Meitä on monenlaista säästöpossua ja jotkut on lihavia ja toiset laihoja.
Itse kuulun keskikastiin ja nipottelen milloin minkäkin asian suhteen, että olisin kylläinen.
Miten on teillä arvoisat 50 taloudellinen tilanne, eli jääkö säästöön vai meneekö rahat kankkulan kaivoon ?
Tämä on niitä tyhmiä aloituksia, mutta koettakaa kestää Mettistä.
Itse kuulun keskikastiin ja nipottelen milloin minkäkin asian suhteen, että olisin kylläinen.
Miten on teillä arvoisat 50 taloudellinen tilanne, eli jääkö säästöön vai meneekö rahat kankkulan kaivoon ?
Tämä on niitä tyhmiä aloituksia, mutta koettakaa kestää Mettistä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kankkulan kaivoon ei paljon mene mutta mistä sitä sitä ylimääräistäkään voisi kertyä, varsinkin kun viimeiset puoli vuotta oltu lomautettuna. Alimääräistä kertyy moninverroin helpommin, vaikka kuin yrittäisi nipottaa..
Näinhän se on, että meillä kaikilla on omat väylänsä ja toisille kertyy ja toisille ei.
Varmaankin moni elää säästeliäästi, mutta eihän näille yhteiskunnan heilautuksille mitään voi ja silloin joutuu kärsimään työelämän muutoksista jopa lomautettuna..
Vaikea tietää, mikä kelläkin menee Kankkulan kaivoon.
Tavoitteet vaihtelevat.
Varmaan minunkin mieheni hankintoja voi moni ihmetellä, mutta kerranhan me vain täällä ollaan.
Aina on omillamme ostettu, ja aina on ollut myös takataskussa vararavintoa.
Eikä tarvi niin miettiä, kun kaksin ollaan.
Näin meilläkin, kun kaksi ollaan, eli hyvin pärjätään, vaikka sairaudet murtaa.
Sepä se. Mutta elämä on luopumista.
Kunhan jaksaa iloita jäljelläolevasta. Valittamaan en ala, en ala, en. :))
Aivan näin, kun itsellä on luopumisen paikka, eli sairaudet rajoittaa elämää.
Turhaa on varmaan valittaa, mutta nyt huomaa, kuinka arvotonta on raha terveyden rinnalla.
Anteeksi purkaus, mutta ei ole mukavaa vakavasti sairastuneen ihmisen rinnalla kulkeminen.
Usko, ettei sillä sairastuneellakaan ole helppoa, vielä vähemmän mukavaa.
Ei meistä loppujen lopuksi pitemmän päälle kellään ole helppoa.
Muista kun voi luulla vain.
Ortodoksisen pääsiäisyön aamupalveluksen ja liturgian aion katsoa, vaikken ole ortodoksi, vielä vähemmän miellän itseni uskovaiseksi, kuin se sana tunnutaan yleisesti ymmärtävän.
Voimia, meille molemmille!
Kertyyhän sitä ylimääräistä.
Se tavaran paljos, mkä nurkissa pyörii, ei ole vähäinen.
Oon minä joka kevät monta autonperäkärryllistä vienyt romunkeräykseen, mutta ei näkyvästä vähentymisestä ole havaintoa.
Kolotuksia on kans kertynyt. Liikkeellä ollessa ei niin huomaa,,,vielä,
Hoopoilun määrä kans lisääntyy, mutta yhteiskunta pitää tätä hoopoilua tärkeänä, että siinä mielessä hyvässä seurassa ollaan.
Taloudellisesta tilanteesta en sano mitään, jokaisella on omanlaisensa kankkulan kaivo.
Kun elää omaa elämäänsä ryhtymättä vertaamaan oloaan toisiin ja sortumatta turhuuksien makkinoinnin houkutuksiin niin pienistäkin tuloista jää jotain kuluttamatta.
Olin 34v kun talovelat olivat pahimmillaan.
Kulutuksemme mukautui tilanteen vaatimaan tasoon ja silloin kasvavien lastemme lisääntyvät tarpeet pitivät taseen nollilla.
3 vuotta tuon jälkeen vaimo meni markettiin osa-aikaiseen työhön.
Kulutuksemme ei muuttunut tippaakaan vaan hänen palkkansa jäi käyttämättä.
Sama linja on jatkunut vuosia ja koska omakin palkkani on näinä vuosina noussut niin on helppo päätellä lopputulos.
Emme säästä mutta tarkoituksemme on vakavasti harkita töissä käymisen lopettamisen aikaistamista.
Rahaa jää kyllä säästöön, sillä ainahan pitää olla pahan päivän varalle. On se vaan hyvä, että on kertynyt myös järkeä päähän sen osalta. :)
Nii..Moi Mettis..
Moi, moi Miisu!
Hieman samoja säästöpiirteitä meillä, eli pitää pahojen päivien varalta olla vähän ylimääräistä.
Veikkaisin, että moni muukin säästää pahojen päivien varalle, mutta vastaavasti löytyy kyllä tuhlareitakin, joita raha polttelee näpeissä.
