Edith Piaf eilen peräkkäin Teemalla. Kaksi voimakasta musiikkiohjelmaa, ainutlaatuisia molemmat, Piaf sopi hyvin Bachin jälkeen, yllättävän hyvin.
Kaksi harvinaista, joiden rinnalle ei omintakeisuudessaan kukaan ole nousssut.
Matteus-Passio esitettiin tietysti Leipzigin Tuomiokirkossa, vai onko se Pyhän Tuomaan kirkko. Saksalainen perinteikäs Tuomaskuoro lauluosuuksissa. Täällä Tampereella on myös Tuomaskuoro.
Onhan se rankkaa monen tunnin kuultavaa, auki oli minulla hiljaisella, silloin tällöin kuuntelin tarkemmin.
Sen sijaan Piaf, Pariisin Varpunen, oli kyllä kuultava ja nähtävä kokonaan, intensiivisesti. Ihmeen vahvasti vaikutti minuunkin vielä Piaf, tulivat nuoruuden hurmaantuneet tunteet takaisin. Eniten olen pitänyt hänen laulustaan ´Je ne regrette rien, non Rien de rien.´ En kadu yhtään mitään. Olen samaa mieltä ja sanonnan ´Elämä on riskejä täynnä´ ...omaksun samoin. Ilman rakkautta ihminen on arvoton.
Vaikka koko eilinen päivä oli armottoman ankara ja yksinäinen, menin aivan uutena virkistyneenä nukkumaan poikkeuksellisen myöhään, näitten musiikkiohjelmien ansiosta. Kiva olo vieläkin.
Kaksi harvinaista, joiden rinnalle ei omintakeisuudessaan kukaan ole nousssut.
Matteus-Passio esitettiin tietysti Leipzigin Tuomiokirkossa, vai onko se Pyhän Tuomaan kirkko. Saksalainen perinteikäs Tuomaskuoro lauluosuuksissa. Täällä Tampereella on myös Tuomaskuoro.
Onhan se rankkaa monen tunnin kuultavaa, auki oli minulla hiljaisella, silloin tällöin kuuntelin tarkemmin.
Sen sijaan Piaf, Pariisin Varpunen, oli kyllä kuultava ja nähtävä kokonaan, intensiivisesti. Ihmeen vahvasti vaikutti minuunkin vielä Piaf, tulivat nuoruuden hurmaantuneet tunteet takaisin. Eniten olen pitänyt hänen laulustaan ´Je ne regrette rien, non Rien de rien.´ En kadu yhtään mitään. Olen samaa mieltä ja sanonnan ´Elämä on riskejä täynnä´ ...omaksun samoin. Ilman rakkautta ihminen on arvoton.
Vaikka koko eilinen päivä oli armottoman ankara ja yksinäinen, menin aivan uutena virkistyneenä nukkumaan poikkeuksellisen myöhään, näitten musiikkiohjelmien ansiosta. Kiva olo vieläkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuli mieleeni Raittisten veljesten, "Soi parvelta nyt Bach kaaret varjoihin hukkuu", maallisempaa musiikkia kuitenkin, sama kirkko kyseessä.
Alkua ohjelmasta kuuntelin ja mutta uni vei, aikanen aamuherääminen alkoi hyvissä ajoin nukuttamaan.
Tarkoitus oli katsoa pääsiäisyön jumalanpalvelus, katsomatta jäi koska uni vei ja heräsin aamulla.
Sisareni soitti ja kyseli näinkö yhtään tuttua, no enpä nähnyt!
Hyvää Pääsiäistä!
Eeron, ei veljesten.
Valitsin YouTuben aarreaitasta vuonna 1990 taltioidun live-esityksen, jossa Eero Raittisen lisäksi esiintyy hänen vanhempi veljensä Jussi. Laulun lisäksi Eero Raittinen vastaa rummuista, joskin kapuloiden heiluttelu varsinkin kappaleen loppupuolella tuo esitykseen myös koomisia sävyjä. En ollut koskaan ajatellut Vanhaa holvikirkkoa tanssikappaleena, mutta niin vain parketilla pyörähtelee useampikin pari.
tarkistaa voi
http://viidesrooli.wordpress.com/2010/09/19/soi-parvelta-nyt-bach/
Puhuinkin levystä.
Ei kinata, ei kuulu minun tapoihini. Kiitos, kun valistit!
http://www.aanitearkisto.fi/firs2/kappale.php?Id=Vanha holvikirkko
Teemalta tulee nytkin.
Valtava, kuinka korkeaääninen on tuo juuri laulava nuori mies.
Juuri siihen aikuisen miehen ´sopraanoääneen´ minäkin kiinnitin huomioni. Nuorten poikien äänenkorkeuden ymmärtää kyllä ennen äänenmurrosta. Sopranohan on naisten korkein ääniala. Sama lisättynä falsetti-nimityksellä voi olla jollain miehelläkin, heitä sanotaan sopranistoiksi.
Kastrointia ei varmastikaan enää nykyaikana käytetä, joten mistähän johtunee tuollainen miehen korkea ääniala.
Kastraattiperinne on ollut ihmeellinen. Tosin, asiaanhan on liittynyt jopa palvontaa.
Vuonna 1922 kuoli viimeinen kastraattilaulaja, Alessandro Moreschi, kertoo Wikipedia.
Häntä voi halutessaan kuunnella Ylen Elävässä Arkistossa.
Kovin on korkea ääniala.