Ajan kulku

SkillaN

Tuli tälläinen ajatus mieleen,kun tuolla toisessa ketjussa sanoin ,että" aika menee".
Yksinäisyydestäkö johtuu,että aika kuluu hitaasti,pitää löytää kaikenmoista puuhaa,harrastuksia etupäässä.
Mihinkä on kiire,joka päivä lähenemme elämämme loppumista ja sitä valitamme ,että aika ei kulu.
Onko kysymys siitä ,että sielumme tyhjyys ei löydä sisältöä,millä täyttäisimme päivämme.
Kaikenkaikkiaan ,mistä on kysymys, mikä on elämän tarkoitus.
Tälläistä ei pohtinut silloin ,kun elämän täytti lapset ,työ ,ja kaikki elämiseen liittyvät toimet.

Nyt kun ikää on tullut,monellakin "aika" ei kulu,olisiko tätä voinut ennakoida,olisiko pitänyt osata pitää langat käsissään ja tehdä itsensä tarpeelliseksi elämän loppuun asti.

Minä harrastan paljon ja touhua on ,mutta silti minulla on tätä ajan tappamista,tässä koneenkin ääressä,onko aika lisääntynyt.
Olisiko jollakin mietteitä tähän asiaan,osaisiko joku kertoa mikä muu on elämän tarkoitus ,kuin suvun jatkaminen.

Näitä pyörii aina päässä ,kun on tuota "aikaa",
onko muilla samoin,kyselee SkillaN.

42

1562

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kalju

      elämän iltaruskon tienoilla tärkein tarkoitus elämälle lienee omasta fyysisestä että psyykkisestä kunnostamme huolen pitäminen. Kullakin siihen ovat omat keinonsa mutta jos muistamme jokaisena elämämme päivänä tämän, saattaisimme saavuttaa elomme lopun mahdollisimman terveenä.

    • Helena

      Aurinkoista aamua!
      Sinä se olet sitten ihanan energinen!:)
      Vai kuluu aikasi hitaasti ja täytät sen kaikenlaisilla erilaisilla puuhasteluilla.
      Niin erilaisia olemme.

      Taisin vetää itseni niin piippuun aikanaan työelämässä, että nyt vanhemmiten - sanonko, miten isäni aikanaan humoristisesti tulkitsi - syleksisin vain seinille! Eli tein, hoidin, harrastin. Nyt olen, nautiskelen. Teen välttämättömimmän, menen jos ja minne huvittaa. Toki kunnostaan pitää pitää huolta kaikin tavoin. Samoin lähi- ja ystävyyssuhteistaan, joltisenkin.

      Aikani kuluu silti kuin siivillä, lähes mitään tekemättä, mielestäni. Liian nopeasti. Jotain pientä "tössöttämällä", ajattelemalla (ihan totta, älä naura!), luontoa ikkunoista tai poluilla katsomalla ja muulla vähäisellä, kuten tämä laite. Onko tämä laite ajantappamisväline, ei mielestäni ihan sanan varsinaisessa merkityksessä minulle ainakaan. Viihdyn kotona.
      Aika kuluu mielestäni hetkessä perjantain saunaillasta toiseen. Eli valitettavan nopeasti.

      • SkillaN

        vain olemaan ja "syljeskelemään kattoon".
        Kai se on ihmisen perus luonne ,mikä meitä itsekutakin rassaa.

        Minä olen ollut aina hätähousu,kun pesin pyykkiä,kyselin mieheltäni onko kaikki varmasti pesussa,hän sanoi ,hae naapurista lisää.
        Minua inhotti ,kun pyykin pesun jölkeen ,heti löytyi joku likainen.
        Pelkään aina,kun ajatuksiini tulee joku aatos,että pitäisi tuo tehdä,se on tehtävä,ennen en saa rauhaa.

        Asian viereenhän se taas meni, mutta yritän todistella,että ne tekemättömät hetket ovat sitä ajan" pituutta".Aina olisi oltava mielekästä tekemistä,en osaa olla ja nauttia.

        Ystävänikin sanovat,nauti elämästä ,äläkä valita yksinäisyyttä,mutta enhän minä opi.
        Nautin valtavasti niikuin sinäkin luonnon seuraamisesta,mutta samalla päässä pyörii kaikenlaista,kuten elämän tarkoituskin.
        Kunnon hoitaminen on jäänyt vähemmälle,onko syynä se ,että olen aina saanut olla terveenä.

        Toisaalta,viikot kyllä vierähtelevät nopsaan, silti päivässä on joskus pituutta.(silloin kun ei ole ohjelmoitu)

        Ole onnellinen,kun osaat nauttia,minäkin opettelen kovasti.
        Ihanuus,että olemme erilaisia ja kiitti kirjoituksestasi.
        Minua suututtaa,kun joudun selvittämään juttujani,kun en osaa ymmärrettävästi kirjoittaa.
        Tätä porinaa tulee,Skillalta. :D


      • Helena04
        SkillaN kirjoitti:

        vain olemaan ja "syljeskelemään kattoon".
        Kai se on ihmisen perus luonne ,mikä meitä itsekutakin rassaa.

        Minä olen ollut aina hätähousu,kun pesin pyykkiä,kyselin mieheltäni onko kaikki varmasti pesussa,hän sanoi ,hae naapurista lisää.
        Minua inhotti ,kun pyykin pesun jölkeen ,heti löytyi joku likainen.
        Pelkään aina,kun ajatuksiini tulee joku aatos,että pitäisi tuo tehdä,se on tehtävä,ennen en saa rauhaa.

        Asian viereenhän se taas meni, mutta yritän todistella,että ne tekemättömät hetket ovat sitä ajan" pituutta".Aina olisi oltava mielekästä tekemistä,en osaa olla ja nauttia.

        Ystävänikin sanovat,nauti elämästä ,äläkä valita yksinäisyyttä,mutta enhän minä opi.
        Nautin valtavasti niikuin sinäkin luonnon seuraamisesta,mutta samalla päässä pyörii kaikenlaista,kuten elämän tarkoituskin.
        Kunnon hoitaminen on jäänyt vähemmälle,onko syynä se ,että olen aina saanut olla terveenä.

