poltin itseni loppuun

Minulle kävi samoin olen ollut poissa työ elämästä jo kolme vuotta tuli burn out! ikää 29v

Huomenta.

Onpa ikävä, että olet joutunut työuupumuksen tilaan jo nuorena. Työuupumus kertoo siitä, että sinulla ei ole ollut riittävästi voimia hoitamaan niin itseäsi kuin ihmissuhteitasikaan, koska työ on siepannut liian suuren osan voimavaroistasi.

Haluaisin kysyä, onko todella niin, että olet menettänyt heidät, vai pelkäätkö vain niin olevan? Ymmärrän, että ihmiset saattavat ottaa etäisyyttä jos et ole oikein ollut 'tavattavissa' viime aikoina. Mutta rohkaisisin sinua ottamaan heihin uudestaan yhteyttä. Kerro reilusti, että olet ollut voimiesi äärirajoilla etkä tahdo enää sellaista elämää, vaan tahdot uudestaan kontaktin heihin. Avoin, suora omasta tilanteestaan kertominen on 'aseistariisuvaa', ystäväsi varmaan arvostavat elettä jossa katkennut yhteyden silta rakennetaan uudestaan.

Muista rakentaa silta myös itseesi ja hoitaa itseäsi loppuunpalamisen jälkeen.

Valoisampaa kesää toivottaen
diakoni Meiju

Itselleni käynyt ihan samoin. Voitais jutella jos haluat. Tein niin paljon töitä, että meni kaikki suhteet poikki kun ei kerta kaikkiaan ollut aikaa ja voimia ylläpitää niitä.

[email protected]

Minäkin otin jostain syystä jo lapsena sen asenteen, että vain äärimmäinen suorittaminen on hyväksyttävää. Minua on aina ärsyttänyt tunteiden sotkeminen mihinkään suorituksiin. Töitä tein aina hampaat irvessä ja kuvittelin, että se jotenkin palkitaan. Toiset ujuttivat minulle omiakin töitään ja pomo vain lisäsi työtaakkaa, kun huomasi, että suoriudun edellisistä.

Töiden lisäksi en tehnyt vuosikausiin vapaa-ajalla muuta kuin nukuin.

Vauhti alkoi lopulta hiipua ja muistan miten vuonna 2010 en enää jaksanut kunnolla tarkentaa katsetta näyttöön ja aloin nukahdella istualleni. Pitkä parisuhde katkesi minun jaksamattomuuteeni, mikä oli viimeinen niitti. Erosta, talon myymisestä ja muutosta tullut stressi ajoi minut itsemurhan partaalle. En missään vaiheessa antanut itselleni lupaa jäädä sairauslomalle, vaan menin töihin täydellisessä sumussa ja lähinnä istuin ja tuijotin näyttöä.

Tällä hetkellä elän elämää mekaanisesti suorittaen ja rehellisesti sanottuna lasken vain päiviä, että tämä elämä olisi ohi. Elämässäni ei ole yhtään tärkeää ihmistä enkä osaa enää edes ihmisten kanssa keskustella. Hermoni ovat niin kireällä, etten kestä mitään häiriötekijöitä, vaan elän mahdollisimman rutiininomaisesti ja pienimuotoisesti.

Tarvitsisin toipuakseni absoluuttista lepoa ilman mitään stressitekijöitä. Vaikka jäisin sairauslomalle, joutuisin silti huolehtimaan kaikista juoksevista asioista, tekemään ruokaa ja hoitamaan koirat, eli siitä ei olisi mitään hyötyä. Jokin puolen vuoden lepokotihoito olisi ainoa keino päästä jaloilleen, mutta kun sellainen ei ole mahdollista, niin näin on vain mentävä eteenpäin ja toivottava, että jokin vakava sairaus armahtaa.

Olen burnoutissa,en nuku ja syön väsymykseen.Väsynyt ja 10kg ylipainossa.
Olen siis aina töissä (yrittäjä).

Miten tästä perhanan väsymyksestä pääsee eroon?
Kotona pitää kuitenkin sisällä ja ulkona hommat hoitaa ja ottaa töissä vastuu minulle työkeikkaa tekevistä.Laskut maksaa ja suunnitella tulevaa,tehdä kirjanpidot ja ja ja ja...Puhelin on pahin.Pistin kännykän kiinni vajaa 3 viikkoa sitten.Nyt en voi kohdata yhtään urputtavaa puhelinsoittoa.No ei niitä pitäis tulla,mutta en kestä nyt puhelimitse hyviäkään uutisia.

Ystäviä ei ole ja puolisokin pelkällä läsnäolollaan väsyttää.Asiakkaat suorastaan k**pii.Ja aina pitää yrittäjän olla sosiaalisissa kontakteissaan niin samperin kiltti ja hymyillä kuin lammas.Suurinosa asiakkaista on kuitenkin sellaisia että tekis mieli heittää ne samantien niska-persotteella ulos.

Kun ei ole aikaa nukkua.Sängyssä makoilu ahdistaa.Miten sitä vaan voi vaan maata sängyssä kun on kukkapenkit kitkemättä ja lauantai on ainoa mahdollisuus siivota talo?
Jos pihalle kertyy roinaa niin kohta on joku naapuri soittelemassa lastensuojeluilmoituksia varmaan.Kun kotonakaan ei saa olla edes rauhassa.
Hyviä kirjojakaan ei ole sängyssä aikaa lukea,kun yöpöydällä on kasa puisevaa ammattikirjallisuutta.Edellinen loma oli tammikuussa 2013.Eikä lomia ole lähiaikoina tiedossa.Ehkä vuonna 15 seuraavan kerran.

lisää palkkaa joku avuksi

Älä tee sitä virhettä jonka minä tein narsistisen ihmisen jälkeen elämässäni.

