Oon todennäköisesti aikeissa hankkia koiran, jahka muutan omaan kämppään. Ja en voi käsittää, miten oonkin onnistunu niin perusteellisesti iskemään silmäni bordercollieihin. Jokin niitten koko ydinolemuksessa (ainakin niiden joita oon tavannu) vaan on sellanen, että ne on aina yhtä täynnä intoa ja ehdottoman lojaaleja ja ystävällisiä koiria. Ulkonäöltäänkin ne on toki tosi suloisia :p
Ongelmana on vaan se, että pelkään pahoin, ettei musta ole bordercollien omistajaksi, vai onko? Meillä ei oo koskaan ollu omaa koiraa perheessä, joten ainut koirakokemus perustuu vaan sukulaisten ja kavereitten koirien kanssa touhuiluun. En siksi osaa esimerkiksi sanoa, pystynkö oikeesti pakottamaan itteni säällä ku säällä lenkille oman koiruuteni kanssa vuoden päivät, sillä helppoahan se on toki vaikka yökylässä pari päivää lenkittää koiraa, mahollisesti jonkun toisen kanssa, mutta sama into pitäis säilyä sit vähän pysyvämminkin.
Oon kyllä monesti miettiny, että jos ja kun koiran hankin, niin haluan panostaa sen kanssa lenkkeilemiseen, niin saadaan molemmat hyöty irti liikunnasta, jota mun ois syytä lisätä omalla kohdallani ja että ois hienoa opettaa sille koiralle kaikkea pikkutempuista seuraamisiin ja noutamisiin. Toisaalta toi bordercollieitten älykkyys myös edellyttää määrätietoista omistajaa, joka ei anna koiran huijata itseään tai menetä koiransa luottamusta. Ja mun on vaikea sanoa, kuinka selkeä omistaja itse pystyn olemaan, kun ei oo semmosia koiranomistajan kokemuksia.
Nyt vaan kysyn teiltä kaikilta, jotka bordercollieista hyvin tiedätte, että millaisen omistajan toi koirarotu tarvitsee. Olisko ihan typerä idea ottaa sellanen ekaksi koiraksi mun tilanteessa?
Ongelmana on vaan se, että pelkään pahoin, ettei musta ole bordercollien omistajaksi, vai onko? Meillä ei oo koskaan ollu omaa koiraa perheessä, joten ainut koirakokemus perustuu vaan sukulaisten ja kavereitten koirien kanssa touhuiluun. En siksi osaa esimerkiksi sanoa, pystynkö oikeesti pakottamaan itteni säällä ku säällä lenkille oman koiruuteni kanssa vuoden päivät, sillä helppoahan se on toki vaikka yökylässä pari päivää lenkittää koiraa, mahollisesti jonkun toisen kanssa, mutta sama into pitäis säilyä sit vähän pysyvämminkin.
Oon kyllä monesti miettiny, että jos ja kun koiran hankin, niin haluan panostaa sen kanssa lenkkeilemiseen, niin saadaan molemmat hyöty irti liikunnasta, jota mun ois syytä lisätä omalla kohdallani ja että ois hienoa opettaa sille koiralle kaikkea pikkutempuista seuraamisiin ja noutamisiin. Toisaalta toi bordercollieitten älykkyys myös edellyttää määrätietoista omistajaa, joka ei anna koiran huijata itseään tai menetä koiransa luottamusta. Ja mun on vaikea sanoa, kuinka selkeä omistaja itse pystyn olemaan, kun ei oo semmosia koiranomistajan kokemuksia.
Nyt vaan kysyn teiltä kaikilta, jotka bordercollieista hyvin tiedätte, että millaisen omistajan toi koirarotu tarvitsee. Olisko ihan typerä idea ottaa sellanen ekaksi koiraksi mun tilanteessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos pystyt liikunnan sekä henkisset haasteet , aivopähkinät, tarjoamaan niin mikäs siinä. Kasvattaja kyllä kyselee sinulta kysymyksiä ja voit niiltä kysellä vielä itse lisää.
En usko, että kunnon kasvattaja myisi pennun henkilölle jonka ei usko pystyvän pitämään koiraa.
Sanoisin että bordercollie tarvitsee aktiivisen ja innokkaan koiraharrastajan.
Bordercollieista ei minulla ole henkilökohtaista kokemusta, mutta olen kuullut liikaa borercollieista ja kelpieistä(jotka ovat luonteeltaan hyvin samanlaisia kuin bortsut) joista on tullut yliaktiivisia vouhottajia/hihnassavetäjiä/paimennushulluja, liian vähäisen liikunnan ja aivoaktiviteetin takia.
Bordercolliehan on paimennuskoira ja vaikka tuskin työlinjaista bortsua ostaisitkaan, niin paimennusvietti on voimakas. Parasharrastus olisi siis paimennushommat.
Jos olet valmis käyttämään aikaa koiraasi päivittäin, ja muutaman kerran viikossa vähän enemmän (agility/paimennus/frisbee/rauniot...), niin sovit varmasti bortsun omistajaksi. Pidä huoli että valitset kasvattajan jolta voit kysyä neuvoa mahdollisten ongelmien varalta, niitä varmasti tulee kun on eka koira kyseessä. :D
TOLLANEN OIS UPEETA OMISTAA
Aivotyötähän ne vaatii PALJON, ovat erittäin aktiivisia.
Pitkätkään lenkit eivät korvaa aivojumppaa.
Eli ei riitä, että olet valmis lenkkeilemään "säällä kuin säällä" - se on pakko. Ja siihen lisäksi täytyy olla valmis antamaan sitä älyjumppaa päivittäin.
Älykäs koira kun on, kyllästyy helposti samojen juttujen toistoihin.