Minua kiinnostaisi tietää millä "vauhdilla" lapsenne ovat oppineet puhumaan.
Esim kehittyikö puhe pikkuhiljaa tasaisesti? Vai oliko lapsi pitkään hiljaa ja sitten oppi yhtäkkiä puhumaan? Vai miten muuten?:)
Meillä sekä miehen suvussa melkein kaikilla ollut puheen kehityksen viivästymää, joten luonnollisesti pelkäsin että lapsellani tulee myös olemaan vaikeuksia.
Varsinkin kun lapsella kuukausi sitten tasan 2 vuotiaana oli vain 5 sanaa käytössään.
No nyt tässä yhden kuukauden aikana puhe on oikein räjähtänyt tulemaan jos niin voi sanoa! Sanoja jo vähintään 300 sekä käyttää hienosti 2 sanaisia lauseita ja muutamaa 3 sanaista. Minusta on ihan uskomatonta miten yhdessä kuukaudessa voi oppia noin paljon, varsinkin kun oli melkein 2 vuotta hiljaa ei edes jokellellut yhtään...
Pakko myöntää että välillä "väsyn" kun lapsen suu käy aamusta iltaan taukoamatta.
Kysyy jatkuvasti samoja asioita "kuka,mikä,minne,mihin jne" kysyy asioista mitkä jo tietää:) itsellä on jo leuka ihan kipeä jatkuvasta selittämisestä!:)
Tuntuu välillä pahalta tämä on "väsyminen,turhautuminen" kun pitäisi olla vain onnellinen kun lapsi on alkanut höpöttää!!
Esim kehittyikö puhe pikkuhiljaa tasaisesti? Vai oliko lapsi pitkään hiljaa ja sitten oppi yhtäkkiä puhumaan? Vai miten muuten?:)
Meillä sekä miehen suvussa melkein kaikilla ollut puheen kehityksen viivästymää, joten luonnollisesti pelkäsin että lapsellani tulee myös olemaan vaikeuksia.
Varsinkin kun lapsella kuukausi sitten tasan 2 vuotiaana oli vain 5 sanaa käytössään.
No nyt tässä yhden kuukauden aikana puhe on oikein räjähtänyt tulemaan jos niin voi sanoa! Sanoja jo vähintään 300 sekä käyttää hienosti 2 sanaisia lauseita ja muutamaa 3 sanaista. Minusta on ihan uskomatonta miten yhdessä kuukaudessa voi oppia noin paljon, varsinkin kun oli melkein 2 vuotta hiljaa ei edes jokellellut yhtään...
Pakko myöntää että välillä "väsyn" kun lapsen suu käy aamusta iltaan taukoamatta.
Kysyy jatkuvasti samoja asioita "kuka,mikä,minne,mihin jne" kysyy asioista mitkä jo tietää:) itsellä on jo leuka ihan kipeä jatkuvasta selittämisestä!:)
Tuntuu välillä pahalta tämä on "väsyminen,turhautuminen" kun pitäisi olla vain onnellinen kun lapsi on alkanut höpöttää!!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Omituinen asenne lapsen puheeseen, että se olisi "höpötystä". Todella halventavaa lasta kohtaan.
Lapsella on kysymyksiä, ihmettelyä maailmasta, mielipiteitä, kommentointia, relevantteja argumentteja toisten sanomisiin ja tekemisiin kuten meillä kaikilla. Ihme, että lapsesi ylipäänsä alkoi puhua, jos suhtautuminen on tuota luokkaa.
Lapsi haluaa huomiotasi, jos hän kysyy asioita, jotka jo "tietää". Mieti miksi näin?
Siksi, että se on lapselle normaali ja luonnollinen kehitysvaihe. Ota vähän selvää lapsen kehityksestä.
Ei vaan normaali kehitysvaihe on, että lapsi keksii aina uutta kysyttävää tai jatkokysymyksiä, ei jankkaa samaa kysymystä. :)
Kaksivuotiaalle, joka on juuri alkanut puhua, on täysin normaalia kysellä samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Jatkuvat uudet kysymykset tulevat yleensä vasta myöhemmin.
