Oli vuosi 2008 ja olin ollut työttömänä jo pari vuotta eli olin pitkäaikaistyötön. Olin opiskelujen alusta asti elänyt kädestä suuhun todella vaatimattomasti ja opiskelujen loputtua ja valmistuttuani sama meno jatkui, olin jo tottunut asiaan, kurjuuteen ja vähäosaisuuteen.
2009 sain osittain onnekkaastikin ensimmäisen kunnon työpaikkani jossa olen tänäkin päivänä. Palkka oli 2009 noin 1500 euroa netto, nykyisin jo 2050 euroa netto.
Tein 2009 lopulla todella huiman ratkaisun kun miettii menneisyyttäni eli rahaa ei juuri koskaan ole ollut tuhlattavaksi ja työttömänä elämä alkoi luisumaan raiteiltaan, ostin ensiasuntoni, kerrostaloyksiön. Asunto maksoi vuonna 2009 49500 euroa ja korko oli muistaakseni noin 1,5% (12 kuukauden euribor marginaaleineen). Lainaan sain onneksi takaajan joten omaa rahaa en tarvinnut, ei sitä kyllä olisi ollutkaan.
Välillä oli hankalaa mutta mielestäni minulta ei ole tänä aikana puuttunut yhtään mitään. Ruoka, pieni matkailu, viihdykkeet.. olin kyllä tottunutkin vähään joten asuntolaina oli vain jatkumoa, menot eivät kasvaneet vaan ylimääräinen raha meni tavallaan omaan taskuun. kaikkiin on raha riittänyt täysin ja asuntolaina antoi uskoa tulevaisuuteen ja laittoi yrittämään entistä kovemmin vaikka elämä murjoi ja työkään ei aina maistunut. Viime kuussa se sitten tapahtui, sain ensiasuntoni maksettua, voi että tätä ihanuuden tunnetta, omistan asuntoni täysin. Vastikkeeni on 111€ ja olo on mitä mainioin. Minulle on luvattu palkankorotus ja palkkani nousee joulukuun alussa 2250 euroon kuukaudessa (netto). Olen 28 vuotias ja elämä taas mallillaan, ensimmäistä kertaa tunnen itseni rikkaaksi ja hyvinvoivaksi.
Ensiasunnon osto oli yksi elämäni parhaita ratkaisuja, en tiedä missä olisin ilman sitä, ajatuskin pelottaa kun miettii miten suureksi sekin kuilu olisi jo nyt kasvanut. Vierellä on nyt myös rakastava naishenkilö, loppuelämä näyttää erittäin valoisalta. Ei tiedä vaikka lähiaikoina muuttaisimme isompaan.
2009 sain osittain onnekkaastikin ensimmäisen kunnon työpaikkani jossa olen tänäkin päivänä. Palkka oli 2009 noin 1500 euroa netto, nykyisin jo 2050 euroa netto.
Tein 2009 lopulla todella huiman ratkaisun kun miettii menneisyyttäni eli rahaa ei juuri koskaan ole ollut tuhlattavaksi ja työttömänä elämä alkoi luisumaan raiteiltaan, ostin ensiasuntoni, kerrostaloyksiön. Asunto maksoi vuonna 2009 49500 euroa ja korko oli muistaakseni noin 1,5% (12 kuukauden euribor marginaaleineen). Lainaan sain onneksi takaajan joten omaa rahaa en tarvinnut, ei sitä kyllä olisi ollutkaan.
