Tuntemanne skitsofreenikot

Sekopäisiä tappajia

Olen naimisissa skitsofreenikon kanssa. Meillä menee hyvin. Harhat ovat vain yksi osa elämää.

Tunnen yhden skitsofreenikon ja se on itsekäs idiootti, joka kusettaa itselleen kaikkien veronmaksajien kustantamia tukia milloin milläkin valheilla. Se on yksinäinen mies, joka istuu päivät pitkät kotona ja tapaa sukulaisia muutaman kerran vuodessa. Kavereita ei ole, ellei nettituttuja lasketa. Psykoottisina kausinaan se häiriköi muita. Se on tuomittu rikoksista monta kertaa ja lähestymiskieltoja löytyy vino pino. Todellinen yhteiskunnan mätäpaise, vaikkei olekaan tehnyt mitään niin vakavaa että olisi joutunut linnaan.

Yksi perheenjäseneni on skitsofreeninen. Hyvin mukava, ystävällinen, toimelias ja avulias silloin kun lääkitys toimii, mutta kun lääkitys ei toimi niin vierailemassa käy jos minkämoista mafiaa ja ne roikkuu hänen perässä, aina pitäisi olla muuttamassa pakoon ulkomaille tai ne tulee ja tappaa ja oveakaan ei voi avata jne, myöskin lääkityksen vaihtaminen on hyvin vaikeaa aina silloin, koska hän ei luota mm. kotipalvelun väkeen jotka lääkkeitä toisivat.

Työni puolesta tutustunut moneenkin.
Kaikki erilaisia omia persooniaan, ihan kuten ei-skitsofeenikotkin.
Yhtäkään väkivaltaista ei vastaan ole tullut tällä diagnosilla. Päin vastoin, liiankin kilttejä arkoja ihmisiä monikin.
Kyllä ne väkivaltaiset ja vaaralliset löytyy lähinnä luonnehäiriöisten joukosta. Mielen sairaus on eri asia kuin luonnehäiriö.

Tätini on skitsofrenikko ja mua on pienenä kielletty edes moikkaamasta tai kävelemästä sen läheltä jos nään ulkona. On käyny hoitajaan käsiksi. Kutsuu mun äitiä ihan jollain muulla nimellä ku sen oma nimi. Jopa miten se pukeutuu ja meikkaa ja kävelee voi huomaa et sil ei oo kaikki muumit laaksossa...

Huomaa ettei monetkaa tunne oikeasti skitsofreenista.
Skitsofrenia on niin laaja käsite ja eri ihmisillä tarkoittaa ihan eri asioita.
Joillakin sairaus ei näy ulospäin lähes ollenkaan. Toisilla taas harhat värittävät puhetta koko ajan. Yleensä sairastuneet eivät ole väkivaltaisia, vaan liian kilttejä/arkojakin kuten "ottakaa selvää" sanoi.

Olen sairastanut vuoden lähes kaikkia sen oireita. Luulen, että muutkin skitsot ovat pohjimmiltaan onnettomia ja välttävät vihatuksi tulemista terveen luonteensa mukaan. Toisaalta he kääntävät heikkouksiaan skitson ajattelullaan jopa vahvuuksiksi tai välttelevät niitä. Heikoista kohdistaan skitso saattaa hyvin riidellä, peittäen ne, mutta kysymällä huomattavan omaperäisesti, että kuinka heikkouden voisi ehkä voittaa.

Lisäksi sairastavat häpeävät kaikkea, eli suurinta osaa harhoistaan ja psykoosioireitaan. Toisaalta he eivät usein koe olevansa sairaita, jolloin heidän käytöksensä ja ajatusmaailma on muuttunut. -Parasta diagnosoida tämä pirullinen sairaus varhain eikä myöhään.

Skitsoilla voi olla pitkittynyttä vihaa toisia kohtaan, mutta oppivat kuitenkin välttämään monia ristiriitatilanteitaan, jonka sekojaksot aiheuttavat. Ja oma terve luonne useimmiten säilyy, paitsi mielisairauden alas-ajamat asiat siitä.

Skitsofreniasta kärsivä menettää ystäviään ja muuttaa elämänasennettaan (heikkouksiaan) terveen luonteensa mukaisesti. Esimerkiksi, jos skitson on ollut ujo ja empaattinen luonne, niin hänellä ei ole tarvesta esiintyä muita ärsyttävällä tavalla. Myöskään kiusattu luonne haluaa harvoin kuulla paheksuntaa -yhtään enempää.
Toisaalta rämäpäät ja huomionhakuiset luonteet voivat esiintyä ikävissä merkeissä missä vain. Skitsoja on erilaisia, mutta varsinaista psykopatiaa se ei päihitä siinä, kuinka paljon kestäisi ottaa vihaa niskaansa. Ihmisiltä on syytä kysyä hivuttautuen heidän näkyvistä ja piilevistä oireistaan.

-Skitsot ovat usein huolestuneita ja huolittavissa olevia ihmisiä. Heillä voi olla tarpeettoman ärsyttävä ja välinpitämätön päytös. Se sitten huomataankin. Ohjeena: Jokaiselta tutulta ihmiseltä on syytä kysyä terveydentilaa.

Skitsoja on noin 1% väestä ja se on sairautena mahdollinen seuraus ihmisen mielikuvitukselle ja kielten osaamiselle. Kaiken kaikkiaan skitsot ja muut mielialahäiriöiset ovat leppoisia ja häpeävät harhojaan, etenkin lähempänä aikuisikää sairastuneet potilaat. Niitä sairauksia ymmärretään liian heikosti, sanon minä itse kokeneena. Koska Skitsot ja muut häiriöiset vetäytyvät ja välttelevät ihmisten seuraa, vaikka heidän terve tahto käskee muuta, on heitä autettava. Skitsoon sairastutaan useiten 15-40-vuotiaana. Sairaus muokkaa ihmistä, jos et varmista lähimmäistesi terveyttä -ottamalla näkyvistä ja piilevistä oireista selvää. Varhain eikä myöhään.

Masennukseen ei vaan totu. Vaikka se olisi esimerkiksi turvallisempi mielentila kuin minun epävakaan, mielialahäiriöiden (skitsoaff, Bipolar II-tyyppi) ja ahdistuneisuushäiriöiden luonnetta vaarattomampi, olisi se joka tapauksessa diagnosoitava. -Tässä mainintana, että nuoren altis mieli on tutkittava heti, eikä jätettävä sairaita asioita sikseen. Selvähän tämän pitäisi olla. Masennus uusii, jos ja kun tulee uusia haasteita ja elämisenkäänteitä jatkossa vastaan.

Paranemaan päin. Jatkossa mulla on paljon omaa kerrottavaa jaettavaksi.