Luin kirjan läpi.
Jotkin harjoitukset mielestäni vaikeita, kun meditoidessa "pitäisi" muistaa pitkiäkin lauseita, jos ymmärsin oikein ?
Mielestäni pitäisi lukea kirjasta kun meditoi,mutta onko se meditaatiota, kun lukee samalla tekstiä ?
Etenkin masentuneena kun ajatukset muutenkin hidasta ja pätkii niin hankala muisaa lauseita ja "verenpaine" nousee.
Onko kukaan lukenut ? Mitä mieltä kirjasta ?
Jotkin harjoitukset mielestäni vaikeita, kun meditoidessa "pitäisi" muistaa pitkiäkin lauseita, jos ymmärsin oikein ?
Mielestäni pitäisi lukea kirjasta kun meditoi,mutta onko se meditaatiota, kun lukee samalla tekstiä ?
Etenkin masentuneena kun ajatukset muutenkin hidasta ja pätkii niin hankala muisaa lauseita ja "verenpaine" nousee.
Onko kukaan lukenut ? Mitä mieltä kirjasta ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirja on sinänsä ok ja masennus voi iskeä myös meditoijille, varsinkin niille jotka eivät ole tarkkaavaisia. Theravada-harjoitus masennuksen käsittelemiseksi on sama kuin Henepola Gunaratanin kirjassa mainittu tarkkaavaisuusharjoitus.
Suunnataan tarkkaavaisuus suoraan masennukseen ja masentujaan. Kun masentuja on löydetty, tarkkaillaan sitä kunnes se hioutuu objektina pois. Idea on siinä, ettei voi olla masentunut kun ei ole masentujaa. Tässä theravada-harjoituksessa ei käytetä sanoja, ideana on sanattomana tarkkailla masentujaa.
Ilokin havaitaan samaa laatua olevaksi - kun löydetään se joka on iloinen, sekin kuin haihtuu objektina olemasta. Tarkoittaa sitä, ettei sitäkään mietitä, joka on iloinen ja onnellinen.
Todellinen onni on kuitenkin senlaatuista, ettei se haihdu niinkuin masennus. Onni on elämysten vapaata virtausta, flow-kokemusta, ja samalla takertumattomuutta. Onnessa on mielihyvän ja mielipahan tuntemuksia, muttei niihin jäädä kiinni. Kokonaiskokemusta voi sanoa silloin onnellisuudeksi tai jopa ekstaasiksi.
Voisi pelkistää, että masennus on jämähtyneisyyttä ja onni on flowta. Koetapa olla masentunut flow-tilassa (tietynlainen meditatiivinen tila), niin eihän se onnistu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Flow
Kirjassa on myös sanattomia menetelmiä. Esim. hidas kävelymeditaatio.
En suosittele hengitykseen keskittymistä, masentuneelle sekin voi olla liian monimutkaista ja rasittavaa.
Olen huomannut kävelymeditaation, missä ei keskitytä hengitykseen vaan vain kävelyyn, toimivan. Samoin kun istutaan, ei keskitytä hengitykseen vaan istumiseen. Pelkkään olemiseen.
Masentuneen on hyvä päästä liikkeelle, koska olo on jämähtänyt. Siksi kävelymeditaatio ja luonnon ilmiöiden tarkkailu. Tunne kuinka tuuli koskettaa poskeasi, tästä se lähtee.
Sanoilla on se tarkoitus, että ankkuroidutaan johonkin, joka on lähellä itseä. Esim. "Koti". On silloin turvallista. Menen askeleen pidemmälle. Ankkuroidun persoonan tarkkailuun, en sanaan. Tällöin havainnoin sitä joka kirjoittaa, tekee sitä sun tätä: on jatkuvasti meditatiivinen.
Pyrkikää siihen, että olette meditatiivisia koko ajan päivän toimissanne, tiedostatte silloin mitä teette. Olette flowssa koko ajan.
Onko kukaan lukenut ? Mitä mieltä kirjasta ?
Ehkä saan sen luettua vielä. Ostin kirjan henkisen alan kirjakaupasta 10v sitten ollessani masentunut. Olin niin väsynyt ja keskittymiskyvytön, etten jaksanut lukea siitä sivuakaan. Kun masennus lopulta alkoi paranemaan, ei mikään aihepiiriin liittyvä jaksanut enää kiinnostaa. Kirja on edelleen lukematta.