.
Itse en ole osannut antaa arvoa painavan, digikameran hienoille valokuville, ei, vaikka niistä voi tulostaa 3 metriä kertaa 5 metriä kokoisen valokuvan.
En usko myös että jälkeläisiä kiinnostaa todella hienot matkakuvani, riittää kuin tietää että pappa on matkustanut paljon.
Elävä kuva on ylivertainen valokuvaan, juhlatilaisuuksissa laitan 2-3 kameraa eri kuvakulmista jatkuvaan kuvaukseen ja kädessäni on peilitön järkkäri jolla myös kuvaan lähes jatkuvasti videokuvaa ja parhaista hetkistä otan valokuvan, (tosin videokuvaan tulee 2 sek. häiriö valokuvauksen aikana)
Itsellä on heikkolaatuista videokuvaa 1950 luvulta asti ja hyvälaatuista -70 luvulta ásti kun lapset syntyivät ja vuokrasin oikeín kunnon elokuvakameraa.
Minusta ei minkäänlainen valokuvaesitys vastaa sitä kun videokuvassa saa liikkuvaa kuvaa ja myös lasten ÄÄNI vuosikymmenien takaa on todella hienoa.
Meillä oli usein Joulukin 5-10 päivää etuajassa, jotta sain elokuvakameran edullisesti.
Kumpia kuvia katselette, tai jälkeläisenne 20-50-v. kuluttua
14
239
Vastaukset
- Molempi parempi
Still kuvallakin on puolensa monessa käytössä yhä nykyaikana.
Huonosta videosta voi olla vaikea tehdä hyvää still kuvaa.
Hyvästäkään still kuvasta voi olla mahdotonta tehdä videota.
Kyseessä on kaksi eri taiteenmuotoa.
Uskomatonta mutta nykyään on mahdollista kuvata liikaa tallenteita niin digivalokuvina kun digivideoina siis niin paljon ettei niitä tajua ittekkään.. - jlku
Aika helppoa on valinta. Liikkuvaa kuvaa nuoruusajoilta ei ole lainkaan. On säilynyt valokuvaajan ottama lapsikuva, osa koulukuvista ja useampi kymmen muuta valokuvaa. Sitä mitä ei ole koskaan ollut, ei osaa kaivatakaan.
Nykyään tulee kuvattua myös liikkuvaa kuvaa kännykällä, digipokkarilla ja miniDV kameralla. Tietokoneella on näppärä arkistoida ja katsoa videoita, mutta vähälle on omien tallenteiden katsominen jäänyt. Hyvä kun jaksaa kerran katsoa samalla kun kääntää DV videon pakatuksi. Kerran olen siirtänyt videon VHS kasetille. Video DVD:n tekoon olisi valmiudet, mutta ei ole koskaan ollut tarvetta. Blueray valmiudet on suunnitelmissa sitten seuraavaan tietokoneeseen. Verkkopalveluille kuten Youtube, Dailymotion ja Bambuser on ollut käyttöä vain liikuntayhdistystoiminnan puolella. Web-kamerakin löytyy, mutta striimaaminen tai videopuhelut on jäänyt kokeilematta. Videoesiintymiset erillaisissa tapahtumissa kuten opiskeluprojekteissa tai liikunnassa ovat harvinaisia ja yhä meinaa naama punoittaa kun videokamera kuvaa.
Sama pätee valokuviin, kaikki itse otetut valokuvat arkistoidaan, kymmensenttisiksi tai pienemmiksi vedoksiksi päätyvät kuvat, joissa esiintyy tuttuja ihmisiä ja isommiksi vedoksiksi sitten harvemmat otokset.
Suosittelen tallentamaan vain sen minkä ennättää käsitellä ja arkistoida. Tähän joku voisi todeta, että parhaat kuvaajat ovat usein erikoistuneet vaan tallentamaan ja ovat jättäneet teoksensa muiden käsiteltäviksi. Aina kun jotain tietokoneelta tai muualta näkee niin sen aikaansaamiseen on käytetty valtavasti vaivaa. - Mitä seuraavaksi?
Paperiksi teetettyjä valokuvia. Ne säilyvät (toivottavasti) pitkään.
Elokuvien mediat kun tuppaavat vaihtumaan ja on haasteellisempaa arkistoida. Kaitafilmi > VHS > DVD > Blu-ray > ? jne. - Moneen junaan
Itseä taas amatöörivideot eivät jaksa kiinnostaa sitten millin vertaa, en kuvaa videolle enkä myös ihan helpolla ala katselemaan kenenkään muun otoksia. Se on jo ajankäyttökysymys, amatöörivideot tuppaavat olemaan varsin pitkäveteistä katsottavaa useimmille. Ja mitä tulee siihen ylivertaisuuteen... teepä pikagalluppi vaikka kymmenellä tutullasi; kysy heiltä montako hyvää kotivideota he ovat nähneet... ja vastapainoksi ovatko he koskaan törmänneet hyviin amatöörikuviin?
- kuva entisajan juttu
Minusta amatöörivideot, itsetehdyt ovat parempia kuin ammattilaisen kuvaamat.