        Toisaalta,viikot kyllä vierähtelevät nopsaan, silti päivässä on joskus pituutta.(silloin kun ei ole ohjelmoitu)

        Ole onnellinen,kun osaat nauttia,minäkin opettelen kovasti.
        Ihanuus,että olemme erilaisia ja kiitti kirjoituksestasi.
        Minua suututtaa,kun joudun selvittämään juttujani,kun en osaa ymmärrettävästi kirjoittaa.
        Tätä porinaa tulee,Skillalta. :D

        Elä huoli! On vain mielenkiintoista, kun ollaan erilaisia, eikös vain. Perusluonteista, kuten sanot, johtunee. Nauraa hekottelin tuota miehesi lisäystä "hae naapurista lisää!!" Ai-jai-jai! -

        Tuo kunnon hoitaminen hyvin usein juontaa juurensa, ainakin minulla, lapsuudesta. Joskaan en urheillut, olin liikkuvainen. Elämän tässä vaiheessa pitää sitten jähmettymisiään edes vähän estää kuntoilemalla. Onnellinen olet, kun olet saanut olla terve!
        Ja kiitos, kun olet palstalla aktiivinen!


      • Rituli

        kuin Helenalla. Nautin joka hetkestä, jonka saan elää tämän maan kamaralla. Varsinkin, kun ei ole sellaisia vaivoja, mitkä aiheuttaisi suunnattomia ongelmia.

        Mielestäni elämän tarkoitus on olla lasteni henkisenä tukena ja myöskin käytännön asioissa, sikäli kun nyt enää minua sellaiseen tarvitsevat.

        Iloa ja hyvää tuulta voimme jakaa myöskin kanssasisarillemme, naapureille ja vaikka vain vastaantuleville. Ystävällinen sana, pieni hymy ja kenties pieni apu voi pelastaa monenkin kanssakulkijan päivän.

        Tässä iässä eikös siinä nyt ole elämän tarkoitusta kerrakseen.


    • caprioleN

      oikea kotihiiri, kun pääsin pois työelämän myllerryksestä. Nyt on aikaa olla kotona, ja nautin siitä.
      Keksin itselleni oivan kotiharrastuksen tämän tietokoneen kera. Teen lähisuvulleni tarinaa isovanhemmista alkaen aina vastasyntyneeseen suvun uusimpaan, ja piristän kertomustani valokuvin, joita löydän omista albumeistani, tai lainailen sukulaisilta.
      Nyt lähipiiri odottaa "kuola valuen" tekeleeni valmistumista, mutta saavat odottaa vielä kauan, sillä tarinoita on muistissa paljon.
      On myös pidettävä yllä ystävyyssuhteita ja kunnostakin on huolehdittava, ettei jämähdä koneen viereen.
      Joten aika ei edes riitä, tai oikeammin, ei enää jaksa tehdä kaikkea mitä ajattelee!!!

      • Helena04

        tässä itselleni aina vain odotan samantapaisen sukutarinan tekemiseen, vaan ei kuulu ei näy. Nythän tuo pitäisi käynnistää, kun vielä jotain muistaa. Syksy ajankohtanakin luulisi olevan sopiva kirjoittamiseen...
        Olemme puhuneet aiheesta aikaisemminkin, muistelen. Mukava kuulla edistymisestäsi siinä. Kannustaa. Panenpa siis mieleen, jos edes vaatimattomastikin aloittaen jotain aikaansaisin.


    • MUMMELI1

      Aika kuluu kyllä nopsasti minulta.
      Minulla on joka päivälle joku harrastus ,lähinnä liikunnallisia jonka takia on lähdettävä kodista ulos .Ei lauantaille ja sunnuntaille kylläkään ,mutta jonain päivinä kaksi harrastusta samalle päivälle.
      Lisäksi kirjoittelen paljon. Kansanrunous arkistolla on melkein jatkuvasti joku muistelun keruu menossa niihin kirjoittelen.Ja joihinkin lehtiin kun on joku aihe kirjoitukseksesta.
      Lisäksi kirjoitan lapsille ja lapsenlapsille.
      Luen keskellä päivääkin , nytkin luin Mirja Kuivaniemen uusimman Hinta. Oli hyvä kirja ,suosittelen. Yö pöydällä odottaa kehuttu Riikka Juvosen kirja Kirjeitä Marialle. Tässä pieniä vinkkejä niille joiden aika ei kulu.
      Kun poljen melkein joka päivä sitä pirun kuntopyörää siinäkin menee n.kolmevarttia. Sen kestää yksi Cd kuunnella .Äsken kuuntelin Tomi Metsäkedon levyn polkiessani .Se poika osaa kyllä laulaa . Kohta alkaa radiosta vanhojen levyjen toivekonsertti : "Pyykkipoika upslaakissa." Sen aion kuunnella sängyssä selällään . Siinä on oltava mielellään toivekappaleille joku perustelu ,siksi sen mukavampaa kuunnella kuin tavan toivenkonsertit.
      Että näin minun päiväni rientää .Välillä kun pitää tehdä vähän taloustöitäkin.

      • Helena

        Kyllä on tiivis ohjelma Sinullakin.
        Musiikin kuunteluun ja lukemiseen menee minultakin kyllä melkoinen tovi myös.
        Mitä aihealuetta Kuivaniemen Hinta-kirja käsittelee?


      • MUMMELI1
        Helena kirjoitti:

        Kyllä on tiivis ohjelma Sinullakin.
        Musiikin kuunteluun ja lukemiseen menee minultakin kyllä melkoinen tovi myös.
        Mitä aihealuetta Kuivaniemen Hinta-kirja käsittelee?

        kirja Hinta kertoo sukutarinan Pohjanmaalta
        1950 luvulta 1990 luvulle tai oikeastaan äisin ja tyttären tarinan.,
        Minun päiväohjelmani vaikuttaa ehkä tiukalta jostakin ,mutta kyllä minä laiskotellakin ehdin . En tee mitään rasitukseksi asti ,edes niitä paljoja jummpiakaan ,vaan niin kauan kuin on mukavaa ,yhdessä mukavíen ihmisten kanssa se on sitä.


