Catch the Rainbow

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

riemu ja alakulo
samassa
päättäväisyydessä

suklaanhimoa sortua
vallankumouksensa
ensiaskeleilla

katsoa täydellisen
suutelemassa
säröä

tutkimassa
persoonallisuutta,
piirteitä, johon
rakastua

kuinka se
suklaanmakuinen
”kielari” kutkutti
tupsua

yrittäen vietellä
kevään vallattomuudella
tai
oikeastaan huokaamalla
hurmiota

kauniin kehon
yksityiskohtia

kaikkea sitä
mikä
on kiellettyä
tuntuen niin
mukavalta

hymyltä, joka
tunkeutuu intiimiyttä
syvemmälle
paljastamatta
tarkoitustaan

sytykettä, jota
yrittää varjella

ettei se riehaantuisi

mullistaisi maailmaa
repeytymällä
irti rajasta,
jota ei kenenkään
sopisi ylittää

aukeavaa ulappaa

täyteläisten pilvien
satamaa toiveikkuutta

viedä tuulen
sekoittamaan mereen,
tuohon hyväntuuliseen
jättiläiseen

nuollen ja imeskellen
ehdotonta

tunne paukutti ja
kutitti kuin
ovi, joka
kurottaa kohti
seuraavaa tilaa

lohdullisuutta
katsoa
ja odottaa

lasin täyttymistä
ja tanssin tuomia
pyörteitä

kättä reidellä
lepäämässä

odottamassa
hameenhelman nousua,
kiihkeyden nousemista

siten kuten
sieraimet laajenevat
ilman alkaessa
väreilemään
nenään sopivasti

tajunnanvirralla, joka
kouristaa ulokkeita
ja yrittää yhdistää
kiintymyksen

rakkauden janoa
ja ihailua

sellaista halua,
joka ompelee
siteet sieluun asti

leijuen ilmassa
häpeilemättömänä
röyhkeytenä

kauneuden
takoessa itsetunnolle
siivet

pitkää villeyttä
muistuttavaa huutoa,
polttaen kuvansa
todelliseen uskollisuuteen

nähdä syvemmälle
kuin silmät
näkevät tähdätessään
rintoja,
lantiota ja häpyä

tuntea kädessään,
ihollaan enemmän
kuin yhden
kappaleen elämää

omansa

tyydyttymättömän
kaipuun, joka
työnsi kätensä
menneisyyttä
kauemmas tulevaisuuteen

kosketellessaan
huulia,
nuoruutensa kuvaa,
joka tuntui
elävämmältä
kuin elämä
itsessään
suuteli päälakea

tai sai tunnon
varpaissa
kauan sitten
eletyssä elämässä

siellä missä
kahdesti yössä
laukeava potenssi
ensin kiihottaa ja
myöhemmin
todennäköisesti loukkaa

olemalla jonkun
toisen kupeella
kyyhöttävä kaunistus

elämän moniulotteisuus,
joka tuntuu
saavan sateenkaaren
ulottuvuuden

kyvyn metsästää
ystävyyttä ja aistillisuutta

antamalla imartelulle
enemmän syvyyttä,
yrittäen karkottaa
sovinnaisuuden
merkityksen

väristäen selkää
ääneen sanomattomille
lupauksille

ja petos saa
alkunsa

suo perusteettoman
huomion, jota
ei taaskaan
voi olla
vastustamatta

kaikki vaan kohoaa
yläpuolelle,
korkeuksiin
tuntien poikuuden
liukuvan seuraavaan

kesytettävään naisen
kehoon,
harojen väliin
kuin eläin
olisi syönyt
nälkäänsä

nimettömästä
paratiisista,
sieltä mistä
ääretön kiitollisuukin
on saanut nimensä

ja tyydyttymättömän
ääni
värien kylläisyytensä

mutta elämä
ei ole pyörä,
ruusuntäyteinen
sänky, jossa
silkkiin sykertynyt
tunne

osaa pelkästään
rakastaa,
kerätä minuutensa
murut kielen
syötäväksi

se myös haluaa
omistaa ja aika-ajoin
kääntää selkänsä

rakkaudettomuudessaan

repiessään yhteyden
äänen, jota kukaan
ei hetkeen enää kuule

jota ei
voi sylissään
helliä ja kannatella
vaikka värit vielä
näkeekin

ja tietää
niiden vaikutuksen

https://www.youtube.com/watch?v=3mO9S-Z0i4A

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä