Olin viime viikonloppuna laivalla kaverini kanssa, ja tälläinen asia jäi mietityttää, että tekeekö se musta lesbon jos suutelin kaveriani, suoraan sanottuna "nuoltiin". Kaikki alkoi siitä kun olin vessassa tulin ulos ilman paitaa (rintsikoilla) ja kaverini kosketteli rintojani.(oon siis 16 ja anhemmat oli mukana, mutta meilä oli oma hytti).
Mikä olen jälkeenpäin?
mikäolen
26550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
tuntuuko susta lesbolle, onko sulla nyt romanttisia ja seksuaalisia tunteita tyttöjä kohtaan, kundit jäi pois? Jos sä opettelet kysymään miltä susta tuntuu muilta, ilman että mietit mikä susta tekisi lesbon, tai mitään muutakaan, sä olet kusessa itsesi kanssa.
Vastaukset löytyy susta eikä netistä.
Jos sä syöt kasvisaterian, oletko sä vege sen jälkeen?
Hyvä pointti, toi vegehommeli
Mut täytyy kyl mainita, kun syö oikeen saatanan hyvän pihvin,
muuttuu hetkessä lihansyöjäksi, ja punaviinin juojaksi.
Nam.
nimenomaan siinähän se onkin, hetken voi olla mitä vain, se ei ole sen vaarallisempaa. Vaikka sitten lihansyöjä.
Valintoja, tytöt ja naiset ja miehet ja kaikki muutkin.
Luin tämän kirjoituksen ja naurahdin mielessäni, että taas joku höhlä tai provosoija on rustannut hauskan aloituksen.
Sitten pysähdyin hetkeksi ja tajusin, mitä jos aloittaja onkin oikeasti 16 tyttö? Kuinka joku voi olla noin tyhmä? Se kysymys nyt minulla päällimmäisenä mielessä.
Oon 19
Lesbopalstalla suuteleminen ja nuoleminen ovat hieman eri asiaita lapsukainen.
:D
Itse lähinnä mietin, että mikä hitto siinä on, että heteroilla käy aina sattumalta flaksi? :D :D Oikeesti, miten kukaan ajautuu noihin tilanteisiin vahingossa ja vieläpä kaverin kanssa? Siis en mä itsekään ole elämässä ilman jäänyt, mutta koskaan ei ole tullut tollasta tilannetta. Saattaa kyllä johtua siitä, et itse tiedostin suuntautumiseni hyvin varhain ja siksi olen ennemminkin varonut, etten aiheuta vahingossakaan ahdistusta heteroissa.
Mä en usko sattumaan, mutta yllättävän moni leppis osoittautuu
fatalistiksi.
Et usko sattumaan? Mitä tarkoitat?
Eli sun mielestä teinitytön humalainen suutelu rintsikoissa laivan hytissä yhtenä iltana vuonna 2014, tällä meidän 5 miljardia vuotta vanhalla planeetallamme, on jotenkin ulkoapäin johdateltua ja tarkoituksellista? Oikeesti, uskotko tuohon, uskooko joku vielä?
Me ihmiset ollaan oltu olemassa joku 200 000 vuotta. Tuokin aika on täysin marginaalinen suhteutettuna Maapallon ikään. Tää planeetta on kuhissut kaikenlaista elämää jo kauan ennen ku edes meidän esi-isämme hyppivät puissa. Maapallo on täysin mikroskooppinen osa valtavaa maailmankaikkeutta jne. Mutta ihminen niin mielellään näkee itsensä jotenkin kauheen tärkeenä ja mielenkiintosena lajina, että koko universumi on keskittynyt lajimme jokaisen yksittäisen edustajan elämänkohtaloiden suunnitteluun. Näetkö tossa ajatuksessa mitään huvittavaa?
Sun mielestä jollain ihmisten harjoittamalla toistensa hyväilyllä laivan hytissä on tarkoitus tässä maailmankaikkeudessa? Mikäköhän tarkoitus sillä sitten olisi?
Jotenkin toivotonta, kun tää taikausko ja humpuukkiajattelu ei tunnu kuolevan maailmasta millään, vaikka miten jengiä koulutetaan.
Ihan mielenkiintoista.
Mutta en ymmärrä kuinka sellainen ajattelutapa olisi rinnastettuna automaattisesti nimenomaan ihmisen itsekkyyteen nähdä vain oma lajinsa niinkin tärkeässä asemassa.
Eiköhän siihen kuuluisi jokainen luontokappale. Kaikki vaikuttaa kaikkeen jollain tavalla.
Tuskin sillä on väliä tiedämmekö onko ennaltamäärättyjä, kohtalon ohjaamia tapahtumia. Sillä on väliä, kuinka opimme kaikista niistä mitä koemme, näemme, tunnemme, maistamme, kuulemme, ajattelemme, tiedostamme.
