Kannattaako puutarhaviljely?

Taloudellisesti kotiviljelyn tulos on plus miinus nolla, mutta oman työn tulos ja oman kasvimaan, "myrkyttöämästi" viljellyt maistuvat tuotteet ovat ainakin minulle se "kannattavuus".
Sanonkin monesti, että harrastuksia tulee ja menee, mutta puutarhainnostus pysyy. Tietenkin sitten kun ei jaksa enää puuhastella kasvimaalla on pakko lopettaa iki-ihana piha ja puutarhahomma. Suosittelemn kaikille ikäihmisille, joilla suinkin on pienikin maatilkku,kasvattamaan voimiensa mukaan omaa salaattia ja vaikka yrttejä. Puutarhasta saa energiaa, sitä henkistä hyvänolon tunnetta, mitä ei esimerkiksi netissä notkumisesta saa, en minä ainakaan.

Rikkaruohoista pääsee eroon syömällä ne. Voikukan ja vuohenputken nuoret versot ovat mitä hienointa salaattiainesta, nokkonen superfoodia, horsman alut kuin parsaa ikään.

Perunaa ja hernettä vuoroviljelemme, sipulia ja kehäkukkia väliin. Idätän pussin pohjilta parhailta maistuvia perunoita munakennoissa huhtikuulla, ja vapun päivässä on jotain taikaa, silloin ensimmäinen rivi istutetaan . Herneitten ja pensaspapujen päälle laitan harson, moni lintu on niistä kiinnostunut jo siemeninä. Viisi valmiina kukkivina taimina ostettua tomaattia laareissaan sopii mökötupaani, eli pikkuruiseen vajan jatkeena olevaan lasiseen kasvihuoneeseeni. Tomaattien juurilla kukoistavat salaatit, tillit ja persiljat. Muutaman minitomaatin laitan isoihin ruukkuihin eteläisen kuistin seinustalle, räystäs suojaa pahimmilta sateilta. Mitään muovituksia eivät pikkutomaatit kaipaa, kastelua tietenkin, ja niittenkin hyvinvointia lisää kukkivat kasvit samoissa ruukuissa, kuten krassit.

Mitä siitä, vaikka omenat olisivat rupisia , kukkiva hedelmäpuu on hurmaava.
Aina kannattaa kylvää ja istuttaa, kasvun ihmeen seuraamista ei sadon määrässä voi mitata.

Kyllä pieni puutarhani on ilon ja hyvänolon keidas minullakin.
Nyt en viljele samalla tavoin kuin Kesäheinässä, mutta salaatti ja yrttimaa on toki. Rosmariini, rakuuna ja ruohosipuli on jo aluillaan, tillin kylvän piakkoin. Balsami on ykköslaji, sitä on juurtumassa taas uudet versot, ulos en ole vielä voinut niitä viedä. Mansikat on talvehtineet myös hyvin.
Perunasta luovun tänä vuonna, pojat istuttivat laattojen alta muokattuun maahan kukkia talteen, joten nyt ne ovat täydessä kukassa, en niitä raaski hävittää.

Thaibasiliikka on vuoden tulokas minulla, sen aromaattisen hienostunut tuoksukin jo hurmaa. Tänään iloitsin scillan leviämisestä etupihalla, samoin pääsiäisliljat ilmestyvät uusiin paikkoihin yllättäen.

Koristeomenapuu kehittää jo punaisia nuppujaan, ehkä leväyttää ne äitienpäiväksi auki. Kaipaisin työskentelyä pihallani, vaikkakin ens'alkuun selkä oli arkana kaikesta keväällä.
Terassi on niin somana kalusteineen, markiisi täytyykin nyt pitää alhaalla jos sade yllättäis.
Onnea on kasvuston seuraaminen ja puuhastelu:D

Ainoa meidän viljelmistä, jota olen jäänyt kaipaamaan, oli kasvihuonessa kasvatetut tomaatit.
Ne, jos mitkä, olivat tosi herkullisia.
Ihan toista maata, kuin kaupan samannimiset kasvikset.
Muovikasvihuone ei monta kesää kestänyt, mutta mukavat muistot jäi.

Kaupan ensiluokkaiset kasvikset ja juurekset, hyvissä säilytyspaikoissaan, kelpaavat meille.
Harvan omakasvattamat perunat pääsevät tutun laatuperunan tasolle maussaan, ja ulkonäössään.
Suuret viljelmät vaativat hyvän kellarin, jota harvalla enää on.

Äitini oli puutarhaihminen, jos kuka. Hän sanoi minulle joskus, että kasvata parvekkeella vaikka salaattia, tai mitä tahansa. Minä koin hänen kehoituksensa "mätkättämisenä". Nimittäin kerrostalossa asuessamme en ollut tipan tippaa kiinnostunut puutarha ja kasvimaa asioista.
Nyt ihmettelen, onneksi en ääneen, että nuoret ihmiset, omakotitaloissa asuvat, eivät kehtaa pitää kasvimaata. Varmaan se on sitten niin, että aika, aikaa kutakin.
Ramoona mainitsi vuoroviljelystä. Se on puutarhakasvien menestymisen kannalta erittäin hyödyllinen asia.
Joku ehkä kehottaa menemään sinne palstalle, missä puhutaan viljelyasioista.
On heitä, joiden mielestä musiikki on asia josta ei saisi ainakaan linkittää, uskonasioista mainita vain, jos on erittäin Jumalakielteinen.
Seksi tuntuu joillekin ikäukoille olevan mieluinen puheenaihe.
Pääasia, että vielä joku kiinnostaa. Niinpä koemme olevamme aika tukevasti elämän syrjässä kiinni. En kuitenkaan sanoisi omakohtaisen kokemukseni perusteella, että tämä on täyttä elämää. Ei veikkonen, monista asioista on pitänyt luopua, mutta kunpa saisin pitää puutarhainnostukseni ja kykyni vielä monia vuosia!