      • Helena
        MUMMELI1 kirjoitti:

        kirja Hinta kertoo sukutarinan Pohjanmaalta
        1950 luvulta 1990 luvulle tai oikeastaan äisin ja tyttären tarinan.,
        Minun päiväohjelmani vaikuttaa ehkä tiukalta jostakin ,mutta kyllä minä laiskotellakin ehdin . En tee mitään rasitukseksi asti ,edes niitä paljoja jummpiakaan ,vaan niin kauan kuin on mukavaa ,yhdessä mukavíen ihmisten kanssa se on sitä.

        Tervehdys! Tänään oli minullakin kuntosalipäivä, jonka päälle makoisat pullakahvit ja lepohetki, puhelin soinut eli jutellut jne., joten nyt on aika tännekin piipahtaa. Kiitos kirjatiedoista, Mummeli1. Pohjanmaa onkin minulle aivan tuntematon maakunta ihmisineen, joten voisi senkin tähden olla hyvää luettavaa.


    • Helena04

      Kyselit SkillaN myös käsityksiämme elämän tarkoituksesta. SUURIA kyselet.
      Kaiketi siitä jo jonkinlainen kuva itsekullakin on, minullakin siis, mutta lähteä sitä nyt erittelemään tässä... en tokene.

      Siitäpä muistuukin mieleeni tarina nimeltään "Tartu jokaiseen hetkeen".
      Haluatteko kuulla sen, ei se mitään, kerron sen kuitenkin (P.N:ia lainatakseni):

      Hyvä ystäväni avasi vaimonsa vaatekaapin ja otti sieltä esiin
      laatikon, jonka sisällä oli silkkipaperiin kääritty leninki. "Tämä ei
      ole mikä tahansa laatikko", ystäväni sanoi. Hän avasi laatikon ja
      tuijotti sen sisältöä. "vaimoni sai tämän lahjaksi ensimmäisellä
      Pariisin matkallamme 7-9 vuotta sitten. Hän ei koskaan laittanut tätä
      ylleen, sanoi säästävänsä sitä erityistä tilaisuutta varten."

      "No luulisin, että tämä on kai sitten se." ystäväni asteli sängyn
      viereen ja asetti laatikon hänen vaimonsa muiden tavaroiden vierelle,
      jotka hän oli kohta viemässä hautaustoimistoon, sillä hänen vaimonsa
      oli juuri kuollut.

      Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi: "älä koskaan säästä mitään
      erityistä hetkeä varten, sillä jokainen päivä on erityinen hetki."

      Nuo sanat painuivat mieleeni ja tänään päätän, että luen enemmän ja siivoan
      vähemmän. Istun kuistilla turhia murehtimatta, vietän aikaa rakkaitten
      lähimmäisteni kanssa ja teen lyhyempiä työpäiviä. Keskityn niihin
      asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä.

      Ymmärrän, että elämää eletään sen ainutlaatuisen kokemuksen
      tähden. Ei siksi, että se olisi jokin selviytymisleiri. Enää en
      tuskaile. Otan paremmat lautaset kaapista ja pistän uudet vaatteet
      päälle supermarkettiin.

      En tiedä, mitä ystäväni vaimo olisi tehnyt, jos olisi tiennyt, että on
      aika lähteä seuraavana aamuna. Sitä ei kukaan meistä osaa kertoa.

      Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen, läheisimmille ystävilleen tai
      sitten ei.
      Hän olisi voinut soittaa vanhalle ystävälle sopiakseen riidan.

      Hän olisi saattanut mennä syömään suosikkiravintolaansa. Ne ovat ne pienet asiat,
      joiden tekemättä jättämistä minä katuisin, jos aikani olisi tullut.

      Katuisin sitä, koska enää en voisi tavata ystäviäni tai kirjoittaa sitä kirjettä,
      jonka halusin kirjoittaasinä "yhtenä päivänä".

      Katuisin ja olisin murheellinen, koska en sanonut
      omaisilleni, lapsilleni ja ystävilleni, kuinka paljon heistä välitän, riittävän usein.

      Nyt en enää kuitenkaan pidättele kaikkea sitä, mikä tuo naurun ja ilon sydämiimme.

      Ja joka aamu, joka päivä, joka tunti ja joka hetki sanon, että
      tämä hetki on se erityinen hetki.

      • kirjar

        kuin se olisi viimeinen.
        Se on sitä että tekee jokaisesta hetkestä merkittävän, elää täysin rinnoin siinä mitä tekee ja nauttii tekemisestään.

        Jokainen hetki elämässä voi olla se viimeinen.
        Kaikkein suurin suruni mieheni kuoleman kohdalla oli tietysti menettämisen tuska, seuraavaksi ajattelin mitä kaikkea hänen suunnitelmistaan jäi toteutumatta, surin niitä unelmia hänen puolestaan.
        Kirjoitin päiväkirjaani;" Miksi sinun piti kuolla?
        Minulle jäi ikävä ja yksinäisyys, mutta ne eivät ole mitään sen rinnalla, että sinä menetit koko elämäsi, kaikki unelmasi ja haaveesi. Minulle jäi elämä ja muistot, yritän toteuttaa haaveitasi. Nuku unelmissasi."

        Haaveita ja unelmia kannamme mukana läpi elämämme.
        Ehdimmekö, vaikka kuinka kiirehtisimme, toteuttamaan kaikkea, ja onko se tarkoituskaan?
        Miettiihän sitä usein, mikä on elämän tarkoitus...
        olisiko se sitä että yrittäisimme tehdä oman osamme ihmiskunnan lisääntymisessä ja elämän ylläpitämisessä niin kuin voimamme ja kykymme sallivat, kukin omalla tavallamme.

        Lapsenlapseni sanoi minulle eilen ; "Olen onnellinen kun sinä mummi olet olemassa".
        Siinä kai pähkinänkuoressa se minun elämäni tarkoitus nykyisin, lohduttaa ja neuvoa noita nuorempia, niillä tiedoilla joita elämä on opettanut.


      • Anu.

        Ei sitä ihminen tiedä milloin on aika lähteä
        viimeiselle matkalle.

        Minulla se olisi voinut olla lauantai-ilta,
        mutta ei vielä ollut.

