vanha koira lopetus koska????

Kannattaisi varmaankin selvittää,että mistä se kuorsaaminen johtuu,onko kenties keuhkoissa vaikka jotain kasvaimia tai jotain muuta,joka sen aiheuttaa
.
Ja se on kyllä aina vähän huono merkki jos ruoka ei maistu,joten sinun sijassasi käyttäisin koiran eläinlääkärillä tarkastuksessa jossa voitaisiin todeta mikä on koiran kunto ja terveydentila.
Ja siinä samalla voisi sitten kysyä eläinlääkärin mielipidettä siitä myös onko koiran elämä vielä sen laatuista että sitä voisi vielä jatkaa, vai pitäisikö se jo mahdollisten kipujen vuoksi päästää lepoon,jos koirasi onkin vakavasti sairas ja ei niihin mitään hoitoa pystytä enää antamaan.

Nuo ovat kamalan vaikeita ja raskaita asioita päättää kun sen aika eteen alkaa tulla.Ja itse usein jollain lailla helposti myös ikäänkuin" sokeutuu" vanhenevan koiransa vaivoille eikä näe asioita ihan niin selvästi kuin pitäisi,juuri siksi koska se on niin kamalan surullista se luopuminen, kun se eteen pakostakin lopulta viimein tulee.

Sinulle ja koirallesi kaikkea hyvää ja toivon teille parasta!!

Se on totta,että noi juoksut vaikuttavat siihen koiran syömiseen välillä kyllä myös,sillä itselläni on narttu,jolla on taipumusta aina juoksujen jälkeen lievään valeraskauteen ja se aina juoksun loputtua jonkun ajan päästä syö vähän aikaa huonommin kuin normaalisti,mutta se menee ohi ja sen jälkeen kaikki palaa taas entiselleen.Se kai kuluu siihen normaaliin hormoonien toimintaan jollain lailla ,sillä oikeasti pentuja odottavalle nartulle tulee samanlainen vaihe siinä odottaessaan pentuja myös.Mutta juuri tuon kuorsauksen vuoksi kannattaisi varmasti kuitenkin käyttää koirasi tutkittavana niin siellä ne asiat sitten lääkärillä paremmin selviävät kyllä. Toivotaan että olisikin vain joku harmiton juttu,joka olisi hoidettavissa ja saisitte vielä vähän jatkoaikaa olla yhdessä.Tsemppiä!!

Meidän koiramme eli lähes 17 vuotiaaksi. Oli koko ikänsä terve. Pallien poisto oli ainoa kerta kun kävimme eläinlääkärillä. Pikkuhiljaa koiran vointi huononi mutta itse emme sitä nähneet kun se tapahtui niin hitaasti. Ei se enää kuullut hyvin, ei päässyt hyppäämään sänkyyn, makoili vain kuten vanhat tekee. Kipuja ei ollut paitsi joskus kuulin yöllä pientä ulinaa, olisiko unta nähnyt tai jotain. Yhtenä päivänä kun olimme koko päivän poissa niin koira oli sillä välin lähtenyt taivaaseen. Se kuoli luonnollisen kuoleman ja surutyömme oli niin helppo vaikka se oli niin rakas. Olikohan sillä vaikutusta sillä meillä kaikilla oli niin onnellinen olo siitä että se kuoli itse. Ei jäänyt mitään jossittelua.