Meillä on lapsia kolme, he alkoivat puhumaan 1½-vuotiaina, eikä heille tullut tuollaista kehitysvaihetta, jossa samoja kysymyksiä kysytään uudelleen ja uudelleen. Moinen käytös viittaa enemmin johonkin neurologiseen kehityshäiriöön.
Lapset ovat tosi hakoja keksimään kysymyksiä, mutta ehkä sitten jotkut vanhemmat ovat vastaavasti tosi huonoja antamaan selkeitä ja lapsen ymmärrystasolle sopivia vastauksia, jolloin lapsi joutuu kysymään samaa asiaa uudelleen ja uudelleen.
Koska SINUN lapsillasi ei ole ollut moista, niin se on toki epänormaalia. Ja juu, ilman muuta viittaa johonkin neurologiseen kehityshäiriöön. Ihan oikeasti, miettikää vähän mitä näppäimistöltänne laskette. Kun ei ole selvästikään muuta tietämystä kuin se henkilökohtainen kokemus omasta lapsesta, niin voi jättää ne nettidiagnoosit ihan tekemättäkin. Mutta tämä tästä, en jaksa moisen provon kanssa alkaa vääntämään.
Taisin antaa ilmeisesti jotenkin väärän kuvan kun tuli tuollaisia vastauksia...
Ja kysyin että millä vauhdilla lapsenne ovat oppineet puhumaan, en muuta?;)
Enkä todellakaan halveksu lastani yhtään mitenkään, olen lapsen kanssa kotona joten ihan riittävästi saa huomiota ja rakkautta...
Se ei takaa huomiota ja rakkautta, että on lapsen kanssa kotona. Äiti voi olla tuntikausia netissä ja kuulee lapsensa kysymyksiä vain "puolella korvalla". :)
Olen kyllä lapsen kanssa ihan täysillä mukana enkä tasan vain "puolella korvalla".
Ihme riidan haastamista koko palsta täynnä......
Ei ollut tarkoitus haastaa riitaa. Ajattelin vain, että ehkä lapsi kaipaa enemmän seuraa. Kaksivuotiaalle ei aina pelkästään päivisin äidin seurakaan riitä.
Lapsi voi kysyä samaa siksi, ettei hahmota vastausta omassa käsitemaailmassaan.
Esim. kysymys "milloin isi tulee". Jos vastaa "kohta" tai "illalla" tms. ei se parivuotiaalle merkitse mitään.
Lapsi tarvitsee myös kehitykseensä toistoa toiston perään. Kyllästymiseen asti saa lukea samaa satua, vaikka lapsi osaisi sen jo sanasta sanaan. Ihmettelen kyllä ap:tä, jos sellainen hermostuttaa. Kun lapsia hankkii, niin heidän kehityskaarestaan pitää ottaa selvää ja sopeutua siihen.
Yksi vastaaja myös on oikeassa siinä, ettei pelkkä äidin seura missään tapauksessa enää riitä. Ap ei kylläkään kertonut kyläilevätkö, käyvätkö kerhoissa, leikkipuistoissa jne. Jos ei käy, niin syytä on nyt aloittaa, siinä se puhekin kehittyy, kun kuulee erilaisten ihmisten käyttämää kieltä rikkaasti.
Niin sinä täydellinen vanhempi et ikinä hermostu mihinkään asiaan lapsessasi, koska olethan jo lasta suunnitellessasi ottanut asioista selvää. Jos ottaa asioista selvää, niin mikään ei koskaan voi ärsyttää. Enpä ole tällä palstalla aikoihin käynyt ja oli virhe tulla kun näitä vastauksia lukee...
No kiitokset vastanneille, joku voisi silti vaikka vastata alkuperäiseen kysymykseen?;)
Käydään paljon kyläilemässä,puistossa joka päivä, sekä 2 kertaa viikossa kerhoissa.
Itse äitinä tulkitsisin jatkuvan kyselin niin että lapsi on todella tiedon janoinen ja muutenkin äärimmäisen innostunut uudesta taidostaan. En millään näkisi että kyse olisi jostain poikkeavuudesta.
Ja kun sanoin että olen "turhautunut,väsynyt" niin sekin oli sanottu hieman huumori mielellä. Vastaan lapselle kyllä joka kysymykseen ja pyrin ainakin kertomaan asian niin että lapsi ymmärtää. Lapsi on aina ollutkin hyvin ymmärtävä vaikka alkoikin puhua "myöhään", joten en usko että "tyhmyyksissään" kyselisi samaa asiaa.