        Tulin eilen illalla vielä takaisin,
        ja mikä prhainta, olen taas aika hyvässä
        kunnossa.

        Ei voi mitään jos ihminen on niinkuin hamsteri
        kerää ja kerää kaikkea tavaraa.

        Ei sitä jaksa aina pitää kuolemaa mielessään,
        vaikka kuinka läheltä toisinaan liippaakin.

        Ei osannut lapsenikaan, siitäkin nyt on kulunut
        jo 5 vuotta kun hän lähti, jättäen meidät
        suureen suruun ja ikävään.

        Siitä minä en varmasti pääse ylitse ikänä,
        oman lapsen pois meno on pahinta mitä
        tiedän.

        Se jätti niin kovan ikävän ja surun,
        ettei sitä voi ymmärtää kuin sellainen
        ihminen joka on kokenut saman.

        Mutta lohtu sekin että häneltä jäi
        ihanat lapset, ja he pääsevät aina
        paremmin surun yli.

        No niin nyt tämä meni taas surumieliseksi,
        joten anteeksi.

        Mutta aina jotain tavaroita ihminen
        kerää, tässä maailmassa.

        Eikä niitä saa mitään mukaansa kun täältä
        lähtee, tänne ne jäävät.


      • Helena04
        kirjar kirjoitti:

        kuin se olisi viimeinen.
        Se on sitä että tekee jokaisesta hetkestä merkittävän, elää täysin rinnoin siinä mitä tekee ja nauttii tekemisestään.

        Jokainen hetki elämässä voi olla se viimeinen.
        Kaikkein suurin suruni mieheni kuoleman kohdalla oli tietysti menettämisen tuska, seuraavaksi ajattelin mitä kaikkea hänen suunnitelmistaan jäi toteutumatta, surin niitä unelmia hänen puolestaan.
        Kirjoitin päiväkirjaani;" Miksi sinun piti kuolla?
        Minulle jäi ikävä ja yksinäisyys, mutta ne eivät ole mitään sen rinnalla, että sinä menetit koko elämäsi, kaikki unelmasi ja haaveesi. Minulle jäi elämä ja muistot, yritän toteuttaa haaveitasi. Nuku unelmissasi."

        Haaveita ja unelmia kannamme mukana läpi elämämme.
        Ehdimmekö, vaikka kuinka kiirehtisimme, toteuttamaan kaikkea, ja onko se tarkoituskaan?
        Miettiihän sitä usein, mikä on elämän tarkoitus...
        olisiko se sitä että yrittäisimme tehdä oman osamme ihmiskunnan lisääntymisessä ja elämän ylläpitämisessä niin kuin voimamme ja kykymme sallivat, kukin omalla tavallamme.

        Lapsenlapseni sanoi minulle eilen ; "Olen onnellinen kun sinä mummi olet olemassa".
        Siinä kai pähkinänkuoressa se minun elämäni tarkoitus nykyisin, lohduttaa ja neuvoa noita nuorempia, niillä tiedoilla joita elämä on opettanut.

        Sinä sen osaat sanoiksi pukea, elämän tarkoituksen. Minunkin kohdallani.

        Joka kerta avatessani laitteeni kuvaruutuun ilmestyy 10-vuotiaan tyttärentyttäreni piirtämä piirros, jossa on kukkasia ja kirjoitus "I love You, Mumma!". Nyt huomasin viime pyhän jälkeen ilmestyneen lisäksi uudet, avattavat piirrokset "Hyvää huomenta!" ja "Hyvää yötä!". Suukotellen ja vilkutellen eroamme. Tämä on onnea.
        Toki ovat aivan ihania - kukin omalla tavallaan - nämä 5 pojanviikariakin. Ja hetkistä parhaita ovat kahdenkeskiset.


      • Liena
        Anu. kirjoitti:

        Ei sitä ihminen tiedä milloin on aika lähteä
        viimeiselle matkalle.

        Minulla se olisi voinut olla lauantai-ilta,
        mutta ei vielä ollut.

        Tulin eilen illalla vielä takaisin,
        ja mikä prhainta, olen taas aika hyvässä
        kunnossa.

        Ei voi mitään jos ihminen on niinkuin hamsteri
        kerää ja kerää kaikkea tavaraa.

        Ei sitä jaksa aina pitää kuolemaa mielessään,
        vaikka kuinka läheltä toisinaan liippaakin.

        Ei osannut lapsenikaan, siitäkin nyt on kulunut
        jo 5 vuotta kun hän lähti, jättäen meidät
        suureen suruun ja ikävään.

        Siitä minä en varmasti pääse ylitse ikänä,
        oman lapsen pois meno on pahinta mitä
        tiedän.

        Se jätti niin kovan ikävän ja surun,
        ettei sitä voi ymmärtää kuin sellainen
        ihminen joka on kokenut saman.

        Mutta lohtu sekin että häneltä jäi
        ihanat lapset, ja he pääsevät aina
        paremmin surun yli.

        No niin nyt tämä meni taas surumieliseksi,
        joten anteeksi.

        Mutta aina jotain tavaroita ihminen
        kerää, tässä maailmassa.

        Eikä niitä saa mitään mukaansa kun täältä
        lähtee, tänne ne jäävät.

        Muistot jäävät, Anuseni, ne eivät kaikkoa seuraavana päivänä.
        Historia, mitä se on muuta kuin muistoja entisistä ajoista.
        Vaikka emme olekaan mitään kuuluisuuksia, niin uskon ettei meidän kenenkään muistomme kuole kokonaan 100:sa vuodessa.

        Mainitsenpa tässä vielä senkin, kun huomioin päivämäärän, niin muistin heti että tänä päivänä 1889 syntyi äitini, joka enkelien seuraan pääsi jo 42 vuotta sitten.

        Muistot siis tänne jäävät kaiken muunkin hommaamiemme tavaroiden joukkoon.
        Eikä me niitä kokoamiamme tavaroita tulevaan parempaan paikkaan päästyämme tarvitakaan, siellä vain iloitsemme ja katselemme tänne maanpäälle kuinka ihminen tuhoaa itsensä.

        Leikillisesti ajatellen vielä: Naurammekohan ivallisina nähdessämme kuinka jälelle jääneet tappelevat tavaroista joita meiltä tänne jäi.

