" Pseudoskeptikot usein aliarvioivat ihmisiä rankasti ja loukkaavasti. James Randi oli vuonna 1988 mukana ryhmässä, joka pääsi ranskalaisen Benvenistan homeopaattiseen laboratorioon ja teki siinä yhteydessä apinamaisia temppuja, käytti katupojan kieltä, loukkasi ranskalaisuutta ivallisilla huomautuksilla ja häiritsi laboratorion toimintaa. Gary Posner-niminen lääkäri ehdotti kerran tosissaan (?), että paranormaaleja kokevat ihmiset ovat häiriintyneitä ja se esiintyy puutteellisena todellisuudentajuna". Ihmisten poikkeukselliset, paranormaalit ja mystiset kokemukset ja elämykset, joita on aina ollut, kipataan heti laidan yli ja pyritään supistamaan ihmisen olemus niihin puitteisiin, joita 1700-luvulta kipinänsä saanut valistususko on seuraajineen vahvistanut tieteelliseksi credoksi. Uskontunnustus saa erilaisia muotoja. Isaac Asimov, scifi-kirjailija, sanoi kerran, että "Voimme löytää pelastuksen tieteen viisaan käytön avulla". Toinen huomattava CSICOP:in edustaja lausahti, että hänen johtamansa ryhmä "...on sitoutunut tieteelliseen lähetystyöhön" Järkiviihteen äärilaidalla ollaan siis lähetystyössä, uusi uskonto on vahvasti tulossa, mutta Kirkon tutkimuslaitos ei tiedä tästäkään mitään.Kun Richard Miltonin kriittinen kirja Darwinismin credosta (18) tuli julkisuuteen, Englannin tunnetuin skeptikko, alati aggressiivinen Richard Dawkins, kirjoitti New Statesman -lehdessä vihaa hönkivän kritiikin, jossa vilisi seuraavia termejä: "loony", "stupid", "drivel", "harmless fruitcake", "needs psychiatric help". Tällaisia sanoja kuulee silloin kun joku on herätetty omasta pyhästä uskostaan ja joka syytää vihaa uskonsa kyseenalaistajaa kohtaan. Demokraattisessa valtioissa sananvapaus on aina taattava ja jos tarpeen, valtion on sitä vahvistettava säädöksillä ja sanktioilla.(19) Muuten tiedekin voi alkaa tukahduttaa erimielisyden mahdollisuutta, joka on demokratian ydinoikeuksia.
Skeptikkojen laatueroja: Skeptikot on jaettu kahteen pääryhmään: 1) Edellä mainitut tosiuskovaiset pseudot, jotka ovat selkeästi levittämässä emotionaalista uskonoppia ja tieteisuskoa. Näihin kuuluvat Amerikan emäjärjestössä mm. taikuri James Randi, matemaattisten leikkien kehittäjä Martin Gardner ja nojatuolifilosofi Paul Kurtz, joka junaili kuuluisan skeptikkojen astrologisen tutkimusaineiston vaihtamisen (syy tähän oli haluttomuus nähdä astrologian toimivan - suosittu strategia, poista todellisuudesta se, joka ei miellytä)ja koko joukko tieteiskirjailijoita kuten Isaac Asimov ja Arthur C Clarke - jotka haaveksivat "maailman pelastuksesta" tieteen avulla 2) tieteelliset skeptikot, joihin luetaan mm. edesmennyt tähtitieteilijä Carl Sagan ja Marcello Truzzi, joka oli hankkimassa varoja CSICOP:ille, mutta erosi myöhemmin tosiuskovaisten törkeiden väärinkäytösten seurauksena. (Huomaa CSICOP:ista on eronnut koko joukko huomattavia jäseniä mm. Marcello Truzzi, Dennis Rawlins, Elisabeth Scott samasta syystä, Richard Kammann protestoi voimakkaasti myös aateveljien menetelmiä vastaan ja George Abell, joka osallistui hämäävään astrologiseen tutkimukseen, esitti vastalauseensa myöhemmin). Lisäksi on ryhmä 3) koostuen erilaisista hengailijoista ja käännynnäisistä, jotka eivät tiedä mitä uskoa ja piipahtelevat skeptikoiden puolella välillä ja kimpoilevat sieltä ulos.
Instituutiot ja pseudoskeptisismi: Tilanne on selkeä: suomalaiset akateemisesti "sivistyneet" tuntevat vähintään sympatiaa "skeptisismiä" kohtaan, useat tästä ryhmästä kuuluvat jäseninä Skepsikseen ja saavat ilmeisesti tyyydytystä kuulumisesta "tiedon eliittiin" (sic). Suomalainen käskyjako menee selkeästi: akateeminen auktoriteetti (vähän teoriaa, ei omaa tutkimusta) – tiedotusvälineet (luettavia helppohintaisia juttuja ja lainauksia skpetikoilta) – massat (vastaanottavainen mieli – ei pelkästään kovin hyvä ase- pohjamutaan siivilöityy edellisten muokkauksen tulokset). Toinen ns. affiliaatti-instituutio on kristillinen Kirkkomme. Nykyään voidaan puhua kahdesta kirkosta: tieteiskirkosta ja uskonkirkosta, niillä on paljon yhteistä (Helsingissä ne nojailevat toisiinsa saman torin laidalla) menneisyyttä ja yhteisiä etuja yhteiskunnassa puolustettavana. Eräs eturivin skeptikkomme (20) Suomessa lausui kerran haastattelussaan, että tiede ei ota kantaa kirkon toimintaan tai uskomuksiin eikä pidä kristinuskoa sen parempana kuin muitakaan uskontoja, mutta pitääpähän kansajoukkojen uskomisen tarpeen tyytyväisenä niin ettei se kanavoidu esim. uusien totuuksien etsintään. Siinä on ilmaistu suorasukaisen paljastavasti mistä on kysymys.