Juu, tiedän useammankin sellaisen ihmisen, jotka tuhlaavat ylettömästi osa jopa niin, ettei mikään enää riitäkkään.
Rahaa on jäänyt säästöön niin maan -keleesti!
Mitähän sillä tekis?
Antaisko lastensairaalaan vielä lisää, että saisi nimensä sinne ylimmäs?
Pörssijuttuja en viitsi pelata. Ja sitä rahaa kun on jo riittävästi muutenkin. Eikä tarvi muille kerätä.
Ostaisko sijoituskultaa? En minä sitä tarvitse, mutta kiiltäisihän se.
Kertokaapa te pers'aukiset tai muuten kateelliset, mitä pitäisi tehdä!
Vakavasti pas kalle taipumisesta. Olen kokenut sen tunteen ja tilanteen kerran.
80-luvun puolella Espanjan talomme portero vuokrasi asuntoamme ja tilitti nettotulon käteisenä.
Ensimmäisen kerran asunto oli ollut vuokrattuna 10kk ja tuloutus tapahtui 5000PTS:n seteleinä.
Sulloin rahat taskuihin ja mainitsemasi taipumattomuuden tunne iski päälle.
No eikös viisas rikas sijoita liiat maninsa niin, että ne hyödyttävät tätä yhteiskuntaa tavalla tai toisella. Että kiertoon vain, jotta pystyt -kentamaan, tuloo häijyy oloo, jos ei kykene.
Töissä ollessani kertyi jotain tilillekin. Nyt olen ollut työttömänä sen verran, että ne "ennentienatut" uhkaavat lähteä kulumaan. Pahan päivän varallehan ne olivatkin.
Päivä ei tosin ole mahdottoman paha; siippa on töissä ja lapset opiskelemassa ja töissäkin.
Joku sanoi, ettei huomaa tavaran vähentyneen huushollista, vaikka niitä yrittäisi jonnekin viedäkin. Sama täällä, lasten skeittilautaa ja monenlaista mailaa löytyy. Niiden myyminenkin on vaikeaa. Sukulaisille olen vaaterättejä tyrkyttänyt. Seuraavaksi taitaa lähteä pesiskypärät ja rullaluistimet. Asia sinänsä on isännän härvelit, joista en edes tiedä, mitä ne ovat t mitä niillä tehdään.
Jaksamista kaikille ongelmissaan, oli ne sitten terveyteen tai rahaan/työhön liittyviä.
On niitä kilojakin kertynyt. Rippikoulupainoon on tullut 30kg lisää. Siitä nyt ei ainakaan eroon pääse. Itse kyllä (vielä) kiloni kannan. Sanotaan, ett lihavat ovat leppoisia..jaa-a ehken paljon kiukuttekaan..
Eipä juuri jää säästöön - en tosin erityisesti säästäkään. Palkasta jää muutama satanen seuraavalle kuulle. Jos olen lähdössä matkalle, säästän toki mutta muutoin olen aina elänyt "kaikki mikä tulee myös menee" eli pahan päivän varalle ei ole, ainaan rahaa.
Kyllähän sitä on kertynyt, ja lisää kertyy, rahaa meinaan, kun en malta jäädä pois työelämästä. Vieroitusoireita tulee lomallakin. Ensi syksynä aloitan hitaan irrottautumisen. Paha juttu, kun on sähkönteko mennyt veriin!
Tällä hetkellä toiveessa on, että alkaa kertymään, kun lainat on pois saatu. Eläke tulee olemaan vaatimaton, joten omaa pitää olla edes jonkin verran. Onneksi kiloja ei enää kerry vaan hupenee hiljalleen :) tavote sekin näin jo yli kuuskymppisellä.
Eläkkeen kertyminen on juttu sinänsä. Olin silloin joskus hoitovapailla ja työttömänäkin. Nyt olen taas työtön. Jos joutuisin työkyvyttömyyseläkkeelle, saisin sitä nyt yli 1400€/kk. Ei ole sairaseläkettä näköpiirissä, vaan työttömyyden jatkuessa yli vuosikymmenen, odottamassa on jotain takuueläkkeen verran syömärahaa.
Onneksi lainat ym on maksettu silloin työssä ollessa. Työmarkkinatuella ei kerry mitään, jos ei sitten sitä ympärysmittaa!
Kun on ikänsä kituuttanut pienillä tuloilla ja nyt kituuttaa pienellä työttömyyskorvauksella ei osaa mitään muuta odottaakaan muuta kuin että jaksaa vielä 3 vuotta että pääsee eläkkeelle, sitten tilanne ihan toinen
Kyllähän säästöön on jäänyt, ja jää edelleenkin. Kolmisen vuotta vielä työelämässä, vaikka rahan suhteen en tarvitsisi olla. Eläkeputken päivärahakaan ei olisi tarpeen, vaikka se tulisikin. Muistaakseni runsas 2500 e on eläkettä luvassa.
Yllättävän vaikeaa on työelämästä irrottautuminen, ainakin minulle.