        Ei , emme naura, vaan olemme pahoillamme.


      • kirjar
        Liena kirjoitti:

        Muistot jäävät, Anuseni, ne eivät kaikkoa seuraavana päivänä.
        Historia, mitä se on muuta kuin muistoja entisistä ajoista.
        Vaikka emme olekaan mitään kuuluisuuksia, niin uskon ettei meidän kenenkään muistomme kuole kokonaan 100:sa vuodessa.

        Mainitsenpa tässä vielä senkin, kun huomioin päivämäärän, niin muistin heti että tänä päivänä 1889 syntyi äitini, joka enkelien seuraan pääsi jo 42 vuotta sitten.

        Muistot siis tänne jäävät kaiken muunkin hommaamiemme tavaroiden joukkoon.
        Eikä me niitä kokoamiamme tavaroita tulevaan parempaan paikkaan päästyämme tarvitakaan, siellä vain iloitsemme ja katselemme tänne maanpäälle kuinka ihminen tuhoaa itsensä.

        Leikillisesti ajatellen vielä: Naurammekohan ivallisina nähdessämme kuinka jälelle jääneet tappelevat tavaroista joita meiltä tänne jäi.

        Ei , emme naura, vaan olemme pahoillamme.

        Kuinka hyvin sanoitkaan muistoista ja muistamisesta.

        Meillä jokaisella on muistoja mukanamme, emme milloinkaan ole niistä irti, eivätkä ne jätä meitä.

        Menneitä sukupolvia muistelemme, joskus jokin vanha esine kotona saa ajatuksemme palaamaan se entiseen, tai entisiin omistajiin.

        Kun elämme ja vaikutamme täällä omassa persoonassamme, jätämme aina muistoja jotka heräävät henkiin pitkänkin ajan kuluttua, vielä silloinkin kun itse olemme siellä pilven reunalla alas kurkkimassa.

        Voimme sanoa poismenneille; Muistoissani sinä elät.


      • SkillaN
        Liena kirjoitti:

        Muistot jäävät, Anuseni, ne eivät kaikkoa seuraavana päivänä.
        Historia, mitä se on muuta kuin muistoja entisistä ajoista.
        Vaikka emme olekaan mitään kuuluisuuksia, niin uskon ettei meidän kenenkään muistomme kuole kokonaan 100:sa vuodessa.

        Mainitsenpa tässä vielä senkin, kun huomioin päivämäärän, niin muistin heti että tänä päivänä 1889 syntyi äitini, joka enkelien seuraan pääsi jo 42 vuotta sitten.

        Muistot siis tänne jäävät kaiken muunkin hommaamiemme tavaroiden joukkoon.
        Eikä me niitä kokoamiamme tavaroita tulevaan parempaan paikkaan päästyämme tarvitakaan, siellä vain iloitsemme ja katselemme tänne maanpäälle kuinka ihminen tuhoaa itsensä.

        Leikillisesti ajatellen vielä: Naurammekohan ivallisina nähdessämme kuinka jälelle jääneet tappelevat tavaroista joita meiltä tänne jäi.

        Ei , emme naura, vaan olemme pahoillamme.

        todella olemme ja sääliäkin tunnemme lapsiamme ja heidän jälkeläisten suhteen.
        Maailma muuttuu niin kovaa vauhtia,että lapset ei ehdi olla lapsia ja aikuiset väsyvät kiireen ja työtaakan alle.
        Sitten he kyselevät samaa asiaa kuin me nyt,mikä oli elämän tarkoitus.

        Toivon sydämmestäni ,että he ymmärtävät elää niin,että tarkoituskin selviää "elämän " aikana ,ja sitten vanhana voivat onnitella itseään ja nauttia vanhuudestaan.
        Kysymyksiä varmaan riittää heilläkin,mutta jospa elämä olisi ollut niin rikas ,että voisivat olla tyytyväisiä saavutuksiinsa.

        Luultavasti saamme nähdä pilvenreunalta ,myös paljon ikävääkin.

        Aika oli pitkää,kun kone oli rikki,hitaasti kulki,monta tonttua ja sukkaa syntyi,se hyöty oli.
        Katselin tuossa ikkunasta,kun siivosivat puistikkoa ,turhaa työtä ,taas ensi syksynä edessä,mutta sitähän tämä on,,,,elämä.


      • Liena
        SkillaN kirjoitti:

        todella olemme ja sääliäkin tunnemme lapsiamme ja heidän jälkeläisten suhteen.
        Maailma muuttuu niin kovaa vauhtia,että lapset ei ehdi olla lapsia ja aikuiset väsyvät kiireen ja työtaakan alle.
        Sitten he kyselevät samaa asiaa kuin me nyt,mikä oli elämän tarkoitus.

        Toivon sydämmestäni ,että he ymmärtävät elää niin,että tarkoituskin selviää "elämän " aikana ,ja sitten vanhana voivat onnitella itseään ja nauttia vanhuudestaan.
        Kysymyksiä varmaan riittää heilläkin,mutta jospa elämä olisi ollut niin rikas ,että voisivat olla tyytyväisiä saavutuksiinsa.

        Luultavasti saamme nähdä pilvenreunalta ,myös paljon ikävääkin.

        Aika oli pitkää,kun kone oli rikki,hitaasti kulki,monta tonttua ja sukkaa syntyi,se hyöty oli.
        Katselin tuossa ikkunasta,kun siivosivat puistikkoa ,turhaa työtä ,taas ensi syksynä edessä,mutta sitähän tämä on,,,,elämä.

        Joskus mieleni tekisi heittää koko kone jonnekin huisin nevadaan.
        Istun tässä ja ihmettelen mitä tämän kanssa tekisin.
        Tiedän löytyvän koneen sisältä vaikka kuinka paljon tietoa, mutta kun en osaa hkea sellaista joka minua itseäni kiinnostaisi.

        Luulen kyllä että vika on itsessäni kun kaikki kivat tekemiset ovat kadottaneet kiinnostuksensa.
        En jaksa innostua mailailemaan , en kirjoittamaan runoja enkä muutakaan, olen aivan poissa koko maailman touhuista.

        Aamulla herään , keskipäivällä syön ja illalla nukkumaan josta taas aamulla herään.