Välillä oli hankalaa mutta mielestäni minulta ei ole tänä aikana puuttunut yhtään mitään. Ruoka, pieni matkailu, viihdykkeet.. olin kyllä tottunutkin vähään joten asuntolaina oli vain jatkumoa, menot eivät kasvaneet vaan ylimääräinen raha meni tavallaan omaan taskuun. kaikkiin on raha riittänyt täysin ja asuntolaina antoi uskoa tulevaisuuteen ja laittoi yrittämään entistä kovemmin vaikka elämä murjoi ja työkään ei aina maistunut. Viime kuussa se sitten tapahtui, sain ensiasuntoni maksettua, voi että tätä ihanuuden tunnetta, omistan asuntoni täysin. Vastikkeeni on 111€ ja olo on mitä mainioin. Minulle on luvattu palkankorotus ja palkkani nousee joulukuun alussa 2250 euroon kuukaudessa (netto). Olen 28 vuotias ja elämä taas mallillaan, ensimmäistä kertaa tunnen itseni rikkaaksi ja hyvinvoivaksi.
Ensiasunnon osto oli yksi elämäni parhaita ratkaisuja, en tiedä missä olisin ilman sitä, ajatuskin pelottaa kun miettii miten suureksi sekin kuilu olisi jo nyt kasvanut. Vierellä on nyt myös rakastava naishenkilö, loppuelämä näyttää erittäin valoisalta. Ei tiedä vaikka lähiaikoina muuttaisimme isompaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onnea jatkoonkin! Kiitos tarinasi jakamisesta.
Tähän asti olet toiminut täysin oikein, mutta nyt olet joutumassa siihen oravanpyörään, jossa useimmat tarpovat parhaan ikänsä. Puoliso, lapset, lisääntyvät elinkustannukset ja jatkuva lisätilan tarve. Ostat isomman asunnon ja velattomuus loppuu siihen. Alkaa taas taistelu lyhennysten ja korkojen kanssa. Pahimmillaan tämä päättyy avioeroon ja siitähän seuraa isoja ongelmia, kun yhtäkkiä samalle perheelle pitää saadakin kaksi asuntoa. Velaton olet parhaassa tapauksessa viisikymppisenä ja silloin käsissä on tarpeettoman iso ja kallis perheasunto.
Vuokralla tuo oravanpyörä olisi tietysti vielä kauheampi, mutta kyllä omistajallakin on aivan riittävästi selviämistä.
Ei tarvitse olla Sherlok Holmes huomatakseen , kuka tuonkin tarinan taas kertoo, heh, näitä tarinoita ja kuninkaallisia riittää ja kaikissa sama kirjoitustyyli
On se tämä meidän tarinan kertoja vailla vertaa,eiän siinä olisi mitään mutta kun kaikki on satua jolla vedätetään täällä yksinkertaisia hönnöjä.
En edes lukenut koko aloitusta mutta kaksi sanaa paljasti heti alussa (minun tarinani)
Näitä hänen juttujaan en lue,ainoastaan silloin kun haluan pompottaa hulda ranea ja lähden jallittamaan kunnes hilda rane ei saa sanaakaan kirjoitettua tai ottaa täyden itkipotkuraivarin,on siis kaksi vaihtoehtoa,hän vaikenee tai ottaa raivarin erikoisesti kun nauttii olutta siinä 70 luvun pöydän äärellä.
Itse muutin v. 2010 vuokralta omakotitaloon vaimon kanssa. Vuokra oli 860€. Lainat lyhenee nyt 1200€ kuussa ja mistään ei ole tarivnnut tinkiä. Laina on lyhentynyt 52800, eli jäljellä on vajaa 130K€. Mulle ei mene millään jakeluun, millä logiikalla minun olisi kannattanut jatkaa kallion 52m vuokrakämpässä asumista. Reilu 8 vuotta niin talo on oma ja asumiskustannukset marginaaliset. Siis lainan hakuun ja asunnon ostoon jos vaan pankki myöntää.
sinne Pöytyälle, ei 172000 eurolla lähempää saa asuttavaa ok-taloa.
Kuplan huipulla okt:n oston olet tehnyt. Jos talo maksoi 200 000 silloin, on sen nykyinen reaaliarvo varsin lähellä tuota velkasummaasi 130 000. Säästösi ja maksamasi laina on hävinnyt verrattuna siihen että ostaisit nyt.
