En ole vakavahenkinen koiraharrastaja enkä sellaiseksi pyrkivä eli tämän aloituksen on tarkoitus olla enemmän yleistä keskustelua kuin oikeaa neuvonkysymistä. Eli "soita kennelliittoon" ei tässä tapauksessa ole hyvä vastaus. Tuli mieleen, että jos joku haluaisi alkaa jalostaa "omaa" rotua, vaikkapa Ålanninterrieriä, niin olisiko sille mitään estettä? Siis säätelevätkö lait ja asetukset (muut kuin eläinrääkkäys ym.) sitä miten koiria saa siittää keskenään? Kovin vakuuttavia tuloksia ei varmaan yhden ihmisiän aikana ehtisi luoda, mutta jos yksi perhe vaikkapa jalostaisi omaa rotuaan systemaattisesti sadan vuoden ajan, niin eiköhän siinä jo jotain saisi aikaan. Onhan osa nytkin olevista roduista ihan puhtaan jalostuksen tulosta ilman luonnonvahinkoja. Ja entäpä sitten jos ja kun tällainen jalostus onnistuisi. Voisiko sillä lopputuloksella tehdä rahaa? Jos esim. nyt kuvitellaan, että Smithien perhe jostain päin Englantia omistaisi sen aidon ja alkuperäisen bulldoggisukulinjan kaikki jäsenet, niin eikö loogisesti voisi ajatella tämän Smithien perheen olevan aika vahvassa taloudellisessa asemassa?
Koirien jalostus/kasvatus
Ålanninterrieri
5110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käytännössä koiranjalostusta ei säätele mikään. Korkeintaan mittavassa jalostustyössä pitäisi maksaa veroja pentutuloista. Toisaalta hyvältä pohjalta aloittanut, asiansa osaava koiranjalostaja (painotus vaikkapa sukujen hedelmällisyydellä -> paljon pentuja -> lisää rahaa/kilpailukykyinen hinta muihin rotuihin verrattuna) jää pitkällä tähtäimellä voitolle. Alkuinvestoinnit voivat tosin olla massiiviset, varsinkin kun terveysvaatimukset yms. eettiset kysymykset ovat nousseet pinnalle. Suomessa kennelit ovat yleensä perhekenneleitä, muissa maissa koiria saatetaan kasvattaa suurissa piharakennuksissa, joissa voi asua kerralla kymmeniä koiria. Se on todellista bisnestä. Nykyinen eläinsuojelulaki ei pidä jalostuksellisia ongelmia (insesti, sairaiden ominaisuuksien jalostaminen yms.) rikollisina. Mikäli et kuulu Kennelliittoon, niin myöskään tiettyjen sairauksien huomiointi ei kuuluisi huoliisi, koska sinun ei tarvitsisi huolehtia koiriesi rekisteröinneistä tai vaikkapa kilpailukielloista.
Rodun hyväksymisestä päättävät maiden kennelliitot. Uuden rodun luominen parin uudennäköisen sessen pohjalle ei siis onnistu. Pohjaa pitää olla enemmän.
Käytännössä voisit alkaa jalostaa "design-koiria", joille ei tarvita edes rotustatusta. Yhdysvalloissa myydään ja kasvatetaan paljon sekarotuisia, jotka on vain osattu brändätä oikein (goldendoodle, chipoo yms.). Mikäli toimit kuten yhdysvaltalaiskasvattajat ja steriloit/kastroit kaikki kasvattisi ennen pentujen sukukypsyyttä, saisit luotua "koiramonopolin".
Suomessa vastaavanlainen massiivinen kenneltoiminta aiheuttaa paljon karsastusta, mutta muualla maailmassa se on varsin yleistä. Tällöin koira on perheenjäsenen sijasta rinnastettavissa vaikkapa kaniin tai hevoseen, joilta ei edellytetä yhtä voimakasta sosiaalistumista ihmisiin.
Korjauksia:
* Suomen eläinsuojelulaki ei estä jalostamasta eteenpäin sairaita ominaisuuksia, mutta velvoittaa huolehtimaan niistä. Esim. pashkalonkkaista koiraa saa jalostaa vapaasti, mutta sen jälkeläisten kunnosta huolehtiminen jäisikin pentujen ostajien vastuulle (ja koiran hyvä hoito on varsin ilmava termi). Lisäksi eläinsuojelu on Suomessa laiska elin ja koska bulldogejakaan ei ole vielä kielletty, niin koiranjalostuksessa on vain taivas ja oma etiikka rajana.
