Kumpia kuvia katselette, tai jälkeläisenne 20-50-v. kuluttua

Still kuvallakin on puolensa monessa käytössä yhä nykyaikana.
Huonosta videosta voi olla vaikea tehdä hyvää still kuvaa.
Hyvästäkään still kuvasta voi olla mahdotonta tehdä videota.
Kyseessä on kaksi eri taiteenmuotoa.
Uskomatonta mutta nykyään on mahdollista kuvata liikaa tallenteita niin digivalokuvina kun digivideoina siis niin paljon ettei niitä tajua ittekkään..

Aika helppoa on valinta. Liikkuvaa kuvaa nuoruusajoilta ei ole lainkaan. On säilynyt valokuvaajan ottama lapsikuva, osa koulukuvista ja useampi kymmen muuta valokuvaa. Sitä mitä ei ole koskaan ollut, ei osaa kaivatakaan.

Nykyään tulee kuvattua myös liikkuvaa kuvaa kännykällä, digipokkarilla ja miniDV kameralla. Tietokoneella on näppärä arkistoida ja katsoa videoita, mutta vähälle on omien tallenteiden katsominen jäänyt. Hyvä kun jaksaa kerran katsoa samalla kun kääntää DV videon pakatuksi. Kerran olen siirtänyt videon VHS kasetille. Video DVD:n tekoon olisi valmiudet, mutta ei ole koskaan ollut tarvetta. Blueray valmiudet on suunnitelmissa sitten seuraavaan tietokoneeseen. Verkkopalveluille kuten Youtube, Dailymotion ja Bambuser on ollut käyttöä vain liikuntayhdistystoiminnan puolella. Web-kamerakin löytyy, mutta striimaaminen tai videopuhelut on jäänyt kokeilematta. Videoesiintymiset erillaisissa tapahtumissa kuten opiskeluprojekteissa tai liikunnassa ovat harvinaisia ja yhä meinaa naama punoittaa kun videokamera kuvaa.

Sama pätee valokuviin, kaikki itse otetut valokuvat arkistoidaan, kymmensenttisiksi tai pienemmiksi vedoksiksi päätyvät kuvat, joissa esiintyy tuttuja ihmisiä ja isommiksi vedoksiksi sitten harvemmat otokset.

Suosittelen tallentamaan vain sen minkä ennättää käsitellä ja arkistoida. Tähän joku voisi todeta, että parhaat kuvaajat ovat usein erikoistuneet vaan tallentamaan ja ovat jättäneet teoksensa muiden käsiteltäviksi. Aina kun jotain tietokoneelta tai muualta näkee niin sen aikaansaamiseen on käytetty valtavasti vaivaa.

Paperiksi teetettyjä valokuvia. Ne säilyvät (toivottavasti) pitkään.

Elokuvien mediat kun tuppaavat vaihtumaan ja on haasteellisempaa arkistoida. Kaitafilmi > VHS > DVD > Blu-ray > ? jne.

Itseä taas amatöörivideot eivät jaksa kiinnostaa sitten millin vertaa, en kuvaa videolle enkä myös ihan helpolla ala katselemaan kenenkään muun otoksia. Se on jo ajankäyttökysymys, amatöörivideot tuppaavat olemaan varsin pitkäveteistä katsottavaa useimmille. Ja mitä tulee siihen ylivertaisuuteen... teepä pikagalluppi vaikka kymmenellä tutullasi; kysy heiltä montako hyvää kotivideota he ovat nähneet... ja vastapainoksi ovatko he koskaan törmänneet hyviin amatöörikuviin?

Itse itsellä on älytön määrä videoita ja valokuvia pitkän polun varrelta.
Itse katselen mieluiten äitini ottamia mustavalkoisia valokuvia itsestäni silloin kun itse olin itse alle 2v. Usein katselen myös itse itselleni tekemiä vanhoja mustavalkovedoksia.
Kaikki vanhat videot siirsin itse DVD:lle (jälkeläisen itse vaatimuksesta) mutta enpä viitsi itse katsella eikä ne näytä kiinnostavan itse jälkeläistäkään.

