Kaipaako teidän mies lapsianne

Ei kaipaa ei, mitään yhteydenpitoa ei ole ollut 2,5 vuoteen. Kummankaan puolelta. Mies yritti kusettaa ihan loppuun asti täysin kybällä. Aiheutti sillä totaalisen välien katkeamisen. Valehteli vielä oikeudessakin tuomarille, useaan kertaan.(tuomari huomasi ne valheiksi) Yksinhuoltajuus annettin miehen jatkuvan valehtelun takia minulle. (sekä lapsiin kohdistuneen jatkuvan väkivallan takia)

Miehen ongelmat vain lakkasivat kiinnostamasta minua, enkä näin ollen tee minkäänlaisia palveluksia (koskien mitään tahansa asiaa) hänelle. Ainuttakaan sanaa hänen puolestaan en puhu (lapsille, jotka eivät halua tavata häntä) Minkäänlaisia juhlia ei ole joihin häntä kutsuttaisiin.

Tänäpäivänä valehtelee jollekin muulle, en tiedä. Eikä se ole minun ongelmani.

Jäi hyvät välit anoppiin, joka edelleen vierailee meillä, ja on tervetullut katsomaan lasta.

Taloudellisesti voin hyvin, onneksi oli avioehto. Mies yritti kupata rahaa ihan loppuun asti. Olen erittäin onnellinen, nyt kun olen päässyt pas*kasta eroon.

Olen lähtenyt itse sairaan mustasukkaisen vaimon luota. Elän elämäni onnellisinta aikaa kun se mielenvikainen kanttura ei ole esittämässä katkeraa marttyyriä ja petettyä puolisoa joka päivä!!!

"Auttaako kukaan vai oletteko saaneet töitä?"

- Miksi ihmisillä on käsitys että kaikki yksinhuoltajat ovat niitä "työttämiä loisia" jotka vain elareilla ja yhteiskunnan tuilla elelee?

MInä olen ollut töissä siitä lähtien kun koulusta valmistuin ja tällähetkellä kaksi ammattia, yksi alemman tason ja sitten aivan erialallta korkeakoulututkinto ja siihen lisäksi ylempi amk tutkinto. Päivääkään en ole valmistumisen jälkeen ollut työttömänä.

Meitä tämän tyylisiä aivan normaaleita työssäkäyviä yksinhuoltajia on monta. MIksi siis pitää aina ottaa se vähemmistö esiin joka ei työtä tee? Ihan samalla tavalla tukien varassa elää juoppoja, narkkareita, muuten vaan kotona olevia sinkkuja ja pariskuntia yms.. Onko se vaan niin hienoa yleistää jotain tiettyä ihmisryhmää? Voin vaikka vannoa että tienaan enemän yksin kuin monet perheet joissa on kaksi duunaria.

Kun on erottu, ei enää ole hääpäivää, mitä muistella.

Kaipaako teidän miehenne....
Mistä kaukaa avaaja on?

Miehet pystyy unohtamaan omat lapset hyvinkin nopeesti.
Usein heillä on uusi nainen siinä auttamassa ikävää poistamassa. On se niin erilaista, miehet unohtaa omat lapset päivässä, mutta naiset taas suree lapsiaan jos joutuu oleen päivänkin erossa. Äideiltä ei onnistuisi lastensa unohtaminen.

Ja aloittajallekin voisin vielä vastata...Toki miesnäkökulmasta.

"Kaipaako teidän nainen lapsianne jos on itse hylännyt ne ja lähtenyt lämpsimään?"

Ensinnäkin; kyseessähän ei ole enää "minun naiseni".
Mitään viitteitä kaipuusta ei ole kyllä näkynyt. Hyvin pärjää siellä jossain ilman mitään kontaktia lapsiimme. Helposti kävi hylkääminen ja "lämpsimään" lähtö.

"Mitä se on sanonu kun tulee ikävä ex miestä ja lapsiaan?"

Mitään hän ei ole meille sanonut. Jos on ikävöinyt, niin ei ole meille sitä kertonut.

"Otatteko takasin vai annatteko lempsut?"

En ikinä ottaisi takaisin.

"Mikä oli syy että nainen lähti, huvikseen vai uudet miehet?"

