Erb dörp älkää haukkuko mua pystyyn, mutta kokeilen nyt julkaista tarinan tynkää tänne.. haluan kokeilla että mitäs tämä tarina saa aikaan teissä ihmisissä..
Johdanto
Tämä on ensimmäinen kirjoittamani tarina. Kaikki mitä tässä kirjoitan, pohjautuu puhtaaseen mielikuvitukseen sekä parin ystäväni kanssa pelattuun roolipeliin. Kukaan meistä ei ole käynyt New Yorkissa, joka on siis tarinan miljöö, hahmot ovat kaikki keskittyjä eivätkä perustu oikeisiin ihmisiin.
Luku 1
Prologi
Se oli aivan tavallinen kesäiltapäivä, olin matkustanut monta tuntia laivalla ja nyt istuin autossa matkalla kommuuniasuntoon. Nojasin päälläni ikkunaa vasten ja katselin New Yorkin maisemia. Suuret pilvenpiirtäjät todellakin halkoivat taivasta, kadut olivat tulvillaan ihmisiä ja ruuhka oli kamala. ’’ Eikö tässä kylässä ole kiertoteitä!? ’’ Veljeni Emmet puuskahti selvästi ärtyneenä. Nauroin huvittuneena. ’’ Ensinnäkin, tämä ei ole kylä vaan kaupunki. Toiseksi ei täällä ei ole kiertoteitä.. ’’ Selitin ja Emmet tuhahti uudelleen jatkaen tuskastuttavan hidasta ajamista. Selailin lehtiäni kaikessa rauhassa. Tai no kuviahan minä vain katselin, mutta aikaa sekin kulutti.
Kului pitkä tovi ennen kuin saavuimme kerrostalon eteen. Tuosta talosta tulisi kotini ainakin 3 vuodeksi nousimme autosta veljeni kanssa ja lähdimme yläkertaan. Olin saanut avaimet vuokraisännältä muutamaviikko sitten postissa. Yllättävän nopeasti ulkomailtakin sai postia, kotini on siis espanjalaisella maatilalla jossa synnyin ja kasvoin. Lähdimme veljeni kanssa sisälle ja kapusimme ainakin 50 askelmaa ylös kohti ovea. Työnsin avaimen lukkoon ja väänsin sitä hieman oikealle kunnes kuulime raksahduksen ja ovi aukesi.
Johdanto
Tämä on ensimmäinen kirjoittamani tarina. Kaikki mitä tässä kirjoitan, pohjautuu puhtaaseen mielikuvitukseen sekä parin ystäväni kanssa pelattuun roolipeliin. Kukaan meistä ei ole käynyt New Yorkissa, joka on siis tarinan miljöö, hahmot ovat kaikki keskittyjä eivätkä perustu oikeisiin ihmisiin.
Luku 1
Prologi
Se oli aivan tavallinen kesäiltapäivä, olin matkustanut monta tuntia laivalla ja nyt istuin autossa matkalla kommuuniasuntoon. Nojasin päälläni ikkunaa vasten ja katselin New Yorkin maisemia. Suuret pilvenpiirtäjät todellakin halkoivat taivasta, kadut olivat tulvillaan ihmisiä ja ruuhka oli kamala. ’’ Eikö tässä kylässä ole kiertoteitä!? ’’ Veljeni Emmet puuskahti selvästi ärtyneenä. Nauroin huvittuneena. ’’ Ensinnäkin, tämä ei ole kylä vaan kaupunki. Toiseksi ei täällä ei ole kiertoteitä.. ’’ Selitin ja Emmet tuhahti uudelleen jatkaen tuskastuttavan hidasta ajamista. Selailin lehtiäni kaikessa rauhassa. Tai no kuviahan minä vain katselin, mutta aikaa sekin kulutti.
Kului pitkä tovi ennen kuin saavuimme kerrostalon eteen. Tuosta talosta tulisi kotini ainakin 3 vuodeksi nousimme autosta veljeni kanssa ja lähdimme yläkertaan. Olin saanut avaimet vuokraisännältä muutamaviikko sitten postissa. Yllättävän nopeasti ulkomailtakin sai postia, kotini on siis espanjalaisella maatilalla jossa synnyin ja kasvoin. Lähdimme veljeni kanssa sisälle ja kapusimme ainakin 50 askelmaa ylös kohti ovea. Työnsin avaimen lukkoon ja väänsin sitä hieman oikealle kunnes kuulime raksahduksen ja ovi aukesi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosi hyvä alku! Mäkin rakastan kirjoittamista, ja tosta tulee varmaan tosi hyvä :) susta tulee kirjailija isona ;)