        On niin tylsä olo.
        Tuleeko teille koskaan tämmöistä olotilaa?


      • SkillaN
        Liena kirjoitti:

        Joskus mieleni tekisi heittää koko kone jonnekin huisin nevadaan.
        Istun tässä ja ihmettelen mitä tämän kanssa tekisin.
        Tiedän löytyvän koneen sisältä vaikka kuinka paljon tietoa, mutta kun en osaa hkea sellaista joka minua itseäni kiinnostaisi.

        Luulen kyllä että vika on itsessäni kun kaikki kivat tekemiset ovat kadottaneet kiinnostuksensa.
        En jaksa innostua mailailemaan , en kirjoittamaan runoja enkä muutakaan, olen aivan poissa koko maailman touhuista.

        Aamulla herään , keskipäivällä syön ja illalla nukkumaan josta taas aamulla herään.

        On niin tylsä olo.
        Tuleeko teille koskaan tämmöistä olotilaa?

        samanlaisia tulee.
        Katselen kade mielessä noita nuoria ,kun he tämän koneen kanssa pelaavat,sitten ajattelen ,että mitkä edut heillä on ollut,miksi heitä kadehtisin.
        Heillä on jo koulussa annettu alkeet tietokoneen käyttöön, minä puoli vuotta olen "näpytellyt",joten ylpeähän tässä saisi olla.

        Totta on kyllä se,että outoja on nämä laitteet,eihän sitä jaksa ymmärtää mikä tietomäärä tässä koneessa on,saatikka saada niitä ulos.

        Silläkin uhalla ,että sotken yritän vain seilailla täällä ja maksan korjaus laskuja.
        Luulen ,meillä kaikilla tulee sellaiset hetket ,että kaikki tuntuu tyhmältä, mutta useimmin se kumminkin jonkun kimmokkeen myötä taas kiinnostus herää.

        Uskon että päiväohjelmakin on aika monella sama,joten älä lannistu,olen huomannut ,että kirjoittelet ihan kivasti,jatketaan,sisulla ja sydämmellä,,,toivoo SkillaN


      • ZeroOneZero
        Liena kirjoitti:

        Joskus mieleni tekisi heittää koko kone jonnekin huisin nevadaan.
        Istun tässä ja ihmettelen mitä tämän kanssa tekisin.
        Tiedän löytyvän koneen sisältä vaikka kuinka paljon tietoa, mutta kun en osaa hkea sellaista joka minua itseäni kiinnostaisi.

        Luulen kyllä että vika on itsessäni kun kaikki kivat tekemiset ovat kadottaneet kiinnostuksensa.
        En jaksa innostua mailailemaan , en kirjoittamaan runoja enkä muutakaan, olen aivan poissa koko maailman touhuista.

        Aamulla herään , keskipäivällä syön ja illalla nukkumaan josta taas aamulla herään.

        On niin tylsä olo.
        Tuleeko teille koskaan tämmöistä olotilaa?

        Se on sitä ns. "infoähkyä".
        Eli aivot saavat liikaa erilaista informaatiota ja ärsykkeitä, nopeammin kuin pystyvät käsittelemään.
        Ja tietenkin jos on nukkunut huonosti (liian vähän taikka aivan liikaa) niin olo voi olla vielä kurjempi.

        Ainut mitä voi yrittää tehdä on pistää tv, radio ja kännykkä kiinni. Rojahtaa punkkaan ja tuijottaa kattoa. Kuunnella sateen ropinaa ja odottaa nukahtamista....


      • ZeroOneZero
        SkillaN kirjoitti:

        samanlaisia tulee.
        Katselen kade mielessä noita nuoria ,kun he tämän koneen kanssa pelaavat,sitten ajattelen ,että mitkä edut heillä on ollut,miksi heitä kadehtisin.
        Heillä on jo koulussa annettu alkeet tietokoneen käyttöön, minä puoli vuotta olen "näpytellyt",joten ylpeähän tässä saisi olla.

        Totta on kyllä se,että outoja on nämä laitteet,eihän sitä jaksa ymmärtää mikä tietomäärä tässä koneessa on,saatikka saada niitä ulos.

        Silläkin uhalla ,että sotken yritän vain seilailla täällä ja maksan korjaus laskuja.
        Luulen ,meillä kaikilla tulee sellaiset hetket ,että kaikki tuntuu tyhmältä, mutta useimmin se kumminkin jonkun kimmokkeen myötä taas kiinnostus herää.

        Uskon että päiväohjelmakin on aika monella sama,joten älä lannistu,olen huomannut ,että kirjoittelet ihan kivasti,jatketaan,sisulla ja sydämmellä,,,toivoo SkillaN

        että maailman monimutkaisinkin asia pystytään pilkkomaan simppeleiksi palasiksi.

        Tietotekniikassakin on kyse vain niinkin simppelistä asiasta kuin bittivirran (eli toisinsanoen sähkövirran) kulkemisesta transistoreissa.

        Bittin on päällä (1 = on).
        Bitti on pois päältä (0 = off).

        Taikka:

        Sähkö kulkee.
        Sähkö ei kulje.

        Näin simppeliin asiaan tämä kaikki perustuu !
        :)

        Ilman tätä periaatetta meillä kaikilla nököttäisi pöydillämme vain hyödytön kasa muovia ja metallia.


      • SkillaN
        ZeroOneZero kirjoitti:

        että maailman monimutkaisinkin asia pystytään pilkkomaan simppeleiksi palasiksi.

        Tietotekniikassakin on kyse vain niinkin simppelistä asiasta kuin bittivirran (eli toisinsanoen sähkövirran) kulkemisesta transistoreissa.

        Bittin on päällä (1 = on).
        Bitti on pois päältä (0 = off).

        Taikka:

        Sähkö kulkee.
        Sähkö ei kulje.

        Näin simppeliin asiaan tämä kaikki perustuu !
        :)

        Ilman tätä periaatetta meillä kaikilla nököttäisi pöydillämme vain hyödytön kasa muovia ja metallia.

        helpotti,noinko yksikertaista se on.
        Minä vain naputtelen ja sillä siisti,virta kulkee,mutta kun ei kulje,on vaan tööt.
        Mitäs sitten tehdään" kultsi " kiltti.

        Nyt naukkailen mansikkalikööriä ja virta kulkee,niinkuin näkyy.
        Hyv´yötä jää nyt rakkahin,,,,,


      • ZeroOneZero
        SkillaN kirjoitti:

        helpotti,noinko yksikertaista se on.
        Minä vain naputtelen ja sillä siisti,virta kulkee,mutta kun ei kulje,on vaan tööt.
        Mitäs sitten tehdään" kultsi " kiltti.

        Nyt naukkailen mansikkalikööriä ja virta kulkee,niinkuin näkyy.
        Hyv´yötä jää nyt rakkahin,,,,,

        tuo ja virta vie..
        Hyvää yötä!


      • ZeroOneZero
        SkillaN kirjoitti:

        helpotti,noinko yksikertaista se on.
        Minä vain naputtelen ja sillä siisti,virta kulkee,mutta kun ei kulje,on vaan tööt.
        Mitäs sitten tehdään" kultsi " kiltti.

        Nyt naukkailen mansikkalikööriä ja virta kulkee,niinkuin näkyy.
        Hyv´yötä jää nyt rakkahin,,,,,

        sinäkin että yrittäisin piirtää muotokuvan ?
        Kai sitä voisi tehdä useammankin samalla...

        Nyt koisaan...
        "Nähdään" huomenna kultsi.


      • kirjar
        Liena kirjoitti:

        Joskus mieleni tekisi heittää koko kone jonnekin huisin nevadaan.
        Istun tässä ja ihmettelen mitä tämän kanssa tekisin.
        Tiedän löytyvän koneen sisältä vaikka kuinka paljon tietoa, mutta kun en osaa hkea sellaista joka minua itseäni kiinnostaisi.

        Luulen kyllä että vika on itsessäni kun kaikki kivat tekemiset ovat kadottaneet kiinnostuksensa.
        En jaksa innostua mailailemaan , en kirjoittamaan runoja enkä muutakaan, olen aivan poissa koko maailman touhuista.

        Aamulla herään , keskipäivällä syön ja illalla nukkumaan josta taas aamulla herään.

        On niin tylsä olo.
        Tuleeko teille koskaan tämmöistä olotilaa?

        Liena, et sinä ole yksin niissä alakulon hetkissäsi, minulle iskee aika usein kyllästyminen kaikkeen

        Olin kansalaisopistin tunneiltakin poisjo monta kertaa heti alussa, kun mikään ei kiinnostanut.
        En laittanut ruokaa, en lukenut sanomalehtiä, keräsin vain kasaan ja mietin jo tilauksen peruuttamistakin. Availin kaappien ovia, mikään ruoka ei kiinnostanut, pelkkää leipää söin, kunnes, suupielet taas aukesivat vitamiinin puutteesta ja oli pakko alkaa miettimään näitä elintapoja.

        Oli kertakaikkiaan pakko ajaa itsensä liikkeelle, mutta ei tämä nytkään mitään herkullista ajan kulumista ole.
        Aamulla mietin, tuon teen tänään... ja illalla se on edellenkin tekemättä.

        Mitä me keksittäis, pitäisihän sitä jaksaa muutakin kuin olla, muuten meitä ei pian ole.

        Pieniä ilonpilkkuja on jokaisessa päivässä.
        Avataan silmät näkemään ne ja iloitsemaan siitä, seuraava harmikin tuntuu silloin pienemmältä.

        Ainoa rohkeus,
        jolla on merkitystä,
        on se joka auttaa sinut tästä hetkestä seuraavaan.


      • Helena04
        Liena kirjoitti:

        Joskus mieleni tekisi heittää koko kone jonnekin huisin nevadaan.
        Istun tässä ja ihmettelen mitä tämän kanssa tekisin.
        Tiedän löytyvän koneen sisältä vaikka kuinka paljon tietoa, mutta kun en osaa hkea sellaista joka minua itseäni kiinnostaisi.

        Luulen kyllä että vika on itsessäni kun kaikki kivat tekemiset ovat kadottaneet kiinnostuksensa.
        En jaksa innostua mailailemaan , en kirjoittamaan runoja enkä muutakaan, olen aivan poissa koko maailman touhuista.

        Aamulla herään , keskipäivällä syön ja illalla nukkumaan josta taas aamulla herään.

        On niin tylsä olo.
        Tuleeko teille koskaan tämmöistä olotilaa?

        Tuli tässä mieleeni kertoa, että minä saan energiaa, virtaa, mielimusiikistani ja venyttelyhetkistä. Suosittelen, Liena!
        Pirteätä päivää!

        Ja vastaukseksi vielä, että ihan noin kovaa matalapainetta en ole kokenut, siksi tuntuukin vaikealta hyväksyä sitä Sinullekaan. Ylös, ulos ja lenkille - vaikka sataakin! (Helppo sanoa...)


      • assiivi
        kirjar kirjoitti:

        Liena, et sinä ole yksin niissä alakulon hetkissäsi, minulle iskee aika usein kyllästyminen kaikkeen

        Olin kansalaisopistin tunneiltakin poisjo monta kertaa heti alussa, kun mikään ei kiinnostanut.
        En laittanut ruokaa, en lukenut sanomalehtiä, keräsin vain kasaan ja mietin jo tilauksen peruuttamistakin. Availin kaappien ovia, mikään ruoka ei kiinnostanut, pelkkää leipää söin, kunnes, suupielet taas aukesivat vitamiinin puutteesta ja oli pakko alkaa miettimään näitä elintapoja.

        Oli kertakaikkiaan pakko ajaa itsensä liikkeelle, mutta ei tämä nytkään mitään herkullista ajan kulumista ole.
        Aamulla mietin, tuon teen tänään... ja illalla se on edellenkin tekemättä.

        Mitä me keksittäis, pitäisihän sitä jaksaa muutakin kuin olla, muuten meitä ei pian ole.

        Pieniä ilonpilkkuja on jokaisessa päivässä.
        Avataan silmät näkemään ne ja iloitsemaan siitä, seuraava harmikin tuntuu silloin pienemmältä.

