Haluaisin saada ihmisen lähelleni. Fyysisesti ja henkisesti, mieluusti lopuksi elämää. Olenko ainoa?
Haluaisitko sinäkin?
Mitä teet, jotta toiveesi voisi toteutua?
(jos vastaat, kerro oletko mies vai nainen)
Haluaisitko sinäkin?
Mitä teet, jotta toiveesi voisi toteutua?
(jos vastaat, kerro oletko mies vai nainen)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Käy kysymässä jostain vanhain-kodista.
Eiköhän se ole kuin kirjo-lohi-lammikko.
Sinne minäkin suuntaan, kun en jaksa itse saada mitään enää aikaan.
H.
Vain hunksz on järkeä, Te muut olette nollia -9.
Teissä on kaksi saman tasoista kohdanneet toisensa. Nolla nolla.
Voitko sinä hyvin kun luet omia vastauksiasi toisten kommentteihin? Tai kun mietit toisen
kerran miten suhtautua aloituksen aiheeseen?
Oletko mielestäsi palstan valo ja ylipappi joka rikastuttaa ja viihdyttää keskustelua?
Olen nainen, enkä enää koskaan aio luottaa yhteenkään mieheen kumppanina.
Pitkä avioliitto lasteni isän kanssa päättyi hänen uskottomuuteensa ja myöhemmin suuren rakkauden avoliittoni päättyi miehen vaheiden paljastuttua ja lupausten osoittauduttua perättömiksi.
Parisuhteilla ja kainaloon pääsemisellä ei olekaan mitään tekemistä keskenään. Juurikin kertomistasi tarinoista(kin) johtuen. Paras kainalo lienee se, missä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia, vastuita eikä paineita pettämisistä ja jättämisistä. Vain läheisyys, lämpö, hellyys ja hetken seisahtuminen, kainaloon ei kaivata muuta eikä varsinkaan parisuhdesotkuja.
Minäkin haluaisin vielä sielunkumppanin itselleni, yhdessä olisi jotain tarkoitusta tälle loppuajalle.....elämän pituutta kun ei tiedä....yksinolo joskus masentaa...
oma kaveri on ihana haave,
ei ole reaalielämässä enään mahdollista,
vanhuus vaivaa,
ei jaksa enään muuta kuin haaveilla,
Minä jo lopetin haaveilunkin.
Parempi kärsiä tämä helvetti yksinään. Loppuun asti.
Onhan niitä vahainkodeissakin syntynyt uusia parisuhteita ja vietetty jopa häitä. Mehän olemme vielä nuoria.
Joillakin se onnistuu vanhanakin: http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/avioliittoon-elefanttimarssin-tahdissa---yli-80-vuotiaina-/133770
Vaan kun kaikki meistä ei tapaa muita ihmisiä missään muualla kuin kaupan kassajonossa. Tai kadulla kävellessään.
Siellä tuskin onnistuu koskaan.
Jos useammin sattuu kassajonoon saman ihmisen kanssa voi alkaa juttelemaan ja siitä se sitten lähtee.
Olen kaupoissa saanut monta samanhenkistä ystävää hyllyljen välissä, samojen harrastuksien mielipiteitä vaihdellessa. Jokin aika sitten lenkkareita ostaessa.
Olen saanut joskus työpaikankin joka päivä vastaan kävelevältä yrittäjältä.
Vanhainkodeissakin on vietetty häitä.
Nainen olen ja haaveilen, joo.
Kainalosta, hellyydestä, ystävyydestä, kumppanuudesta, välittämisestä, tarvitsemisestakin - seksistäkin.
Nyt en enää tee mitään asian eteen vaan pessimistinä noloilen, kun yritin optimistina netissä mutta mönkään meni.
-niin kauan on toivoa, kun on elämää...täytyy pitää silmät ja mieli avoimena, niin kukapa tietää...
-etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan....;)
toivo on jo menny, minne liekkää,,
EI onnistu enään yli kuusikymppisiltä mikään, kaikki on jo vanhuuden höperyyttä seksistä haaveiluineen,
"äläkää viittikö--"
Äl muut san.
Niin, olishan se kiva, mutta taitaa olla liian työlästä alusta aloittaa. Kymmenen vuotta omilla ja tähän tilaan on tottunut. Työkin ottaa oman aikansa. Mut tottahan se vieruskaveri olis kiva.
"Kun rakkaus kultaisin vaunuin, sun luokseni noutaa armain..silloinpa kukkaan puhkee, myös maailma kolkoin ja harmain...näin morsioksi sinut vien, käyn kanssas pitkän elon tien, niin oikukas on onni maan, jos lemmit mua mä onnen saan..."
Marjatta Leppänen laulaa hienosti tämän "Onni" nimisen kauniin laulun. Suosittelen lämpimästi You-tubea... :)
Onhan se suuri asia kun luovuttaa eikä enää toivo mitään, tuntuu että on siirtynyt
eri raiteelle.Sillä raiteella on erilaiset tavoitteet. On paljon ihmisiä jotka jostain syystä
ei onnistu löytämään rakkautta elämäänsä, ei siihen kuole ja se voi olla tavallaan helponpaakin. Myös tämä 60 ikä voi olla syy että on vaikeampi löytää
ketään, niin aina on jokin syy miksi ei löydä. Kun on kauan yksin siinä alkaa
viihtymään ehkä liian hyvin. Minulle on käynyt niin, mukavuudenhalu ja vapaus
on ajanut edelle. Ihmissuhteet on niin vaikeita.
Samoin minulle, mukavuuden ja yksityisyyden halu. Silti sitä kaipaa ajoittain kumppania rinnalle arjessa. Tänään ajattelen että haluaisin sen kainalon, huomenna taas että ei se niin tärkeää ole.
Niinpä, kainalo olisi kyllä vaan ei enää kelpaa. Näin täällä. Yksin parempi jos ei sitten se "Oikea musta mies" minut veisi ja tuntisin olevani hento:). Eli parempi näin.
Was ist leben ohne lieben
was ist lieben ohne kussen
usw.
.............
Aloitukseen vastaan, olen nainen ja haluaisin vielä kokea syvän ystävyyden turvaa, toisi se sitten vaikka muutakin.........
kawe
jooo, kuhan et toisen aviomiehen kainaloon yritä,
etsi vapaa ihminen jos niitä löytyy,
No, eikösitä hikistä kainaloa nyt mistään löydy, ei sitä löydy, mutta etsippäs muuta, heti löytyy jonoksi asti.
olen mies rakastava hellä leski 67v etsin pirtsakkaa naista elämäntoveriksi
vielä virtaa ,,,
tavataanko ?
lisäys ,,
" ei mikkää ruusu mutta kukka kumminki "