Se mitä otamme vastaan, on se mitä tahansa ja miten tahansa, on välittömästi sen jälkeen tärkeää kuinka reagoimme siihen ja kuinka se vaikuttaa itsensä lisäksi muihin.
Jätämme jollain tasolla jälkemme kokoajan sen yhden hetken ja kaikkein tärkeintä olisi se läsnäoleva hetki missä olemme, koska me olemme siinä hetkessä aina. Paitsi silloin jos uskomme mielessämme olevan olemassa sellaiset asiat kuin "eilinen" ja "huominen".
Yksilön kannalta jokin yksittäinen kokemus voi tietysti olla merkityksellinen. On kuitenkin täysin järjen vastaista olettaa jokin ulkopuolinen, määrittelemätön "kohtalo" vaikuttamaan kaiken taustalle. Miksi sellainen olisi olemassa? Kuka tai mikä sitä ohjaisi? Mihin näyttöön tuo oletus perustuu?
Olen samaa mieltä siitä, että yksilötasolla kokemuksista kannattaa oppia ja ainutkertaisesta elämästä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä. Mutta olen todellakin erimieltä siitä, että on yhdentekevää, uskooko ihminen humpuukkiin!
Ihminen, joka uskoo asioihin vain omien fiilistensä pohjalta, on potentiaalisesti vaarallinen. Jos et vaadi todisteita, näyttöä ja logiikkaa ajattelusi perustaksi, olet potentiaalisesti johdateltavissa uskomaan mihin tahansa.
Humpuukkiajattelun vakavemmat seuraukset voivat tuntua sinusta kaukaisilta, koska satut ainakin toistaiseksi elämään suhteellisen rationaalisessa yhteiskunnassa. Ei kuitenkaan tarvitse lähteä kovinkaan kauas Suomen rajojen ulkopuolelle nähdäkseen, miten tunneperäisesti ja epärationaalisesti toimivien ihmisten johdattamisella voi olla laajat yhteiskunnalliset seuraukset. Humpuukki ja epälooginen ajattelu aiheuttaa ongelmia myös Suomessa, mutta toistaiseksi vielä enemmän yksilötasolla.
tarkoitin etten usko sattumaan. käsitit täysin väärin.
Fatalismi= kohtalonusko.En kertonut olevani sellainen.
Olet aika herkästi provosoituva söpksi tytöksi.
Aika pelottavia nämä söpöm tytön aatokset; rentoudu hyvä ihminen.
Ei tää niin vakavaa ole,kuin annat ymmärtää.
Mutta jos oot kerta eri mieltä mun kanssa, niin miksi et toisi sitä jotenkin perustellusti esiin sillä tavalla, että mäkin voisin vakuuttua siitä?
Ja mä oon ihan iloinen ja hyväntuulinen itseasiassa.. Mutta kerros nyt vielä, että mikä sua alkoi mun aatoksissa pelottaa? Et kai vain ole näitä tyyppejä, jotka kitisevät pitkistä viesteistä, kun eivät jaksa lukea niitä läpi? Ja jotka sitten turhautuneina kommentoivat jotenki aiheen sivusta keskusteluja?
Apaattisuus on melkein yhtä epämiellyttävä ilmiö kuin taikausko mun mielestä :)
Käsitin juuri niin, että et usko sattumaan. Mun mielestäni sattuma ei sisälly tuohon fatalismin käsitteeseen, joka nimenomaan viittaa johonkin väistämättömään EI SATTUMANVARAISEEN tai esim. omiin valintoihin perustuvaan tapahtumaan - kohtaloon.
Ja ei se söpö ulkokuori kuule kerro mitään ihmisen halukkuudesta väittelyyn. Olipas sovinistinen kommentti sulta! ;)
Taikauskolla on pitkät perinteet.
E i mulla ole tarvetta itseisarvoisesti olla eri mieltä kenenkään kanssa.
Toin vain esille, että tämä aloittaja on mahd.tietoisesti hakeutunut tilanteeseen;
ja sitten on tapahtunut se mitä tapahtui. Ei sattumalta.
Sanotaan myös, että tilaisuu tekee varkaan; ttilaisuus voi myös aiheuttaa suutelemista.
Apatiaa vastaan pitää taistella, siinä olet oikeilla jäljillä.
Sattumien summa on sensijaan enempi kuin 1 asia, joten voi ollakin, että
sattumien ketju voi johtaa miellyttävään lopputulokseen.
Minä en piittaa siitä, oletko söpö vai et, sehän on vain nimimerkki.,
mutta oletaisin että olisimme aika pian tukkanuottasilla.
Mikä ei tietenkään sivistyksen merkki.