Pihapiirin touhut meneillään meilläkin. Aikojen mukana "puuhamaa" on muuttanut muotoaankin. Neljännesvuosisata sitten myyrät verottivat perunaviljelmäämme liiaksi asti ja sen takia olemme aika ajoin jättäneet perunan kokonaan pois omasta valikoimasta. Nyt taas olemme pitäneet uudelleen pienehköä perunamaata. Kohta toukokuun alussa laitamme hiukan varhaisempaa perunaa ja sitten lisäksi vielä myöhäisempää laatua. Viime vuosina olemme välttyneet myyriltäkin.

Saattaa olla, että myyrät ovat "häiriintyneet" siitä, kun olemme ottaneet kukkavalikoimaan keisarin pikarililjan, minkä kukat ovat avautumassa aivan lähipäivinä. Tosin pikarililjan kiusana ovat kirkkaan punaiset liljakukot, koppakuoriaiset, jotka olemme pitäneet kurissa raakalaismaisesti noukkimalla ne pois ja sydämettömästi toimittamalla ne liljakukkojen tuonpuoleiseen.

Tämä kevät on poikkeuksellisen aikainen ainakin tässä vaiheessa. Aikaisuus mahdollistaa piha- ja kasvimaatouhujen tekemisen kaikessa rauhassa ajan kanssa. Toisaalta eipä sitä stressiä tarvitsisi ottaa pihapuuhista, vaikka säät olisivat toisenlaisetkin. Mm. v.1995 oli semmoinen kevät, että meidän pikarililjamme kukki täyttä päätä Äitienpäivänä ja samana päivänä maata oli ilmaantunut peittämään viiden sentin vastasatanut lumikerroa. Sitten toukokuun puolivälissä täysi kesälämpö tulla humahti pikavauhtia ja siitä se varsinainen kesäkin pääsi alkamaan.

alotuksen tekijän mietteet,



Ajatuksena pieni puutarha viljely on romanntinen,
mutta jaksaako yli seitenkymppiset vielä kyykkiä puutarhassa pitääkseen kasvit hyvinvoivassa kunnossa,
olishan aivan ihana saada perunat omasti pienestä pellosta, tomattia tilliä porkkanaa ym
uskallan vain epäillä vahojen ihmisten jaksmista,
toisaaltaa, jos jaksaa, onhan se hyöty myös, vanhus saa raitista ilmaa , kenties myös terveyttä puuhaillessaan ulkona voimiensa mukaan,

Perusjuurekset ovat torilla ja marketeissa sen verran halpoja, etten viitsinyt niiden vuoksi nähdä vaivaa.
Lisäongelmana olisi ollut säilytys.

Parsakaalia, pensaspapua, lapsille herneitä, retiisejä mullasta suuhun, siinä ne pienen ulkomaan tuotteet.

Kasvari oli aivan eri juttu. Maksuttomista pokallisista ikkunaelementeitä tehdystä kasvarista sain kypsiä tomaatteja juhannuksesta lokakuuhun.
Lounaissseinustan, langoille kiipeävät avomaan kurkut tuottivat satoa tolkuutomasti.Kaakkoisseinustan paprikoita tuli vähintäänkin riittävästi mutta olivat harmaahomeen suhteen tomaatteja tarkempia vahdittavia.

Vaikka kasvari oli vain 3,5 x 6 x 2,5m (korkeus) niin kesäkuukausina riitti tuotannosta jaettavaksi mummeleillekin.

Yhden ihmisen vihannesten tarve on niin vähäinen, ettei nykyisen elintasomme puitteissa kannata itse mitään kasvattaa.
Tomaatit olisivat toimeliaalle hyvä sivuharrastus L - L:n mainitseman itse tehdyssä kasvikatoksessa. Vihreät tomaatit kasvukauden jälkeen ovat hyvänmakuisia.
Ne vaativat oman marinaadinsa.

Tietysti tämä harrastus vaatii jonkinlaisen oman ok-talon tai kesämökin. Me "kilometrirajoitteiset" tyydymme tori ja market tuotteisiin.

Ketjun aloittaja sai vastauksia,"kannattaako".
Mielestäni kannattaa kaikesta huolimatta. Joku sanoi, että ei vanha ihminen jaksa pellolla kyykkä. Eipä niin, mutta vanhakin nuortuu kun saa puuhastella mukavan harrastuksen parissa.
Kaikille meille tulee joskus pysähdyksen paikka, mutta niin kauan kun tuntuu hyvältä touhuta kasvien parissa, niin ei heittäydytä saamattomiksi hömeröiksi. Touhuillaan ja lepäillään, on aika tehdä mikä tuntuu mukavalta ja mielekkäältä.
Peri laiskan ja saamattoman, hyväkuntoisen ihmisen tunnistaa jo siitä kuh hän sanoo." Kaikkea saa valmiina".

En tiedä keneltä "ihan naatti" kysyi, marja-liisalta varmaan, mutta minä voin samaistua häneen (marja.leenaan) sillä minullakin on kohtalaisen paljon kukkia, ja laitan kasvamaan kaikkea terveellistä syötävää. Porkkanan siemenet ja peruna ovat jo maassa ja ikkunalaudoilla tomaatin taimet hyvässä kasvussa.
Ihana kevät, kasvun aika.
Pihalla ja ympäristössä kuljeskelen tarkkailemassa mitä sieltä maan alta nousee.