Lähdin täysillä hänen kelkkaansa, koska se tuntui todella oikealta. Mitänyt olisi pitänyt kuunnella intuitiota joka kokeili minulle kertoa että olet väärällä radalla, hiljensin sen suvereenisti kerta toisensa jälkeen kunnes narsisti hiljensi ihmissuhdepiirini.

Olin tietyssä pisteessä niin pohjalla että sisäisesti huusin palavasti apua. Itkin ja itkin, menin alemmas. Dope -No regrets oli aivan minulle sopiva biisi niihin aikoihin:

Goin' DOWN!
We're elevated, seperated, liberated!
DOWN!
Dedicated, medicated & celebrated!

Over & over I keep losing myself
Lower & lower I keep sinkin'
Over & over I keep taking myself down!

WITH NO REGRETS!!!
For anything I did
And I won't forget (won't forget)
To do it all again
With no REGRETS! (regrets)
I got no regrets! (regrets, regrets)

Goin' DOWN!
I'm frustrated, aggrivated, obligated!
DOWN!
I'm suffocated, complicated, it's overrated!

Over & over I keep abusing myself
Lower & lower I keep sinkin'
Over & over I keep beating myself down!

WITH NO REGRETS!!!
For anything I did
And I won't forget (won't forget)
To do it all again
With no REGRETS!
For anything I did
And I won't forget (won't forget)
To do it all again
With no REGRETS!
I got no regrets!

(Oooooogh!!!)

[Guitar solo]

Over & over I keep using myself
Lower & lower I keep sinkin'
Over & over I keep beating myself down!
(down, down)

Goin' DOWN!
We're elevated, seperated, liberated!
DOWN!
We're dedicated & medicated!

WITH NO REGRETS!!!
For anything I did
And I won't forget (won't forget)
To do it all again
With no REGRETS!!!
For anything I did
And I won't forget (won't forget)
To do it all again
With no regrets! (regrets, regrets)
I got no regrets! (regrets, regrets)

I do it all again - with no regrets!
(regrets, regrets)

I'm elevated & liberated!
With no regrets! (regrets, regrets)
I'm elevated & liberated!

Olin niin kalman oloinen ihmisriepu että pelkäsin katsoa peiliin. Jokainen ihminen ympärilläni pelotti minua ja olin rajatilamaisuudessani alistuva koska en nähnyt eteeni enään ollenkaan, alkoholi helpotti ja jatkoin sen juomista, en ole siis koskaan ollut alkoholisti, pahin asia oli vain se että olin tämän ihmisen seurassa koska pelkäsin hänen vaikuttavan elämääni ratkaisevasti vakuuttaen joka ikisen ihmisen paskuudestani. Join siis hänen seurassaan ja hän pääsi käyttämään humalatilaani hyväkseen manipuloidessaan sekä yrittäessään nolata minut ystäväni silmissä mutta hän oli onneksi perillä.

Tämänhetkinen elämä: En ole ottanut niihin piireihin yhteyttä keiden kanssa vietin aikaa, olen syrjäytynyt enkä ole päässyt nousemaan, itsetuntoni on nolla sekä olen niin epävarma itsestäni että kyseenalaistan jokaisen asian, joka johtaa virheisiin joita teen. Joudun elämään kuoren alla melko verisenä.


Olen puhunut joillakin baarireissuilla ihmisille ja sitäkautta kokoamassa itseäni jotenkin, mutta kun itse olen silloin ottanut ja kuin toinen ihminen niin en saa pahemmin itseäni takaisin raiteille mentaliteetin kanssa eli en kykene olemaan sinut itseni kanssa.

Suosittelisin menemään terapiaan, älä missään nimessä jää makaamaan sänkyyn koska se pahenee. Minä yritän joka päivä ja olen työssäkäyvä vaikka todellisesti olin vakuuttunut siitä etten tule koskaan pärjäämään ihmisten kanssa koska olen parasiitti, olen erilinen, etten kuuluisi tänne. Pärjään kyllä ihmisten kanssa työelämäsä mainiosti, siitä ei ole epäilystäkään mutta pitää vain uskaltaa olla se mitä juuri sinä olet niin voit elää vapaammin, eikä saa koskaan tukeutua YHTEEN ihmiseen koska se mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta, todennäköisesti on valetta.

ite väsähdin 35-vuotiaana. Lääkärit luuli alkuun jotain epilepsiaa kun oli niin paljon muistinmenetyksiä. Saatto hävitä koko päivä. Ottivat päästä magneettikuvia ja kävin kaikenlaisissa vilkkuvalo epilepsiatesteissä mutta tulos oli negatiivinen. Aivoissa pieniä muutoksia löyty. Noh loppujen lopuks homman nimi olikin burn-out. Ne pari viimistä vuotta oli kyllä aivan hirveitä, en tajunnu mitä oli tapahtumassa. Luulin että olen vain laiska kun en jaksannu tehä mitään, keskittymiskyky huono ja unet hävyksissä.
työt lopetin kolmevuotta sitten, en pysty nukkumaan ilman lääkkeitä, niitä olen syöny 4v. miekkarissa olen käynny kuukausittain kolmen vuoden ajan.
Kyllä tämä tästä vielä.