"Sun mielestä jollain ihmisten harjoittamalla toistensa hyväilyllä laivan hytissä on tarkoitus tässä maailmankaikkeudessa? Mikäköhän tarkoitus sillä sitten olisi? "
Tässä sä sitten laitat mun sanomiksi asioita joita en ole sanonut. Ts.
yritätä tunkea sanoja suuhuni. Mikä sen pahempaa?
Mä haluan naiselta ihan jotain muuta kuin hampaat irvessä haastamista;
esim. romantiikkaa illallispöydässä ja sen jälkeen.
Ja toivottavasti myös osaan antaa niitä asioita.
Kaikkea ei voi rationalisoida, ei onneksi. Järki ja tunteet.
Ei tämä kaikki ihan pelkällä järjellä pyöri, tunteet ovat tärkeita,
Ainakin pelkästään tylsyyden ehkäisyssä.
Tukkanuottasilla? Et kai nyt oikeasti rupeaisi riitelemään sattuman ja kohtalon kysymyksistä? Hui !
Ihmisillä on niin erilaiset käsitykset siitä, mikä on viihdyttävää. Mun mielestä väittely on viihdyttävää eikä sillä ole mitään tekemistä riitelyn kanssa. Itse myös pidän siitä, jos joku vaikkapa huomaa ajattelussani jonkin ristiriidan ja huomauttaa siitä. Koen, että silloin mulla on mahdollisuus kasvaa. Enkä nyt viittaa tällä mitenkään sarkastisesti tähän meidän suomi24-keskusteluun, vaan puhun ihan yleisesti.
Vähän tekisi mieli kommentoida noita paria muuta kohtaa viestissäsi, mutta ehkä tää jutustelu nyt oli tällä kertaa tässä :) Peace!
Pupu meni söpöllä pöxyyn :O
Nyt maistuu Irish coFfee, itse tehtynä tietenkin.
jos kelpaa.
Itseasiassa tunteetkin voi rationalisoida, onhan niillä biologinen perusta! :D
No joo.. mutta pakko vielä huomauttaa tähän, kun ollaan jo vähän eri aiheessa ;) että onhan rationaalista ajattelua suosivalla ihmisellä tunteet siinä missä muillakin. Ihan turhaa tuo ainainen tunteet-järki -vastakkainasettelu. Rationaalinen ihminen yleensä vain käsittelee tunteitaan hieman eri tavalla kuin epärationaalinen, joka helposti saattaa olla hieman hukassa niiden tunteittensa kanssa ja näin ollen myös toimii epäennustettavammin, eli epäluotettavammin. Tästä syystä mun mielestä olisi esimerkiksi huomattavasti miellyttävämpää nauttia siitä romanttisesta illasta enemmän rationaalisesti toimivan ihmisen kanssa kuin tunneperäisesti toimivan ihmisen kanssa, mutta se onkin vain oma mieltymykseni :)
Epäennustettavimmin, eli epäluotettavvammin ( ei ne välttämättä synonyymejä ole)
Tuota en allekirjoita; eikö elämän mielekkyys ole juuri siinä, että ei voi aina tietää, mitä tuleman pitää. Kaikkihan ei riipu meistä itsestämme.
Eihän ne illallisetkaan aina hyvään pääty. Jokuhan voi vaikka saada kesken
kaiken sen ratkaisevan tekstiviestin. Tai toinen voi saada sairauskohtauksen.
Tai sitten pihvi on sitkeätä. Tai viini puisevaa.
Näyttelijä Matti Pellonpää on sanonut: Jos sydämen ja järjen ääni ovat eri,
kuuntele sydämen ääntä.
Tähän ei minulla ole lisättävää.
Saatko elämääsi todella lisäpotkua irrationaalisten ihmisten toiminnasta vai tuleekohan se mielekkyys kuitenkin enemmän muista asioista?
Olen sanonut, että pidän enemmän rationaalisesti toimivista ihmisistä. En ole sanonut, että kaipaisin kykyä ennustaa tulevia elämäntapahtumia tai että kaikki tapahtumat olisi meistä itsestämme kiinni. Eihän se tietenkään näin ole. Mutta onneksi sentään seuralaisen valintaan on yleensä mahdollisuus vaikuttaa! :)
Järki JA tunteet, -ei vastakkainasettelu, vaan ne täydentää i toisiaan. Ovat ikäänkuin
toistensa apuna.
Esim valokuvasta v oi päätellä ihmisestä paljon, jos katse peitetään esim
aurinkolaseilla näissä seuranhakukuvissa, tulee sellainen fiilis, että on
jotain salattavaa, tai ehkä ujous, en tiedä.
Samoin vastaantulevien mielialan voi nähdä, aika pitkälle.
Mutta eihän aina ole hyvä pv. Apatia voi joskus iskeä.