OPASKOIRA KOULU

En usko et opaskoirakoulu antaa pentua kotiin missä ei ennen ole koiraa ollut. Opaskoirapennun opetus on vaativaa ensinnäkin ettei pennusta tehdä sähläriä ja kahelia. Tiedän labradorin opaskoira koulutuksesta ja oman labradorin hoitamisesta työn vaativuuden.

Kyllä ne antaa ensimmäiseksi koiraksi esim. Kaverin perheelle antoivat

Kannattaa ottaa kouluun yhteyttä ja kysyä sieltä.

Kyllä voivat antaa pennun myös ekaksi koiraksi. Pentu tulee perheeseen luovutusikäisenä (7-8 viikkoisena)ja testausjaksolle koululle se lähtee n.1.5 vuoden ikäisenä. Jos koira menee läpi testeistä jää se koululle opaskoulutukseen jos ei myydään se usein hoitoperheelle (myös koulutus muihin virkatehtäviin voi olla mahdollista.)
Perheen tehtävä on antaa koiralle hyvä tapakasvatus, sosiaallistaa pentu ja peruskouluttaa se. Ohjeistukset yms. saa koululta ja hoitoperheiden kesken järjestetään koulun puolesta tapaamisia.
Hoitoperheen pitää asennoitua siihen että, koira tosiaan voi lähteä koulutuksen kautta oppaaksi ja lähtee täten pysyvästi heidän elämästään.

Kannattaa tosiaan ottaa kouluun yhteyttä ja kysyä tarkemmin jos olet yhä kiinnostunut.
(Olen ollut kuukauden Opaskoirakoululla työharjoittelussa)

Hei, meidän perheemme haki ensimmäisen ja ainokaiseksii jääneen rakkaan koiramme Opaskoirakoululta v. 1998. Olimme ilmoittautuneet ja meidät oli haastateltu ja jäimme siis odottamaan jo vuoden vaihteessa maaliskuun alkupuolella syntyvästä pentueesta koiraamme, jonka alunperin piti olla meillä 1.5 vuotiaaksi asti ja jonka jälkeen hänen oli suunniteltu menevän opaskoirakoulutukseen. Saimme koiranpennun 7 viikkoisena ja hän sai kasvaa ja elää lapsuuttaan meillä 1, 5 vuotiaaksi asti, jolloin hän meni testeihin ja erilaisiin kokeisiin ja myös lonkkaröntkeniin. Röntken siten paljasti, että koirallamme oli peräti D tai E-lonkat, jolloin ilmoittivat meille, että koira joudutaan lopettamaan.Ilmoitin, että tulen saman tien hakemaan koiran ja otan hänet kaikella riskillä, eli sitten lonkkineen vuoden tai kolme.
Paperit tehtiin ja saimme koiran veloituksetta omaksemme. Huolehdimme koiran liikunnasta ja ruokavaliosta sekä säännöllisestä hieronnasta ja koiramme eli lähes 14 vuotiaaksi asti, eikä suinkaan kuollut lonkkavikoihin tms. kun hyppäsi vielä viikkoan ennen kuolemaansa pakettiauton hyttiin, korkealle soffalle ja sängyllemme nukkumaan. Mutta sairaus mikä hänet sitten vei, oli nisäsyöpä, joka eteni nopeasti keuhkoihin ja sitä rataa olo heikkeni muutamassa päivässä, joten luovuimme rakkaastamme ennenkuin hän olisi joutunut kuolemaan tuskallisen kuoleman syövän edettyä keujhkoihin. Se oli ja on edelleen todella rankkaa. Koira oli niin upea, niin viisas, niin oppivainen ja ajattelevainen perheemme rakastettu jäsen ja hänestä tuli myös taloyhtiömme ja kaupunginosamme suuresti rakastettu koira tallustettuaan näitä rantoja ja lenkkimaastoja lähes 14 vuoden ajan. 15.10.11 edesmennyttä koiramme kysytään ja kaivataan edelleen ja hänen mukaansa on nimetty uimarantakin.
Olen itse nyt jo eläkeikäinen ja teen aina silloin tällöin päivän tai kaksi vapaaehtoistyötä rakkaan koiramme emon sukukennelissä Siuntiossa.

Suosittelen siinä tapauksessa Opaskoirakoulun pentua elämään onnellista lapsuutta kanssanne, mikäli olette aidosti kiinnostunut labradorinnoutajakoirista kaikkine rodulle ominaisine piirteineen tai mahdollisesti kokemine vikoineenkin ja huomioiden että n. vuoden ikäisiksi asti pentu saattaa olla aikamoinen pahantekijä- ja puremiskoiriakin, mutta että rakastatte siitäkin huolimatta ja otatte itsekin vastaan neuvoja ja ohjausta., Ohjaatte ja koulutatte koiraanne, harjaatte, uitatte, lenkitätte, leikitte, annatte tehtäviä, osoitatte olevanne pomo, seuraatte pennun kehitystä ja terveyttä, ruokitte ohjeiden mukaan ja rakastatte ja huolehditte kaikin tavoin ja seuraatte esim. painonkehitystä huolellisesti.

On suuri ilo ja onni sille näkövammaiselle henkilölle, joka saa opaskoiran silmikseen, avukseen, kunhan on ensin päässyt koulutukseen, selviytynyt erilaisista haasteista ja valmistunut opaskoiraksi

Ja mikäli lapsuutta kodissanne kasvanutta koiraa ei hyväksyttäisi koulutukseen tai hän jostain syystä joutuisi jättämään koulutuksen kesken ja te olisitte valmiit tarjoamaan hänelle rakastavan, virikkeellisen ja huolehtivan hyvän kodin ja turvallisen ympäristön, olisi se puolestaan teidän suuri onni, kuten meidän perheellämme oli tämä suuri onni lähes 14 vuotta. Ja edelleenkin - rakkaus edesmenneeseen koiraamme kantaa yhä ja antaa voimaa, ihania muistoja, josta voimme olla kiitollisia ja iloisia joka päivä edelleenkin - ties kuinka kauan..