Toinen mies oli syy eroon, mutta veikkaisin, että syy lähtöön oli vapauden kaipuu (ja sitä kautta tietenkin myös mahdollisuus olla muiden miesten kanssa). Koko liittomme ajan vaimoni oli se, joka meni ja joka ei viihtynyt kotona. Olen enimmäkseen aina huolehtinut lapsistamme. Ehkä vaimo kyllästyi tällaiseen koti-isiin, joka ei jaksa hillua ravintoloissa viikonloppuisin. Mutta miten omiin lapsiinsa voi kyllästyä?

"Maksoiko hyvät elarit vai tuliko siitä riitaa?"

Mitään elatusmaksuja ei ole koskaan tullut. Sellaisesta mahdollisuudesta ei koskaan edes keskusteltu.

"Miten kerroitte lapsille, että äiti lähti lätkimään?"

Ihan suoraan. Sen kummemmin asiaa kaunistelematta. Äiti oli muutenkin aina pois kotoa, tilanne ei hiveästi tuntunut muuttuvan. Toisinaan joku lapsista alkaa kysellä äidistä ja kaipaa häntä. Se lapsen epätietoisuus tuntuu pahalta. Sanon aina, että äiti rakastaa teitä kaikesta huolimatta.

"Vieläkö muistaa hääpäiväänne ja muita juhlia ja joulua?"

Miksi hääpäivä pitäisi muistaa eron jälkeen?
Jos lasten äiti joskus lapsia muistaa, se tapahtuu synttäripäivinä.

"Mitä huonekaluja vei mukanaan vai jättikö kaikki teille?"

Vei mukanaan omat vaatteensa ja auton. Ei muuta.

"Auttaako kotitöissä ja antaako mielellään rahaa ostoksiin?"

Heh heh...

"Kaapatteko naista vai ootteko helposti unohtanu moisen epelin?"

En kaipaa.

"Onko hyvä välit appeen ja anoppiin, ja käyttekö siellä kylässä?"

Lapset käyvät paljon mummolassa, olen pyrkinyt säilyttämään heidän suhteensa kaikkiin isovanhempiin. Itse en paljoa ex-vaimoni vanhempien kanssa ole tekemisissä. Syy siihen on heidän häpeänsä. Kun olen heidän seurassaan, he eivät kehtaa edes katsoa minua silmiin, koska häpeävät niin paljon tyttärensä käytöstä. Se tuntuu vaivaannuttavalta.

"Minkä isiäsiä on lapset ja kuin vanha ite oot?"

Itse syntynyt -75, lapset kouluikäisiä.

"Millanen talo teillä on ja onko kallista asua yksin lasten kanssa?"

Omakotitalo. On kallista.

"Auttaako kukaan vai oletteko saaneet töitä? Millasia?"

Minulla on ollut sama työpaikka jo lähes 15 vuotta. Sukulaiset auttavat toisinaan, mutta harvemmin tulee apua kaivattua.

"Kuka hoitaa lapsia, onko ex nainen koskaan lastenne kanssa?"

Ei kukaan, lapset ovat koulussa kun minä olen töissä.
Ja kuten edellä jo tuli ilmi, ex-vaimo ei ole koskaan lasten kanssa.

"Soitatteko mitään?"

Ai soitintako? No en.

"Mitä teet työksesi, ja onko pitkiä päiviä. Oletko koulutettu vai kurssitettu vaa?"

Alaani en kerro, työpäivät ovat 8 h. Olen työssä koulutettu, ja työkokemukseni vastaa jo alan koulutusta.

"Monta sisarusta sulla on, ja serkkua?"

Aika monta.

"Halatko vielä lapsia ja monta nyt on?"

En halua. Kolme.

"Oletko onnelinen vai onneton? "

Onnellinen.

