Nyt laitoin pisteen kirjoittamiselle. Olen lähettänyt vuosien varrella useampiakin ja myös eri tyylilajien käsikirjoituksia kaikille mahdollisille kustantajille. Novellia, maagista realismia, realismia, fantasiaa...
Joskus olen saanut vastauspostissa peräti arvostelujakin, mutta useimmiten sen standardilauseen. Eikä ne arvostelut paljon lämmitä, jos kustannussopimus jää toistuvasti puuttumaan.
En jaksa lähetellä turhaan tekstejä enää. Palo, toivo kirjailijuudesta, on kuollut. Tai tukahtunut. Tukahdutettu. Levätköön rauhassa.
Joskus olen saanut vastauspostissa peräti arvostelujakin, mutta useimmiten sen standardilauseen. Eikä ne arvostelut paljon lämmitä, jos kustannussopimus jää toistuvasti puuttumaan.
En jaksa lähetellä turhaan tekstejä enää. Palo, toivo kirjailijuudesta, on kuollut. Tai tukahtunut. Tukahdutettu. Levätköön rauhassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eihän sinun tarvitse pistettä kirjoittamiselle laittaa. Jatka vain kirjoittamista, jos muuten tykkäät siitä. Ehkä muutaman vuoden päästä voit yrittää lähestyä kustantajia uudestaan. Ehkä saat mahtavan tarinaidean ensi vuonna, kuka tietää.
Mutta jos et nauti kirjoittamisesta sinänsä, niin sitten toki kannattaa lopettaa.
Kerrot vain siitä, että olet lähettänyt kässäreitä. Oletko opiskellut kirjoittamista tai koittanut muuten kehittää kirjoittamistasi? Mee ensi kesänä Oriveden opiston romaanipajaan vaikka Mäen kurssille. Tai hanki palautetta NVL:stä.
Kiitos tsempistä! Olen lukenut joskus kirjallisuustiedettä; no se ei vielä auta kirjoittamisessa, tiedän. Hiukan kirjoitan kurkkua leivän päälle myös, mutta kirjaa olen yrittänyt tehdä pitkään.
Oriveden opistoa olen joskus ajatellut itsekin. Nyt on vain uupumus koko kirjoittamiseen. Tai kyllä tykkään kirjoittaa, mutta kirjan kirjoittaminen tuntuu olevan meikäläisen haaveissa vain liian kaukana. Jossakin palautteessa sanottiin, että hahmot teksteissäni ovat liian ohuita. Koetin vahventaa niitä, syventää tarinaa. Tulos sama eli hylky. En tiedä, missä mättää.
Varmaan pitää sitä Orivettä vielä jaksaa googlailla.
Jospa sinulla on nyt vain tarve tauolle. Uusi into voi tulla myöhemmin.
Mutta jos romaani tuntuu liian vaativalta saada kasaan esikoiseksi, lähde liikkeelle lyhyestä. Novellikokoelmia julkaistaan edelleen joka vuosi, myös esikoisia. Kurkkukirjoittaminen kuulostaa lupaavalta; kun kirjoittaa mitä tahansa tekstiä, kirjoittamisen rutiini osaltaan kehittyy.
Tsemppiä, jaxuhali!
Arvaappa montako hylkyä sai Harry Potterin kirjoittaja? Monta. Kuitenkin siitä tuli suosittu. Pitää olla sinnikäs!
Pitää myös ottaa huomioon, että rouva Rowlingin piti aikanaan lähettää käsikirjoituksensa paperiversiona, ja kiikuttaa samaa kappaletta kustantamosta toiseen - ja kymmenkunta kertaa! Ihailtavaa!
Mutta on paras myös muistaa, että Rowling ajatteli tarinaansa ihan eri kantilta: hän oli rakastunut luomaansa tarinaan sillä hän oli sisällyttänyt siihen niin paljon kuollutta äitiään ja etenkin itseään ja menneisyyttään, eli se merkitsi hänelle hirmu paljon...
Kysymys kuuluu: osaatko kiintyä tarinaasi, ja jos et, niin kertooko se aina siitä, että sydämesi ei ole mukana tekstissä?
Ymmärrän aloittajaa jos olet kirjoittanut monta romaania ja ne eivät kelpaa kustantajalle. Tosin sinun asemassasi omakustantaisin tai tarjoaisin vaikka Elisan e-kirjaksi. Eihän yhtä tekstiä voi loputtomasti jauhaa, uutta putkeen.
Mikset laita omakustanteena, BoD:llä esim, jossa ei maksa paljon mitään? Muitakin halpoja on. Saa ISBN- numeron, kirjastot voivat ottaa kirjaasi valikoimiisi, kirjasi pääsee verkkokirjakauppoihin.
Itse olen julkaissut muutaman kirjan tällä tavoin, saanut mukavaa palautetta jopa ihan tuntemattomilta, jotka ovat lainanneet kirjojani. Uusin kirjani on valmis, tällä kertaa tarjosin sitä monelle kustantajalle, hylky toisensa perään. Joten tiedän tunteen. Valtava pettymys, kun ei kelpaa. Omasta mielestäni kirja on hyvä ja kiinnostava. Mahtavatko edes lukea kustantamoissa...
Moni on kursseja käynyt, ehkä niistä olisi hyötyä. Mene ja tiedä. Itse uskon siihen, että lukee paljon ja kaikenlaista. Ottaa lukiessaan myös arvostelijan näkökulman sekä tarkastelee lukemaansa ikäänkuin kollegana: ai, tämä kirjoittaa näin, ohoh, vai tuollainen käänne. Ei Linna mitään kursseja tainnut ehtiä käymään päivätyönsä ohella, kun Tuntematonta kirjoitti.
Uskotaan itseemme! Älä masennu.
Kaikilla aloilla on opiskelusta hyötyä. Miksi et ole varma, että siitä olisi hyötyä myös kirjoittamisessa?