Stone Cold

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

onko mennyt
mennyttä

liitutaulun pyyhkimä
hautaan asettunut
totuus

jalat alta
vievä pelko,
joka vie
makuaistin ja
puhekyvyn

maailman
näkökyvyn

pelkkä maalauksen
tuijotus saa
uuden perspektiivin
astumalla ajattelun
kivettymään

olisiko kaiken
taika voinut
rikkoutua, jos
en olisi heiluttanut
miekkaa

erottanut ajatusten
puhtautta
silkasta
odotuksesta

kuinka tiedonhalu
ja suoranainen inho
ottavat
yhteen
useammassa erässä

herkkyyden
taipuessa miekanterän
suoruuteen

onttouden hiipuessa
ajatusten tulvaan

tummien silmäripsien ja
lauhkean katseen
törröttäessä
lapaluiden välissä

esitellen jotain
rakkauden strategiaa

oi kuinka olisin
halunnut riisua
ja maata sen

sotkea elämäni
kauneimman asian

kuinka minuutit
jotka olivat
tässä hetkessä

tuntuivat taivaalliselta
ja venyivät vuosisadoiksi

puhu
puhu ja kerro

oletko se
vai pelkkä kuva,
jota olen
selannut

jonka sylin
luulen
tuntevani
ja se
luiskahtaa käsistä

olisiko se
rakkaus kasvanut

etsinyt kaltaistaan
adjektiivia
kaatamaan oman kuvansa
kuten rinnassa
polttaa
jokaisesta
kosketuksesta

mitä minä
tunnen ja
haluan

kaikki vain
katoaa

ei mitään sellaista

sellaista mitä
aika ei olisi
erottanut

saanut yhteyksiään

suudelman makeuteen
huulilta
kuin ensimmäisen
röökin
peittely yritys
hengityksessä










kuinka
elämä koetteleekaan
sielua

ihon pehmeitä
muotoja,
päässä kiemurtelevaa
pelkoa, joka
työntää juurensa
joka paikkaan

tuntemalla hellyyttä

kuristaa
tukahduttaa ja
työntää ulos
lehteä nopeammin
kuin heikkopäinen
ehtii ymmärtää

mutta se ei
merkitse kuolemaa
tai loppua

ainoastaan
suudellessaan
menettää
suuntavaistonsa

omaan vapaan
tahtonsa

suhteellisesti
ottaen
piilevän voiman
esittämään episodiin

kohtalo,
joka muuttuu
tarinaksi

ujoksi
rakastelunhaluksi

lataukseksi, joka
miellyttävyydellään
saa voimantuntonsa
tasapainottomuudesta

kaikki se
mitä ei ollut

mikä
ei tyydyttänyt

tuntui kiduttavana

raaka tunne
pyyhki sydänalaa
tekemällä täyskäännöksen

ne nimettömät
kasvot
eleineen ja
lausahduksineen

yksioikoisen tyhjää
agressiivitonta
keskipistettä

karkeita sanoja
velloi sakeana

kouriintuntuvassa
tilassa
syliinsä sulkevia
muiston riekaleita

käsissä
pideltyjä rintoja,
rohkeita ja
aloitteellisia seikkailuja,
jotka erämaan
kuuma
tuuli on pyyhkäissyt

tunne
elämän
säästeliäisyydestä

pelkässä kytevässä
hiilloksessa
kieriskelevästä itsesäälistä

kasvoillaan asuvasta
rauhasta

unettomassa vuoteessa
pyörivästä
omasta edusta

näyttämällä synnin
niin herkullisena

pelimerkkinä, joka
heitetään vihreälle
kankaalle

se mikä
ihmisiä
pohjimmiltaan kiinnostaa
ja tekee
heistä kiinnostavia

kuinka ilo
venyttää untuvapeittoa
roiskien ilopisaroita

onnea huokuvaa
ominaistuoksua
matkaevääksi
tuleviin päiviin

mutta miksi
tämä hiljaisuus

tämä sanaton
tavallinen elämä

ja sen sinisen kylmyys
tekee häkkeihin
suljetuista

petoja,
joihin ei enää
sisälly ajatusta

tahtoa tai
järkeä

lauma kiihottuneita
eläimiä tärkeiden ja
tyhjänpäiväisten asioiden
välisellä rajalla

kiistelemässä
asuuko ymmärtämättömyys
kurjuudessa ja
merkityksettömyydessä

lämpöä, lämpöä
ja lisää
lämpöä

siinä tarve

pieni osa
perusteetonta toivoa


näennäisyyden
uskoa
voittaa tosi

saada vastakaikua
naurumme
alakuloisuudelle

kaikelle mitä
on välillämme

maailman molemmin
puolin,
kuoppaa kaivaessamme

unohtaaksemme

http://www.youtube.com/watch?v=SgeBqDvh5VY

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä