Juoksen. Juoksen halki metsän. Vaatteet ovat märät hiestä ja metsän kosteudesta, ja se liimaa ne kiinni ihooni. Metsä kietoo pimeää viittaansa taivaalle, tukkien kuunvalon pilkahdukset yläilmoista. Yhtä äkkiä oksa ilmestyy jostain, ja iskee minut maahan. Tunnen kun jalkani iskeytyy pehmyttä maata vasten. Minun pitää nousta ylös. Jatkaa pakenemista. Mutta jalka ei kanna. Se ei kestä painoani.
Samassa kuulen läähätystä. Se on saanut minut kiinni. Yritän pakonomaisesti nousta maasta jatkamaan pakomatkaa, mutta en voi. Se tulee lähemmäs. Sen pieni ja irvokas ruumis kömpii esiin pusikosta. Se irvistää minulle näyttäen julman hammasrivistönsä. Sitten Se käy kimppuuni.
Nousen kiljahtaen sängystä. Helpotus. Se oli vain painajainen. Rojahdan takaisin sängylleni. Tasaan hengitystäni, ja katselen huonettamme. Siiliö nukkuu sikeästi tuhisten. Assassin pitelee kiini veitsestään ja hymyilee unissaan. Ja Nappula, kuten aina, on jo herännyt ja lähtenyt ulos.
Kävelen talon alakertaan. Tai no, tätä voisi kyllä kutsua kartanoksi. Raippari sai päähänpinttymän, että meidän kaikkien pitäisi tulla tänne kesäloman alussa. Siispä me, vakkarit siis, olemme ängenneet itsemme kartanoon keskellä Järvi-Suomea. Ja tässä nyt sitten ollaan.
Alakerrassa ei ole muita kuin aamukahvia juova Trotski. Hän lukee sanomalehteä, ehkä hiukan tylsistyneenä. "Moi." Huikkaan hänelle ja alan penkoa komeroita. Trotski ynähtää jotain. Kaikki ovat hiukan väsyneitä edellispäivien riehunnasta. Tiedäthän, on pitänyt etsiä Motaria muilta nuortenpalstoilta. Ja estää Kurpizzan ja Motarin häät. Ja kaikkea muuta sekavaa missä ei mielellään olisi mukana.
Otan voileipäpaketin ja appelsiinimehun ja olen asettumassa pöytään, kun jalkani osuu johonkin. "Aiiiiiih" kuuluu pöydän alta. Motari kömpii esiin naama punertavana ja suupielet vaahdossa. "Motari?" Kysyn hiukan huolestuneena. "Onko kaikki hyvin?" Motari katsoo minua ja pillahtaa itkuun. "Ne ovat kadonneet!" Motari parkuu. "Viety minulta!!" "Mitä? Mitkä" kysyn." Motari vilkaisee minua kuin Mensan jäsenet jotain tyhmää pikkulasta. "SIENET!" Motari karjuu ja juoksee ulos kiroillen ja kiljuen. Mikäköhän sille tuli. Noh, samapa se.
"Heke! Tule äkkiä katsomaan!" Kuuluu Nappulan huuto ulkoa. Huokaisen. Eikö täällä helkkarin talossa saa edes aamupalaa syödä rauhassa. Avaan oven ja astelen terassille.
(JATKUU!)
Samassa kuulen läähätystä. Se on saanut minut kiinni. Yritän pakonomaisesti nousta maasta jatkamaan pakomatkaa, mutta en voi. Se tulee lähemmäs. Sen pieni ja irvokas ruumis kömpii esiin pusikosta. Se irvistää minulle näyttäen julman hammasrivistönsä. Sitten Se käy kimppuuni.
Nousen kiljahtaen sängystä. Helpotus. Se oli vain painajainen. Rojahdan takaisin sängylleni. Tasaan hengitystäni, ja katselen huonettamme. Siiliö nukkuu sikeästi tuhisten. Assassin pitelee kiini veitsestään ja hymyilee unissaan. Ja Nappula, kuten aina, on jo herännyt ja lähtenyt ulos.
Kävelen talon alakertaan. Tai no, tätä voisi kyllä kutsua kartanoksi. Raippari sai päähänpinttymän, että meidän kaikkien pitäisi tulla tänne kesäloman alussa. Siispä me, vakkarit siis, olemme ängenneet itsemme kartanoon keskellä Järvi-Suomea. Ja tässä nyt sitten ollaan.
Alakerrassa ei ole muita kuin aamukahvia juova Trotski. Hän lukee sanomalehteä, ehkä hiukan tylsistyneenä. "Moi." Huikkaan hänelle ja alan penkoa komeroita. Trotski ynähtää jotain. Kaikki ovat hiukan väsyneitä edellispäivien riehunnasta. Tiedäthän, on pitänyt etsiä Motaria muilta nuortenpalstoilta. Ja estää Kurpizzan ja Motarin häät. Ja kaikkea muuta sekavaa missä ei mielellään olisi mukana.
Otan voileipäpaketin ja appelsiinimehun ja olen asettumassa pöytään, kun jalkani osuu johonkin. "Aiiiiiih" kuuluu pöydän alta. Motari kömpii esiin naama punertavana ja suupielet vaahdossa. "Motari?" Kysyn hiukan huolestuneena. "Onko kaikki hyvin?" Motari katsoo minua ja pillahtaa itkuun. "Ne ovat kadonneet!" Motari parkuu. "Viety minulta!!" "Mitä? Mitkä" kysyn." Motari vilkaisee minua kuin Mensan jäsenet jotain tyhmää pikkulasta. "SIENET!" Motari karjuu ja juoksee ulos kiroillen ja kiljuen. Mikäköhän sille tuli. Noh, samapa se.
"Heke! Tule äkkiä katsomaan!" Kuuluu Nappulan huuto ulkoa. Huokaisen. Eikö täällä helkkarin talossa saa edes aamupalaa syödä rauhassa. Avaan oven ja astelen terassille.
(JATKUU!)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuka vei mun sienet!?!? TAAS???
Jatkoa :D
XD Paras. Jatka!
Vaikuttava alku tarinassa. Jatka vain!
JATKOA!
Astelen ulos terassille ja vedän kosteaa aamu-ilmaa sisälleni. Kello on ehkä kahdeksan. Vetäisen kengät jalkaan ja astelen kohti Napikkaa joka kykkii lähellä laituria tutkien jotain pientä otusta. "Mikä hätänä?" Kysyn pohdiskelevalta Nappulalta. "Katso!" Nappula sanoo ja näyttää minulle kädessään olevaa hiirtä. Hiiri. Vain hiiri? Hetken hiljaisuuden jälkeen uskaltaudun esittämään varovaisen arvaukseni. "Se on... hiiri? Tai myyrä?" "Se on peltomyyrä. Mutta!" Kiihtynyt Napikka selittää. "Mehän olemme keskellä metsää! Täällä pitäisi elää vain metsämyyriä!" Oikeasti? Nappula hoputti minut aamupalalta tänne vain peltomyyrän takia? Jätän innostuneen Nappulan tutkailemaan rottiansa ja kävelen aamupalalle.
(Kirjotin tämän kännykällä, eli tuli vähän lyhyt kirjoitusvirheet, lisää on kyllä tulossa!)