Ammattilaiset tekevät rauhattoman, hermostuttavan yms., koska kuvakulmat vaihtuvat liian lyhyeksi ajaksi ja aivan turhaan on lyhyitä lähikuva leikkeitä yms., lisäksi ammattikuvaajien videoissa on musiikki, suhteessa puheääneen liian voimakkaalla.
Minä laitan musiikin aina selvästi hiljaisemmaksi ja puheet selvemmin, koska niissä pitäisi heti kuulla ja ymmärtää jokainen sana.
itse teen rauhallisen videon, on 2-3 vanhempaa ja yks uudempi kamera jatkuvassa videokuvauksessa (tietysti jalustalla) ja kädessäni oleva kuvaa jatkuvasti videota ja sillä otan myös still kuvia. Teen rauhallisen ja valoisan elokuvan, jossa on lisäkameroiden kuvaa, kun joku nenäänsä koskee, pitkissä esityksissä, yms.
Hyvän kotivideon tärkein asia on JALUSTA , se että valo tulisi kuvaajan takaa, myös ulko- ja yleiskuvaa pitää laittaa samaan videoon ja koko jutun pieni suunnittelu. - Samaa mieltä
kuva entisajan juttu kirjoitti:
Minusta amatöörivideot, itsetehdyt ovat parempia kuin ammattilaisen kuvaamat.
Ammattilaiset tekevät rauhattoman, hermostuttavan yms., koska kuvakulmat vaihtuvat liian lyhyeksi ajaksi ja aivan turhaan on lyhyitä lähikuva leikkeitä yms., lisäksi ammattikuvaajien videoissa on musiikki, suhteessa puheääneen liian voimakkaalla.
Minä laitan musiikin aina selvästi hiljaisemmaksi ja puheet selvemmin, koska niissä pitäisi heti kuulla ja ymmärtää jokainen sana.
itse teen rauhallisen videon, on 2-3 vanhempaa ja yks uudempi kamera jatkuvassa videokuvauksessa (tietysti jalustalla) ja kädessäni oleva kuvaa jatkuvasti videota ja sillä otan myös still kuvia. Teen rauhallisen ja valoisan elokuvan, jossa on lisäkameroiden kuvaa, kun joku nenäänsä koskee, pitkissä esityksissä, yms.
Hyvän kotivideon tärkein asia on JALUSTA , se että valo tulisi kuvaajan takaa, myös ulko- ja yleiskuvaa pitää laittaa samaan videoon ja koko jutun pieni suunnittelu.Hyvin tehdyt amatöörivideot ovat usein erittäin kiinnostavia. Aika paljon juurikin siksi, että amatöörivideoissa keskitytään siihen asiaan, kohdetta kuvataan kauemmin, eikä koko ajan pätkitä ja tapahtumat ovat useammin todellisia eivätkä lavastettuja. Toinen mikä ammattilaisten videoissa ärsyttää, on että aina pitää löytää jokin kommentoimaan jotakin tyhjänpäiväistä asiaa.
Ammatilaisten tekemät videot ovat erityisen kiinnostavia lähinnä silloin kun kyse on hyvästä elokuvasta, tai dokumentista, urheilusta tai sitten siitä, että video on taiteellisesti poikkeuksellinen.
Toki huonojakin amatöörivideoita löytyy, lähinnä niitä, missä kamera ei osoita lähellekkään kohdetta tai heiluu niin, että alkaa ärsyttää, tai sitten jos editointiohjelmalla on vähän ylivedetty efektejä.
- itse itse
Itse itsellä on älytön määrä videoita ja valokuvia pitkän polun varrelta.
Itse katselen mieluiten äitini ottamia mustavalkoisia valokuvia itsestäni silloin kun itse olin itse alle 2v. Usein katselen myös itse itselleni tekemiä vanhoja mustavalkovedoksia.
Kaikki vanhat videot siirsin itse DVD:lle (jälkeläisen itse vaatimuksesta) mutta enpä viitsi itse katsella eikä ne näytä kiinnostavan itse jälkeläistäkään. - Canonisti minäkin
Itse olen valokuvien kannalla. Olen kaitafilmannut ja videokuvannut, mutta valokuvakerronta on minulle helpompaa ja osaan sen paremmin kuin elokuvakerronnan.
Pidän diakuvista suurina seinällä. Nyt muuton jälkee uudesta asunnosta puuttuu vielä kiinteä valkokangas, mutta paikka sille on jo katsottu. Tarvitaan pieni remppa, niin kangas löytää taas paikkansa. Tähän asti minulla on jokaisessa asunnossa opiskelujen jälkeen ollut kiinteästi valkokangas ja kymmen kunta vuotta myös videoprojektori.
Diakuvat, erityisesti 6x6 diakuvat ovat vielä parempilaatuisia kuin digikuva, mutta ero kapenee koko ajan. Digikuvan vahvuus on helppo vedostettavuus A3-kokoon asti kotona. - Digikuva=heikompi
Miksi mustavalkokuvat ja diakuvat ovat terävämpiä kuin digikuvat?