Itse olen valokuvien kannalla. Olen kaitafilmannut ja videokuvannut, mutta valokuvakerronta on minulle helpompaa ja osaan sen paremmin kuin elokuvakerronnan.

Pidän diakuvista suurina seinällä. Nyt muuton jälkee uudesta asunnosta puuttuu vielä kiinteä valkokangas, mutta paikka sille on jo katsottu. Tarvitaan pieni remppa, niin kangas löytää taas paikkansa. Tähän asti minulla on jokaisessa asunnossa opiskelujen jälkeen ollut kiinteästi valkokangas ja kymmen kunta vuotta myös videoprojektori.

Diakuvat, erityisesti 6x6 diakuvat ovat vielä parempilaatuisia kuin digikuva, mutta ero kapenee koko ajan. Digikuvan vahvuus on helppo vedostettavuus A3-kokoon asti kotona.

Miksi mustavalkokuvat ja diakuvat ovat terävämpiä kuin digikuvat?

Syksyllä siirtelin VHS nauhoja DVD lle. Kaitafilmit siirrätin 10v sitten liikkeessä DVD lle.
Tämä operaatio saa osaltani jälkipolville riittää.
Luulen, että liikkuvat "kotivideokuvat" ovat kaikkein kiinnostavampia.

Formaateista ainoa joka säilyy muuttumattomana 100n vuoden päähänkin, ovat nuo kaitafilmirullat. Silloin niistä ei kukaan ole kiinnostunut?
Mustavalkokuvat säilyvät, värikuvat epävarmennin, alkuaikojen 50-60 luvulla otetut diat häipyvät itsekseen, tulostimella kotona väsätyt paperikuvat säilyvät kaikkein epävarmimmin.
Omasta puolestani voin sanoa, että jo alkukotonani 1947 olleet jo silloin vanhat valokuvat 1900 luvun alusta eivät pahemmin kiinnosta. Ihmishahmot vähiten. Ovat sukua mutta kuitenkin vieraita ihmisiä. Kuvat ovat tallessa.

Sama kohtalo tulee olemaan meidän kuvillamme.

Suurimmassa arvossa on viiskytluvulta asti otetut kaitafilmit ja tietysti myös uudemmat. 30-40 lapset katselevat myös kerran pari vuodessa videokuvaa ja muistelevat omaa elämäänsä, eniten alta 10v elettyä. suvun kuvista katsotaan vain passikuvan tyylisiä.

Maisemakuvat ovat täysin arvottomia, myös omilla ulkomaanmatkoilla otetut maisemakuvat eivät kiinnosta yhtään. vain lapsuuden maisemaa ja leikkipaikat kiinnostavat.

Kaikki omat paperikuvat on myyty HuutoNetissä, eikä uusia tehdä, kuin aivan muutamia. Kaikki on skannattu ja talletettu aitoina ja moneen muuhun muotoon jopa .psp, ovat kovalevyillä ja dvd levyille, kuviahan eivät paljoa vie tilaa.

Kaikista on tehty myös käyttö kuviksi .jgp muotoon kuvat.

Kumpia kuvia katselen perhealbubeissa. Aivan liian monen hyvän ystävän ja sukulaisen pään yläpuolelle on piirretty risti kuvaan. Upeita muistoja kuitenkin.

Teen lähes kaikista panoraamakuvia, maisemista yleensä 180 astetta tai enemmän, myös ulkona otetuista henkilö- ja ryhmäkuvista. Sisällä otetuista yritän tehdä mutta se on hurjan vaikeaa, eniten valaistuksen takia.

Työpaikalle ostettiin digikameroita 1998 alkaen ja tuossa yksi kuva, sen aikaisesta. Laatu ei ole järkkäri luokkaa, mutta kyllä asia selviää.

http://s3.kkloud.com.s3.amazonaws.com/gett/9HBJyJh1/1999.04.14 xxxxxx-.jpg.0x675.dpht0cnnp8yf1orrinvgnx4f4leg66r.jpg?AWSAccessKeyId=AKIAI7XHZJPL62V2UOVA&Signature=3GP2vBadsmdE34BN/K5B1yuYfyA=&Expires=1400307306

tietysti on kaikki aidot tallella; nimetty monella nimellä ja päivämäärällä