* Tietenkin vain ulkopuolelle myytävät koirat tehtäisiin lisääntymiskyvyttömiksi. Pitäisit itse 1-2 pentueen parasta, jotka joko valjastaisit jatkamaan sukua tai kastroisit/steriloisit ja myisit myöhemmin, mikäli ne eivät vastanneet odotuksiasi.
on kyllä kaikki niin tarkkaan säädelty että parempi voisi olla kun muuttaisit viroon ja alkaisit siellä kehitellä yritysideaasi uudesta omarodustasi. Kuten yllä jo kerrottiin, niin siellä koirat saavat asua navetoissa ja olla vaikka sata. Täälläkin toki saa, mutta kiinni ei ole syytä jäädä ja koska niiden huomattavaa määrää on aika vaikea salata loputtomiin. Kiinnijäädessä sitten sanktiot ovat aika kovat.
Kannattaa siis muuttaa suomenlahden toispuol, ja kasvattaa siellä sekä tuoda ne sitten myyntiin tänne suomeen. Maahantuojina voi sitten käyttää sieltä tänne töihin tulevia pendelöijiä jotka käyvät viikonloppuisin kotonaan.
Koirien määrällä ei ole enimmäisrajaa. Mitään sanktiota on siis turha odottaa, oli koiria sitten 5 tai 25. Kunhan eläimistä pidetään kunnolla huolta, niin viranomaisillakaan ei ole nokan koputtamista. Eihän ns. pentutehtailukaan ole laitonta niin kauan, kun koirilla on ruokaa, vettä ja ne ovat terveitä.
Suomessa on kasvattajia, joilta löytyy jatkuvasti kotoaan 10 koiraa ja muutaman kerran vuodessa näiden koirien pentueita. Ainahan voi palkata ihmisiä ulkoiluttamaan ja hoitamaan sessejään, jos itse ei siihen yksin kykene. Suurkenneleissä ei edes oleteta, että kasvattaja tekisi kaiken työn itse, vaan koirista on huolehtimassa suuri joukko asiansa osaavia ihmisiä. Päin vastoin meikäläistä kasvatusta pidetään näpertelynä, jossa tuhannet suomalaisperheet tihrustavat parin-kolmen koiran koirakapasiteetillaan ilman todellista valinnanmahdollisuutta jalostuksessaan. Suomalaistyyppisessä kasvatuksessa "joka pentueesta on löydyttävä yksi lottovoitto", jonka kasvattaja joko sijoittaa tai pitää itsellään. Mutta mitä sitten, jos valittu pentu onkin sairas tai ominaisuuksiltaan muuten epälpo (lössykät huskyt, kaikkea lempivät kääpiöpinserit yms.)? On paljon helpompi ohittaa pienet ja "pienet" ongelmat ja jatkaa oman, rakkaan pikku koirasukunsa jalostamista edes rekisteröimättöminä kuin päättää, että vuosikymmenien ajan vaalittu sukulinja yhtäkkiä lopetettaisiin.
Suuremmissa kenneleissä ei ole niin nuukaa, vaikka yksittäinen suurilla odotuksilla ladattu koira ei olisikaan halutunlainen. Kasvattajan työllä on niin suuri kaliiberi, ettei yksittäinen epäonnistuminen tuhoa koko kasvatustyötä. Voisi sanoa, että laatua on helpompi pitää yllä kyseisenlaisessa suuressa kokonaisuudessa, suomalaiskasvattajien verkostoitumisen taitoa nyt vähättelemättä.
En usko, että ap suunnittelee pentutehtailua, vaan asiakkaiden ( = pennunostajien) kriteerit täyttävää yritystoimintaa. Kiinnostus rotustatukseen viittaa siihen, että kyseessä ei todellakaan olisi hämäräheikki!
"En usko, että ap suunnittelee pentutehtailua, vaan asiakkaiden ( = pennunostajien) kriteerit täyttävää yritystoimintaa. Kiinnostus rotustatukseen viittaa siihen, että kyseessä ei todellakaan olisi hämäräheikki!"
En tosiaan suunnittele mitään, vaan kiinnostus on enemmän biologiasta lähtevää =). Uutta rotua ei siis ole syntymässä. Sitä vaan olen ihmetellyt miksi niitä sairauksia on jalostettu eteenpäin eikä karsittu ajoissa. Tietenkään kaikkia ei ole mahdollista poistaa, mutta nykyään tuntuu (ja puhutaan) että asiasta ei aina ole välitetty edes periaatteen tasolla. Pentutehtailua juuri.
Siinä se taloudellinen aspekti tulee esiin eli yleensä on joku syy tehdä tai jättää tekemättä jotain. Itse kuvittelisin, että rodun terveys olisi myyntivaltti (itselleni ainakin enkä koskaan ostaisi "kituvaa" koiraa), mutta aina ei ilmeisesti ole näinkään. Tai sitten se on juuri tuo harrastuspohjainen kasvatus, joka on ajan saatossa johtanut harrastelijamaisiin tuloksiin.