- bnnk
Yleensä mustavalkokuvat tai diakuvat eivät ole sen terävempiä kuin digikuvatkaan. Optiikka on usein samaa ja kuvataso samalla etäisyydellä. Kuvaustekniikassakaan ei pitäisi olla merkittävää eroa. Kuitenkin usein digikenno on pinta-alaltaan pienempi kuin filmin pinta-ala, jolloin tarkasteltavaan kuvaan tehty suurennos on digikuvalla isompi.
Kontrastin käyttäytymisessä on eroa ja siitä syystä monet terävöittävät digikuviaan tavalla tai toisella. Suosittua on käyttää kaksivaiheista terävöitystä epäterävän maskin terävöityksellä, ensimmäinen isolla säteellä ja pienellä voimakkuudella niin, että kontrasteista tulee miellyttäviä, toinen pienellä säteellä ja suuremmalla voimakkuudella niin, että terävyys on sopiva.
Paperikuvat syntyvät nykyään useimmiten digitaalisista tiedostoista, tarkimmillaan taitavat olla 600dpi. Eli 10cm vedoksessa lyhyen sivun tarkkuus 2400 pikseliä. Harvassa on analogisten vedosten tekijät.
Jos taas mietit ihan perinteistä valkokangasesitystä, niin siinä diakuva on edukseen johtuen digiprojektoreiden rajoittuneesta tarkkuudesta. Briteissä on yritys, joka tekee dioja digitaalisista tiedostoista. Jos haluaisi verrata mahdollisimman tarkkaan diafilmin ja digillä tallennetun kuvan eroja niin tuota palvelua kannattaisi koittaa.
- Liikkuvaa kuvaa
Syksyllä siirtelin VHS nauhoja DVD lle. Kaitafilmit siirrätin 10v sitten liikkeessä DVD lle.
Tämä operaatio saa osaltani jälkipolville riittää.
Luulen, että liikkuvat "kotivideokuvat" ovat kaikkein kiinnostavampia.
Formaateista ainoa joka säilyy muuttumattomana 100n vuoden päähänkin, ovat nuo kaitafilmirullat. Silloin niistä ei kukaan ole kiinnostunut?
Mustavalkokuvat säilyvät, värikuvat epävarmennin, alkuaikojen 50-60 luvulla otetut diat häipyvät itsekseen, tulostimella kotona väsätyt paperikuvat säilyvät kaikkein epävarmimmin.
Omasta puolestani voin sanoa, että jo alkukotonani 1947 olleet jo silloin vanhat valokuvat 1900 luvun alusta eivät pahemmin kiinnosta. Ihmishahmot vähiten. Ovat sukua mutta kuitenkin vieraita ihmisiä. Kuvat ovat tallessa.
Sama kohtalo tulee olemaan meidän kuvillamme. - nykyaikainen....
Suurimmassa arvossa on viiskytluvulta asti otetut kaitafilmit ja tietysti myös uudemmat. 30-40 lapset katselevat myös kerran pari vuodessa videokuvaa ja muistelevat omaa elämäänsä, eniten alta 10v elettyä. suvun kuvista katsotaan vain passikuvan tyylisiä.
Maisemakuvat ovat täysin arvottomia, myös omilla ulkomaanmatkoilla otetut maisemakuvat eivät kiinnosta yhtään. vain lapsuuden maisemaa ja leikkipaikat kiinnostavat.
Kaikki omat paperikuvat on myyty HuutoNetissä, eikä uusia tehdä, kuin aivan muutamia. Kaikki on skannattu ja talletettu aitoina ja moneen muuhun muotoon jopa .psp, ovat kovalevyillä ja dvd levyille, kuviahan eivät paljoa vie tilaa.
Kaikista on tehty myös käyttö kuviksi .jgp muotoon kuvat. - Kumpia
Kumpia kuvia katselen perhealbubeissa. Aivan liian monen hyvän ystävän ja sukulaisen pään yläpuolelle on piirretty risti kuvaan. Upeita muistoja kuitenkin.
- 1917
Teen lähes kaikista panoraamakuvia, maisemista yleensä 180 astetta tai enemmän, myös ulkona otetuista henkilö- ja ryhmäkuvista. Sisällä otetuista yritän tehdä mutta se on hurjan vaikeaa, eniten valaistuksen takia.
Työpaikalle ostettiin digikameroita 1998 alkaen ja tuossa yksi kuva, sen aikaisesta. Laatu ei ole järkkäri luokkaa, mutta kyllä asia selviää.
http://s3.kkloud.com.s3.amazonaws.com/gett/9HBJyJh1/1999.04.14 xxxxxx-.jpg.0x675.dpht0cnnp8yf1orrinvgnx4f4leg66r.jpg?AWSAccessKeyId=AKIAI7XHZJPL62V2UOVA&Signature=3GP2vBadsmdE34BN/K5B1yuYfyA=&Expires=1400307306
tietysti on kaikki aidot tallella; nimetty monella nimellä ja päivämäärällä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 683189
- 2002801
- 222618
- 492588
- 202466
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412305Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2101753Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241707- 371560
- 181416