ei hätiä mitiä!
me olemme maailmantalous,
marttakerho, vapaamuurarit; me olemme
nurmiviirut housunpolvissa ja jäätelötahra nenänpäässä;
me olemme sunnuntaísivut, kirkonkellot ja kuulutukset.
me olemme elämän suola ja maailman valo, tie totuus ja elämä;
me olemme rakkaus joka ei vaadi omaansa vaan kärsii kaiken.
sillä
me olemme savettua kiveä ja kivettyä savea
kun lopulta saavumme ylös tuvan ovelle.
(ei hätiä mitiä!)
me olemme maailmantalous,
marttakerho, vapaamuurarit; me olemme
nurmiviirut housunpolvissa ja jäätelötahra nenänpäässä;
me olemme sunnuntaísivut, kirkonkellot ja kuulutukset.
me olemme elämän suola ja maailman valo, tie totuus ja elämä;
me olemme rakkaus joka ei vaadi omaansa vaan kärsii kaiken.
sillä
me olemme savettua kiveä ja kivettyä savea
kun lopulta saavumme ylös tuvan ovelle.
(ei hätiä mitiä!)
Vastaukset 8
Vanhimmat
must be working with this shit man!
SO I deliver some further material:
Me olemme kaksi plus kaksi, kolme sielua tapetilla miinus se yksi;
me olemme coitus interreptus ja ikuinen rakkaus, me olemme kirkko-oratorio ja oraalisessioit
siinä välissä;
me olemme aamiainen tiffanylla ja ehtoollisen sakramentti;
me olemme ummehtunutta ilmaa olohuoneessa ja makuuhuoneen muukalaiset.
me olemme silvotut torsot joukkohaudassa ja lapsen itku Dachaussa;
me olemme yritys ymmärtää tämä vihaksi kasvanut epätoivo.
me olemme ymmärrykseen väsynyt viha.
me olemme unohdus.
vain siksi me olemme armo.
quite right, good poetry is such a commonplace;
so I try to make my verses as bad as possible, as abrupt in every sense and as incommensurable as possible, as non-musical as I can without breaking the record (hehe).
briefly: as shit as possible;
it's your job to make the poetry
side of the street
this time!
quite right:
so called "poetry" is sometimes too much TO anyone! in fact it is that most of the time!
and furthermore, "good" poetry is such a commonplace.
Rather, I am now doing the opposite: writing as bad lines as possible. AS I said, anything which just goes without brEaking the record!
Antipoetry for the masses!
Besides:
You are the poet of us two, always have been...
so do what you HAVE to do: write it down
so we can see it too.
that is:
my names is steel ape and I come from the "pre-mansion of hell", as they say in Finland which IS a pre-mansion of hell in the winter time.
My TEMPORAY AND CONTEMPORARY lines GET THEIR ANTI-INSPIRATION FROM (AND are designated to) thE RELIC OF ALL THE RELICS: tHE F***** metal association, a member-organisation of SAK which stands for Central organsation for professional workers IN Finland, OR SOMETHING LIKE THAT.
My name is Masa
and I play rough ball
meantime i smoke hasa
and let the night fall.
And you have srcrambled the goos on the way; I reckon!
It's a bad quote - there on the last lines:
"...olemme savettua kiveä ja kivettyä savea..."
I mean BAD:
that is a copyright violation! but I pardon you this time.
Let's start from the original lines to put things in their place. Then we will work forward to get you back to the business of words.
THIS IS THE POEM you are playing with:
(can't find it now, sorry)
let's drop that reference which a way out of line here and work a little bit with the other material; we'll get something like:
Sillä
me olemme
nurmiviirut housunpolvissa ja jäätelötahra nenänpäässä; me olemme ketsuppia leuassa ja kyyneliä poskipäillä;
me olemme naurun helke auringossa ja piirileikki rannalla; me olemme maailmantalous,
marttakerho ja vapaamuurarit;
me olemme sunnuntaísivut, kirkonkellot ja kuulutukset.
Me olemme kumara hahmo kyläraitilla ja
viimeiset päivät loistevalossa.
me olemme coitus interreptus ja ikuinen
rakkaus, me olemme kirkko-oratorio ja oraalisessioit
siinä välissä;
me olemme aamiainen tiffanylla ja
hiroshiman paineaalto;
me olemme iltapäivän pikät tunnit ja makuuhuoneen kaksi varttia;
me olemme joukkohaudan torsot ja lapsen itku Dachaussa;
me olemme yritys ymmärtää tämä; me olemme
tämä ymmärryksen väsymys.
Me olemme kaksi kadotettua ja se yksi;
sillä me olemme muisti
ja unohdus.
ja armo.
I must regret my badly put wors now when I see what you have accomplished here from that raw material: this is a poem.
And it makes me shutter.
Congratulations, tankkiaivo. It took an hour too much but it was worth waiting for.
Ladies and gentlemen, may I present the poet of the night: Mr. tankkiaivo: a man of words.
okay, i made one two adjustments and here is the FINAL verdict of the mankind:
Sillä
me olemme
nurmiviirut housunpolvissa ja jäätelötahra nenänpäässä; me olemme ketsuppia leuassa ja kyyneliä poskipäillä;
me olemme naurun helke auringossa ja piirileikki rannalla; me olemme maailmantalous,
marttakerho ja vapaamuurarit;
me olemme sunnuntaísivut, kirkonkellot ja kuulutukset.
Me olemme kumara hahmo kyläraitilla ja
viimeiset päivät loistevalossa.
me olemme coitus interreptus ja ikuinen
rakkaus keskilaivassa, me olemme kirkko-oratorion ylä-äänet ja oraalisessioit
siinä välissä;
me olemme aamiainen tiffanylla ja
hiroshiman paineaalto;
me olemme iltapäivän pikät tunnit ja makuuhuoneen kaksi varttia;
me olemme joukkohaudan kallonpirstaleet ja lapsen itku Dachaussa;
me olemme yritys ymmärtää tämä; me olemme
tämä ymmärryksen väsymys.
Me olemme kaksi kadotettua ja se yksi;
Sillä me olemme elämän suola ja maailman valo;
sillä me olemme tie totuus ja elämä.
sillä me olemme muisti
ja unohdus.
ja armo.
hmmmm... no no! There's something stiffy there now...
drop that the "salt of life, the light of the world" -quote and so on...
too much shit in too few lines I guess.
the magic disappears; the lines lose their edge, their weight, their precision of judgement...
sorry,
tankkiaivo
you and your pathetic advices!
thanks but now this discussion is OVER!
sorry.