kihlaus kertomuksia tänne

Heräsin ystävänpäivän aamuna ennen miestäni. Kävelin keittiöön keittämään kahvia ja näin keitintä vasten nojaavan paperin, A4:sta puoliksi revitty... Siinä sitten oli lyhyt kirje, jossa mieheni pyysi menemään kanssaan kihloihin. Itkuhan siinä tuli ja kahvit jäi keittämättä, ryntäsin saman tien sänkyyn takaisin halaamaan miestäni.

Sormukset ostettiin samana päivänä, useimmat taitavat kuitenkin ostaa ne etukäteen. Löysimme miellyttävät sormukset, ja valitsimme koneellisen kaiverruksen, joka kestää alle puoli tuntia. Käsin kaiverretut olisi saatu seuraavana päivänä. Mies maksoi molempien sormukset, mutta käsittääkseni on yleistä maksaa ne puoliksi. Sormukset pistimme sormeen vasta seuraavana yönä, kun vihdoin ja viimein olimme kahden. Seuraavana päivänä ilmoitimme ilouutisesta vanhemmillemme ja sisaruksillemme tekstiviesteillä.

Olen tän jo kerran aiemmin jouluviestiin laittanut, mutta onpahan ihana muistella:) Olin käynyt alkusyksystä mittauttamassa sormeni mieheni pyynnöstä. Tiesin siis, että kosinta on tulossa "jonain päivänä". Jouluaattoa vietimme äitini luona. Koko joulu oli mennä persiilleen, kun influenssa vaivasi koko perhettä, pientä tytärtämme myös. Mutta jouluaatoksi onneksi tervehdyttiin ja hieman ihmettelin, kun mieheni niin innokkaasti vaati, että sitten joulusaunaan ei mennä miehet ja naiset omissa porukoissaan, vaan hän haluaa mennä minun kanssani.

Siellä sitten istuttiin lauteilla miehen kanssa kaksin ja mieheni aloitti puheensa, että näin kun tässä istuskellaan ja kaikki mitä meillä on, on suoraan silmiemme edessä.. (kieltämättä:)) Saatuaan puheensa päätökseen mies haki kylppärin puolelta pesukoneeseen piilottamansa sormukset ja kosi. Kyllä unohtui taudit ja pöpöt! En tiedä, missä välissä mieheni oli käynyt sormukset ostamassa, oli varmaan ollut töistä pois:)

Oltiin joku arki-ilta vaan kotona ja pantiin. Sitten kun makoiltiin siinä sängyllä, ni mies sanoi "meeks mun kans kihloihin". Mä sanoin että joo! Ei ollut rahaa ostaa sormuksia yli kuukauteen, ja sitten ku vihdoin mentiin kauppaan, ni arvatkaa muistiko kumpikaan päivämäärää.. :) noloa! Joku vois tähän varmaan sanoa ettei kihlaus merkitse mitään tai olemme teinejä tms, kun unohdamme päivämäärän mutta sattuuhan sitä..laitettiin sitten se päivä kun menimme kauppaan. Ollaan oltu jo 3 vuotta kihloissa mutta on sinne alttarille vielä matkaa...kun ei varaa vaan millään ole, kumpikin olemme opiskelijoita. Tietty jos maistraatissa menisi, mutta se on liian korutonta. Laskimme että ehkä 50 vierasta tulisi, ja pikkukirkossa naimisiin. paljonkohan lysti maksaisi?

Meillä koko juttu oli aika suunniteltua. Poikaystävä kyseli hieno tunteisesti muutamaa kuukautta ennen, että olisinko halukas/valmis tulemaan rengastetuksi. Sormukset käytiin valkkaamassa ja sovittamassa yhdessä, jonka jälkeen poikaystävä maksoi herrasmiehenä. Kihloihin mentiin uutena vuotena 2004.

Noin kuukausi sitten oltiin koiran kanssa lenkillä ja minä tapani mukaan höpötin niitä näitä. Sitten mieheni pysäytti minut ja sanoi "kulta", sellaisella äänellä että ajattelin sieltä tulevan jonkin kuningasidean päivän ohjelmaan liittyen. No minä käännyin kuuntelemaan, ja sitten tuli kysymys miltei kuiskaten (ja purkka suussa): "Tulisitko vaimokseni?" Minä siihen yhtä hiljaa "Tulisin". Hui, kuinka romattinen yllätys, en osannut yhtään aavistaa! Se purukumikin jaksaa vain naurattaa :)

Sitten tehtiin loppulenkki ja mentiin ostamaan sormukset. Hakureissun jälkeen tehtiin sama koiralenkki uudestaan ja vaihdettiin sormukset siinä samassa paikassa. Illalla sitten käytiin kertomassa miehen vanhemmille ja seuraavana iltana mun vanhemmille (kun eivät mokomat olleet ko. päivänä kotona).

Häät vietetään heti, kun saatu riittävästi rahaa kokoon eli taitaa mennä syyskesälle 2006.

Niin ne sormukset valkattiin siis yhdessä heti samana päivänä ja maksettiin yhteiseltä tililtä.

olimme mieheni kanssa ravintolassa syömässä ihan muuten vaan kun kerroin hänelle odottavani vauvaa, mies siinä onnesta häkeltyneenä ei osannut loppuiltana sanoa juuri mitään, mutta seuraavana päivänä kun lähdimme kaupungille kävelylle vei hän minut kultakauppaan ja kysyi haluanko itse valita sormukseni. kaiverrukseen tuli se päivämäärä kun kerroin vauvasta, sillä mieheni sanoi olleensa illan hiljainen sen takia, että mietti miten olisi kosinut minua, vaan ei keksinyt sanoja.

sormukset saimme seuraavana päivänä ja vaihdoimme ne kaupan parkkipaikalla. mies lähti kavereidensa kanssa reissuun ja minä töihin.

kihlajaiset vietimme n.kk:n kuluttua, kun saimme minun vanhempani ja sisarukseni ja mieheni lähimmät sisarukset kahvipöydän ääreen ja kerroimme heille samalla vauva-uutisen.

tarina päättyy vihkimiseen tyttäremme kastepäivänä.