Skeptikkojen laatueroja: Skeptikot on jaettu kahteen pääryhmään: 1) Edellä mainitut tosiuskovaiset pseudot, jotka ovat selkeästi levittämässä emotionaalista uskonoppia ja tieteisuskoa. Näihin kuuluvat Amerikan emäjärjestössä mm. taikuri James Randi, matemaattisten leikkien kehittäjä Martin Gardner ja nojatuolifilosofi Paul Kurtz, joka junaili kuuluisan skeptikkojen astrologisen tutkimusaineiston vaihtamisen (syy tähän oli haluttomuus nähdä astrologian toimivan - suosittu strategia, poista todellisuudesta se, joka ei miellytä)ja koko joukko tieteiskirjailijoita kuten Isaac Asimov ja Arthur C Clarke - jotka haaveksivat "maailman pelastuksesta" tieteen avulla 2) tieteelliset skeptikot, joihin luetaan mm. edesmennyt tähtitieteilijä Carl Sagan ja Marcello Truzzi, joka oli hankkimassa varoja CSICOP:ille, mutta erosi myöhemmin tosiuskovaisten törkeiden väärinkäytösten seurauksena. (Huomaa CSICOP:ista on eronnut koko joukko huomattavia jäseniä mm. Marcello Truzzi, Dennis Rawlins, Elisabeth Scott samasta syystä, Richard Kammann protestoi voimakkaasti myös aateveljien menetelmiä vastaan ja George Abell, joka osallistui hämäävään astrologiseen tutkimukseen, esitti vastalauseensa myöhemmin). Lisäksi on ryhmä 3) koostuen erilaisista hengailijoista ja käännynnäisistä, jotka eivät tiedä mitä uskoa ja piipahtelevat skeptikoiden puolella välillä ja kimpoilevat sieltä ulos.
Instituutiot ja pseudoskeptisismi: Tilanne on selkeä: suomalaiset akateemisesti "sivistyneet" tuntevat vähintään sympatiaa "skeptisismiä" kohtaan, useat tästä ryhmästä kuuluvat jäseninä Skepsikseen ja saavat ilmeisesti tyyydytystä kuulumisesta "tiedon eliittiin" (sic). Suomalainen käskyjako menee selkeästi: akateeminen auktoriteetti (vähän teoriaa, ei omaa tutkimusta) – tiedotusvälineet (luettavia helppohintaisia juttuja ja lainauksia skpetikoilta) – massat (vastaanottavainen mieli – ei pelkästään kovin hyvä ase- pohjamutaan siivilöityy edellisten muokkauksen tulokset). Toinen ns. affiliaatti-instituutio on kristillinen Kirkkomme. Nykyään voidaan puhua kahdesta kirkosta: tieteiskirkosta ja uskonkirkosta, niillä on paljon yhteistä (Helsingissä ne nojailevat toisiinsa saman torin laidalla) menneisyyttä ja yhteisiä etuja yhteiskunnassa puolustettavana. Eräs eturivin skeptikkomme (20) Suomessa lausui kerran haastattelussaan, että tiede ei ota kantaa kirkon toimintaan tai uskomuksiin eikä pidä kristinuskoa sen parempana kuin muitakaan uskontoja, mutta pitääpähän kansajoukkojen uskomisen tarpeen tyytyväisenä niin ettei se kanavoidu esim. uusien totuuksien etsintään. Siinä on ilmaistu suorasukaisen paljastavasti mistä on kysymys.
Vastaukset 1
Vanhimmat
British Medical Journalin (BMJ) Clinical Evidence verkkojulkaisussa lehden asettama tutkijaryhmä arvioi kaikkiaan 2500 erilaista lääketieteellistä hoitoa ja niistä olemassaolevaa tutkimusnäyttöä. RCT-tason (satunnaistettu kaksoissokkotutkimus) vankka näyttö katsottiin selkeäksi osoitukseksi siitä, että hoidolla on muutakin kuin lumevaikutus.
BMJ:n tutkijaryhmän mukaan vain 13%:lla hoidoista on vankka tieteellinen näyttö niiden toimivuudesta, 23 % :lla hoidoista on todennäköisesti hyödyllisiä vaikutuksia, 8 %:lla hoidoista haitan ja hyödyn suhde on epävarma, 6 % hoidoista ei ole todennäköisesti hyödyllisiä, 4 % hoidoista on todennäköisesti tehottomia ja jopa haitallisia, mutta suurimman ryhmän 46 % muodostivat hoidot, joiden tehokkuudesta ei ole mitään varmaa tietoa.
Tutkijaryhmän myöntää, että hoitojen jaotteleminen eri kategorioihin on erittäin vaikeaa vaikka käytettävissä on eri alojen asiantuntijoita, vertaisarvioitsijoita ja huippututkijoita. Hoitojen ryhmittely eri kategorioihin sisältää aina jossain määrin subjektiivista arviointia ja kiistanalaisia tulkintoja. Joka tapauksessa oheinen jaottelu kertoo tiedeyhteisölle sen, että paljon on vielä tutkittavaa ja useimmat päätökset hoidoista tehdään lääkärin henkilökohtaisten tietojen, taitojen ja asenteiden perusteella, myös potilaan ja lääkärin onnistunut vuorovaikutus on tärkeää.
Kirjallisuusviitteet
http://clinicalevidence.bmj.com/ceweb/about/knowledge.jsp"