Mitä! Ei ole tullut ikävä, nyt mulla parempi puoliso.
En tietenkään ota takas, kun olen löytänyt paremman ja ei toki ole palaamassakaan.
Minä lähdin.
Elarit lain mukaan.
Minä lähdin ja lapset myös.
Tä, en tiedä,tuskin, mutta nykyinen muistaa meidän hääpäivämme.
Ositus tehtiin lain mukaan siis kaikki puoliksi.
????????
En tosiaanka kaipaa.
Hyvät on välit nykyiseen anoppiin joka on leski, käyn häntä vanhainkodissa katsomassa. Ex anopilla uus miniä, en tiedä heidän suhteestaan.
Isiäsi?????
53v
Omakotitalo puoliksi mieheni kanssa, velaton ei ole kallista asua, molemmat käydään töissä.
Töissä jo melkeen 30v.
Lapset aikuisia yhtä lukuunottamatta joka 17v lukiolainen, joka ei tarvii mitään hoitoa.
Tyttö käy isällään jokatoinen vl.
Soitetaan.
Yrittäjä
koulutettu juu.
sisaruksia on ja serkkuja
Halaan lapsiani ????
Onnellinen.

Siis nähtävästi nyt puhutaan ex-miehestä? Päättelin näin kysymyksistä... Otsikko vain on pielessä.:)

En mies ei hylännyt lastaan, vaan tapaa säännöllisesti 4pv joka toinen viikko. Mutta toki kaipaa lasta silloin kun lapsi on minun luona. Lapsi on nyt jo 7v, joten soittelevat silloin kun ikävä tulee. Minua exä kaipasi ehkä pari kuukautta erosta, tai ehkä tovin pidempäänkin, mutta ei siitä enää puhunut. Mutta ei takuulla kaipaa enää. Enkä minä häntä. Takaisin en ottaisi, mutta ei haluaisi takaisin tullakaan.:)

Erosimme yhteisestä päätöksestä. Olimme molemmat pettäneet liiton aikana aiemmin, ja sekin oli jättänyt jälkensä. Lisäksi olimme hyvin erilaisia joissakin arvokysymyksissa elämään ja haaveisiin liittyen. Kolmannen osapuolen takia ei erottu, vaikkakin miehellä oli nainen valmiiksi odottamassa.

En kerro lapselle että iskä lähti lätkimään, vaan kerron että hänen isä rakastaa häntä paljon. Kun lapsi joskus kysyi miksi erosimme, niin olemme vastanneet että me olimme sen verran erilaisia ja halusimme elämässä eri asioita. Mutta molemmat halusimme aina olla lapsen elämässä.

No ei todellakaan muista hääpäivää! Mikäköhän se edes oli... en muista minäkään.:) Ennen joulua saattaa huikata, että hyvää Joulua.:)

Huonekalut meni puoliksi, kumpikaan ei jäänyt aikoinaan vanhaan kotiin.

Hoitaa oman perheensä kodin, minä hoidan omani. Elareita maksaa sen verran, että lapsen kulut jakautuvat tasan. Isompiin lapsen hankintoihin osallistuu mielellään puoliksi, mikäli hankinnat tehdään molempien kotien käyttöön. Esim toppapuku, sukset tms.

Entisiin appivanhempiin on asialliset ja ok välit. Kylässä en käy todellakaan, mutta joskus olen lasta vienyt sinne ovelle hoitoon, jutellut kuulumisia tarhan juhlassa tms. Ei muuta yhteydenpitoa.

Lapsi exän kanssa on 7v. Toinen lapsi 3v. Itse olen 36v.

En asu yksin lasten kanssa, vaan "uuden" puolison kanssa jo 5 vuotta. Exäkin on asunut 6 vuotta nykyisen vaimonsa ja heidän pienen lapsensa kanssa. Me asumme ok-talossa. Maksaa mitä maksaa, ihan sopivasti suhteessa normaaliin tulotasoon.

Minua auttaa monikin tarvittaessa, toki eniten oma avomies. Silloin sinkkuna elellessä auttoi ystävät ja omat vanhemmat joskus kun matkustivat lähemmäs.

En soita mitään.:) Olen saanut töitä, olen hammaslääkäri. Kyllä minulla on myös koulutus. Työpäivät ovat 8-16.

Esikoinen on koulussa, nykyisen puolison kanssa yhteinen kuopus on tarhassa. Ex mies on lapsensa kanssa 4pv joka toinen viikko.

Minulla on yksi isosisko. Nyt on lapsia kaksi, enkä halua enempää lapsia. Olen oikein onnellinen.