Uskon että lapsi vain ei osaa vielä puhua niin paljon kun haluaisi ja siksi on pääasia että kunhan puhuu jotain ja kehittää taitoaan.
Mitä ihmeen väliä sillä on, miten muilla? Lapsesi mitä ilmeisimmin puhuu suht ikätasoisesti. Ole ihan tyytyväinen vain.
En kyllä ymmärrä tuota sanojen laskemista. Miten ihmeessä voi sanoa, että lapsi puhuu "vähintään 300 sanaa". Kirjaatko jotenkin niitä jatkuvasti?
Ymmärrän, että jossain vaiheessa huomaa, että lapsella on esim. kymmenkunta sanaa käytössään aktiivisesti. Passiivisesti tietysti jo tässä vaiheessa voi olla satoja.
Tämähän tapahtuu usein jo ennen yksivuotispäivää, mutta että rupeaa laskemaan satoja sanoja, ihmetyttää. Sitä paitsi niitähän tulee kymmenittäin koko ajan uusia jopa päivittäin ja vanhoja saattaa pudota pois tai ne saavat uusi merkityksiä.
Esim. auto voi aluksi tarkoittaa vain perheen autoa, siitä laajenee kaikkii menopeleihin kolmipyöräistä myöten. Lapsen kieli elää usein erityisestä yleiseen eikä toisin päin. Tietoa löytyy, jos englannilla sujuu tutkimuskäsitteet.
En minä mitenkään vertaile lastani muihin, minua vain kiinnostaa yleisesti tämä asia. Eikö tällä palstalla saa kysellä juuri muilta asioita ?
Enkä mitenkään todellakaan laske lapseni sanoja, heitin vain arvion.
Ja toki hieman "kyttään" lapseni puhetta, koska olin asennoitunut siihen että sen kanssa tulee "ongelmia" . Olen vain iloinen edistymisestä.
Ja pääasia aloituksessani oli kysymykseni ja siinä sivussa vain halusin kertoa oman lapseni puheenkehityksestä.
Tuskin kukaan voi rehellisesti sanoa ettei muka koskaan olisi ollut "väsynyt tai turhautunut" lapseensa!!! Ja jos joku niin väittää niin se on pötypuhetta;)
Varsinkin kun on päivät lapsen kanssa kotona niin kyllähän sitä väkisinkin joskus pinna on kireällä, ihan jokaiselle on varmasti käynyt niin eikä siinä ole mitään väärää.täysin ymmärrettävää ja suotakoon se kaikille äideille.
Kyllä itsekkin välillä turhauduin lapseeni kun oppi kävelemään eikä uskonut mitään ja tuhosi kaiken matkallaan tai kun alkoi puhua niin ärsytti jatkuvat "miksi" kysymykset aamusta iltaan. Toki nuo molemmat ovat ihan tavallista lapsille, mutta välillä meinasi palaa hihnat. Niin ja silti olen ihan hyvä äiti:)
Tsempit aloittajalle!
Niin ja varsinaiseen kysymykseesi.
Oma lapseni aloitti "puhumisen" sanoilla puolitoistavuotiaana ja 2 vuotiaana puhui jo suht sujuvasti.
Meillä tuli tytöllä noin 2 ja puolivuotiaana, ihan muutamassa kuukaudessa todella hurja puheenkehitys. Meillä tuli ekat 2-sanaiset lauseet (epäselvästi) vasta reilusti yli 2-vuotiaana ja tasan 3v:nä lapsi puhui todella selkeitä ja pitkiä/ monimutkaisia lauseita eikä takellellutkaan yhtään; aivan kuin olisi aina puhunut täydellisesti :) eli kehitys voi olla tosi nopeaakin! Meillä tosin luultavasti refluksitauti ja kiinteiden/ kovan ruuan syömisen hidas aloitus syynä puheen tuoton viiveeseen.. nyt kun motoriikkaa tarpeeksi jumpattu niin hyvin kulkee puhe :) Yleensä kai kehitys on tasaisempaa..