
hullua komediaa
lähestyessään
ymmärryksessään
järkevyyttä
kohtuutta sanoa
aistillisuus huipussaan
joka oli
koko elämänmittainen
kysymys siis
kuinka kyyninen
rakkauden puute johtaa
liialliseen kosketukseen
haalistuvaan kuvan
eteenpäin vievään
sammumattomaan
kaipuuseen
kipuun, joka
kutittaa
kaikkia rakkauden
määrittelemiä rajoja
https://www.youtube.com/watch?v=JGftIcp2SC0
p.s ...kun näitä nyt näyttää syntyvän niin täytyy antaa palaa ennen kuin se suoni taas kohta kuivuu olemattomiin...
on jäljellä vain
muisto
verkon kietoessa
viimeiseen
suudelmaan
ennen esirippujen
sulkeutumista
pilkku oli
sammuttanut valot,
syttyäkseen
syvän kaivon
pituiseen väsymykseen
ja vilukin tuntui
ottavan omansa
ympäristö häiritsi
ilotonta
ajankulua
viisaristossa
maailman kaikkeuden
lämpö,
aurinko ja sen
sukupuolettomuus
nousi taivaan pallona
aamuun
kaiken symboloimaksi
kuvaksi
teemaksi, jossa
kauneus muuntelee
olemassaoloaan
varpaisillaan kulkeva
myrsky vaatii
harmonista suhdetta
mikään ei koskaan
tunnu uudelta,
aina samat ongelmat,
jotka lähtevät
tien päästä
ja matkivat
samaa nousevaa
kehää, jota
luonto kunnioittaa
vain sattuma
voi suistaa
radaltaan
tuoda intohimoisia
merkityksiä
nostamalla ruumiin
sillan muotoon,
jossa eroottinen
fantasia yhdistyy
runolliseen hellittelyyn
kuinka se
yhteensattuma
lumoaa
saa ruumiin
halumaan ruumista,
kehoa
täydellistä
intiimiyden hetkeä,
jossa rakkaus puristuu
mielikuvien ja arjen
muodostamaan satuun
mielikuvituksen
värittämään jokeen, jossa
eroottiset halut
maalaavat lauseitaan
ja ne samat
sanarakenteet soivat
molemmissa kehoissa
vaieten ja huutaen
yrittäen murtaa
avosylin juoksevaa
rakkautta rakastamisen
tieltä
kiintymystä, joka
halusi paeta
uskollisuutta ja
ikävää
joka tuntui
seuraavan
jokaista kohtaamista
ruumis kaipasi
ruumista, sydäntä
ja sielua
piirittämällä
hellyyttä
rakkaansa nimeä
auringon pyöreisiin
silmiin
mielenrauhan
tyynnytellessä
hullua komediaa
lähestyessään
ymmärryksessään
järkevyyttä
kohtuutta sanoa
aistillisuus huipussaan
joka oli
koko elämänmittainen
kysymys siis
kuinka kyyninen
rakkauden puute johtaa
liialliseen kosketukseen
haalistuvaan kuvan
eteenpäin vievään
sammumattomaan
kaipuuseen
kipuun, joka
kutittaa
kaikkia rakkauden
määrittelemiä rajoja
https://www.youtube.com/watch?v=JGftIcp2SC0
p.s ...kun näitä nyt näyttää syntyvän niin täytyy antaa palaa ennen kuin se suoni taas kohta kuivuu olemattomiin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno. Se on hieno. Sähköä runossa ja linkissä.
Löysin sulle uuden tunnarin :))
http://www.youtube.com/watch?v=lR8h4WRRXcs
Suonen kuivuminen on tuttu ongelma, päätä tulee tyhjennettyä eikä uutta saa tilalle yhtä nopeasti. Kai tähän voisi jonkun loitsun keksiä näin pääsiäisenä, mutta taisin taas antaa äsken kaikkeni :)
Omistat runsaan sanavaraston josta loihdit
hienoja runoja lukijoiden nautittavaksi, kuten
tämäkin.
Sinisen sävyiset tunnelmat jäi runostasi. Ei silti laimenna sen hienoutta.
Kiitos
Aurinko, työ ja hiki...siinä lepää silmä katsoessaan siivouksen ja korjauksen jälkeistä pihaa...kaikki katkenneet ja poiskorjatut risut, leikatut pensaat ja lisätyt tuet ja haravoitu nurmen pinnan menneisyys yrittävät viestittää jotain...jotain mikä tuntuu...ja tuo kesän makua lähemmäs sielua.
Kiitos teille hmpf, liona ja ihku. Sekä oikein aurinkoisen makeaa iltapäivää.