Lapsen sosiaalistaminen

Itselläni on 2 vuotias lapsi.
Puhuu jo suht ok.
Ollaan ihan pienestä pitäen käyty paljon kyläilemässä, puistoissa ja kerhoissa, joten on kyllä "sosiaalistettu".
On ollut myös pienestä asti molemmilla isovanhemmillaan yökylässä ja jääkin sinne mielellään koska näkee heitä paljon ja molemmat ovat lapselle tärkeitä.

Mielestäni on kuitenkin turha olettaa isolta tai pieneltä lapselta, että jäisi mielellään jonkun ventovieraan ihmisen kanssa eikä kyselisi/itkisi äidin perään? Mielestäni se on lapselle ihan normaalia käytöstä. Minusta olisi suorastaan outoa jos lapsi jäisi ihan kenen tahansa ihmisen kanssa eikä välittäisi "missä äiti on" .

Koen että oma lapseni on ihan riittävän sosiaalinen, mutta kyselee silti perääni jos esim kerhossa menen vessaan. Uusissa tilanteissa myös turvaa minuun eikä suin päin ole heti kaikken kaveri ja on sitäkin kunhan saa ensin "arvioida tilanteen" rauhassa.

Täytyy muistaa ettei kaikki ole kiinni siitä onko lasta sosiaalistettu, voi olla myös tempperamentti eroja.

Itsekkin olen kyllä sitä mieltä että lasta on hyvä totuttaa moniin eri tilanteisiin, mutta kaikki ovat kuitenkin omanlaisiaan. Jotkut lämpenevät heti kaikille ja toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

Ja tuskin sinäkään kaikkien kaveri olet?:)

Terveen lapsen kuuluu jonkin verran vierastaa vieraita ihmisiä. Jos lapsi puhua pälpättää jokaiselle ruokakaupassa vastaantulevalle ihmiselle, hän ei ole ihan ok.
Toki toinen ääripää on sitten lapsi, joka taketuu äitinsä jalkaan kiinni, eikä uskalla päästää äitiään näköpiiristä.
Myöhemmässä elämässä voidaan sitten todeta, kumpi em. ääripäistä on huonompi vaihtoehto.

Ei ole vain kahta lajia lapsia/ihmisiä.
Joku vierastaa, joku ei, joku oppii vuoden vanhana (?) puhumaan, joku toinen oppii vasta silloin kävelemään - oma lapseni a,3 v. ikäisenä. Toiset lapset oppivat puhumaan vasta 2-3 vuotiaina, ja silloin puhe kehittyy todella nopeasti.
Kaikki lapset eivät viihdy kodin ulkopuolella, lapsi ei muutenkaan osaa leikkiä ja kommunikoida ikäistensä kanssa ennen 3 ikävuottaan.

Puhe luistaa siten myöhemmin molemmilla sorteilla ihan yhtä hyvin.

Ei kannata ylpistellä oman lapsen kehityksellä. Lapset ovat yksilöitä, ja kaikissa on eroja niin kehityksessä kuin muussakin.

kyllähän kahden esimerkin voimalla voidaan yleistää kaikki asiat..