Aiemmin asumiskulusi olivat noin 900 eur kuukaudessa. Nyt lainaan palaa 1200, sähköön / muuhun lämpöön 350, kiinteistöveroon, jätemaksuun ja vesilaskuun 250. Noin 1800 kuukaudessa menee nyt asuinkuluihisi ja olet savella.
Ei mennyt ihan putkeen. Fiksusti muuten tehty, mutta ajoitus totaalisen poskelleen ja maksat siitä vuokraankin verrattuna tonnin vahinkoa kuukaudessa.
Pari pientä nyansia. Mikä oval yleiskulut OK-talosta? Eivät varmaan sisälly 1200 euroon.
Jos arvaan vähänkin oikein niin n. 500 euroa/kk.
10 vuoden kuluttua pitää uusia keittiötä ja muita kodinkoneita, helposti 10.000 euroa.
Asumiskulut 10 vuoden kuluttua varmaankin 700-1000 euroa/kk vähintään. siis marginaaliset?
Asiat ovat juuri niin kuin haluaa nähdä niiden olevan.
Ja ok-talo ei varmaan ole kaupungin keskustassa. 52 neliön vuokra-asunnon saa maaseudulta 400-500 eurolla.
Melko näköalatonta verrata 800 ja 1200 eur asuinkuluja samat erot autoissa ostaako 21 000 vai 28 000 euron pirssiä. Eli kallimmassa saa kokoa tai ominaisuuksia enemmän kun halvemmassa. Eli turha vertailla. Samalla jos menisi olisi ns vertailukelpoisempaa. Sama kun kysyisi 7 oikeen saaneelta onko toi sun vanha nissan vielä ollut ajossa kun ostit kesä autoksi jaguarin ja talveksi sen citymaasturin? Keskeisin funktio on se kapitaali
Itse ostin ensiasunnon 19vuotiaana, 2001. Tammikuussa menin töihin ja kesällä 2001 ostin osakkeen rivitalosta, mukavan kokoisen päätyhuoneiston. Silloin huoneisto maksoi 420.500markkaa. Asunto olisi jo maksettu ja tässä oltaisiin velattomia, mutta tuli tilaisuus hankkia iso ok-talo, niin pakkohan siihen oli tarttua.
Aivan oikein.
Aloittajankin tapauksessa, kun on löytynyt puoliso niin tuskin he siinä yksiössä kauaa viihtyvät, varsinkin jos jälkikasvua tuppaa.
Onhan se omakotitalossa "vähän" kalliimpaa kuin asua 3h k kerros- tai rivitalossa mutta jokainen tavallaan.
kulut voitaneen laskea max 500Eur/kk ja siihen lainat korot päälle.
Vuokra olisi vain vähän edullisempi.
Tässä sen näkee, miten köyhyys periytyy (tai tässä tapauksessa ei). Tämänkin tarinan avainkohta on tässä:
> Lainaan sain onneksi takaajan joten omaa
> rahaa en tarvinnut, ei sitä kyllä olisi ollutkaan.
Vaatii erikoislaatuisen ihmisen, että pystyy nuorena säästämään edes sen 10-20 tonnia, minkä esimerkiksi stadissa yksiön ostamiseen tarvitaan. Jos takaajaa ei ole, se ensimmäinen kämppä jää helposti haaveeksi. Vähän vanhempana kun tulot paranevat, ei yksiö enää riitäkään. Kaksioon säästäminen taas ei vuokralla hevin onnistu. Tai jos onnistuu, tarvittaisiinkin kolmio tai jopa enemmän...
Menneitä ovat ne ajat, jolloin kaveri, tuttu tai tutuntuttu takasi lainat. Jotain opittiin 80-luvun kuplastakin. :)
Pienestä se on kiinni. Ajatella. Voisi valtio kyllä taata nuo velat sataan prossaan asti, niin jäisi tämäkin epäkohta yhteiskunnasta pois (tai ainakin pienentyisi).