        Ainoa rohkeus,
        jolla on merkitystä,
        on se joka auttaa sinut tästä hetkestä seuraavaan.

        ihmisellä on sydämessään tyhjä tila, kunnes hän kohtaa Jumalan. Silloin se tyhjä tila täyttyy tyydytyksellä ja ilolla. Niin ainakin minulle kävi. Mikään ei huvittanut, kaikesta tekemisestä ja "osallistumisesta" ja ilonpidosta (esimerkiksi ravintolahauskuus rupesi maistumaan ällöttävältä) huolimatta kaikki tuntui maistuvan yhdentekevältä, omat mokat ja tyhmyydet painoivat masennukseen asti kunnes löytyi se ilo ja rauha ja elämän sisältö, joka nyt tekee elämäni jännittävän mielenkiintoiseksi joka päivä, sairauksista huolimatta.


      • SkillaN
        ZeroOneZero kirjoitti:

        sinäkin että yrittäisin piirtää muotokuvan ?
        Kai sitä voisi tehdä useammankin samalla...

        Nyt koisaan...
        "Nähdään" huomenna kultsi.

        tarkoititko minusta,älä ainakaan alastonta,ethän kiltti.
        Olisipa kiva nähdä millaiseksi minut kuvittelet, en käytä huivia,leuan alle kiinnitettyä,ja ja ,vaikka mitä,no olkoon,taidan pelätä,tulee pilakuva,uskallatko ottaa riskin,,kysyy SkillaN.


      • Liena
        kirjar kirjoitti:

        Liena, et sinä ole yksin niissä alakulon hetkissäsi, minulle iskee aika usein kyllästyminen kaikkeen

        Olin kansalaisopistin tunneiltakin poisjo monta kertaa heti alussa, kun mikään ei kiinnostanut.
        En laittanut ruokaa, en lukenut sanomalehtiä, keräsin vain kasaan ja mietin jo tilauksen peruuttamistakin. Availin kaappien ovia, mikään ruoka ei kiinnostanut, pelkkää leipää söin, kunnes, suupielet taas aukesivat vitamiinin puutteesta ja oli pakko alkaa miettimään näitä elintapoja.

        Oli kertakaikkiaan pakko ajaa itsensä liikkeelle, mutta ei tämä nytkään mitään herkullista ajan kulumista ole.
        Aamulla mietin, tuon teen tänään... ja illalla se on edellenkin tekemättä.

        Mitä me keksittäis, pitäisihän sitä jaksaa muutakin kuin olla, muuten meitä ei pian ole.

        Pieniä ilonpilkkuja on jokaisessa päivässä.
        Avataan silmät näkemään ne ja iloitsemaan siitä, seuraava harmikin tuntuu silloin pienemmältä.

        Ainoa rohkeus,
        jolla on merkitystä,
        on se joka auttaa sinut tästä hetkestä seuraavaan.

        Nyt on minulla kyllä niin mahdoton aikakausi meneillään, etten tiedä miten selviän iltaan. Mikään ei mene oikeaan suuntaan, vaan aina taaksepäin.

        Taisi tuo rytminsiirto viedä viimeisetkin halut elämisen jatkoon.


      • Liena
        ZeroOneZero kirjoitti:

        Se on sitä ns. "infoähkyä".
        Eli aivot saavat liikaa erilaista informaatiota ja ärsykkeitä, nopeammin kuin pystyvät käsittelemään.
        Ja tietenkin jos on nukkunut huonosti (liian vähän taikka aivan liikaa) niin olo voi olla vielä kurjempi.

        Ainut mitä voi yrittää tehdä on pistää tv, radio ja kännykkä kiinni. Rojahtaa punkkaan ja tuijottaa kattoa. Kuunnella sateen ropinaa ja odottaa nukahtamista....

        Mutta kun vanhuus tulee, ei niin vain makailla sängyssä ellei ole pakko.
        Minulla kun on levottomat jalat, ne ei anna sängyssä kuunnella sateenropinaa, vaan on noustava jälkeille.
        Saan kovia kourustuksia jalkoihini makuuasennossa.

        Ihmettele vain, mutta ei ole tämä vanhuus mitään leppoisaa kautta.


      • Liena
        Helena04 kirjoitti:

        Tuli tässä mieleeni kertoa, että minä saan energiaa, virtaa, mielimusiikistani ja venyttelyhetkistä. Suosittelen, Liena!
        Pirteätä päivää!

        Ja vastaukseksi vielä, että ihan noin kovaa matalapainetta en ole kokenut, siksi tuntuukin vaikealta hyväksyä sitä Sinullekaan. Ylös, ulos ja lenkille - vaikka sataakin! (Helppo sanoa...)

        Koko elämäni olen ollut enemmän negatiivinen kuin kukaan.
        En ole kuitenkaan vielä "sortunut".
        Olisikohan mahdollista että olen tullut jo immuuniksi kaikelle kurjuudelle.


      • SkillaN
        Liena kirjoitti:

        Nyt on minulla kyllä niin mahdoton aikakausi meneillään, etten tiedä miten selviän iltaan. Mikään ei mene oikeaan suuntaan, vaan aina taaksepäin.

        Taisi tuo rytminsiirto viedä viimeisetkin halut elämisen jatkoon.

        älä vaivu aivan synkkyyteen,jaksa uskoa että huominen tuo uuden tuulen.

        Minäkin olen nuo syöverit kulkenut,möykky rinnassa ja usko tulevasta tipotiessään ja sitten on tullutkin jotakin elämän halua nostavaa.
        Älä pakota itseäsi,itke se on purkautumumis tie,minulle ainakin ollut.

        Kyllä elämä joskus osaa olla ilkeä,aina vain tuota synkkää,ikävää,lohdutonta,mutta USKO ,kyllä se helpottaa,ehkä piankin.

        Voimia sinulle ja parempaa toivoo SkillaN.


      • ZeroOneZero
        Liena kirjoitti:

        Koko elämäni olen ollut enemmän negatiivinen kuin kukaan.
        En ole kuitenkaan vielä "sortunut".
        Olisikohan mahdollista että olen tullut jo immuuniksi kaikelle kurjuudelle.

        on fyysis-psyykkinen kokonaisuus.
        Kaikilla voi olla iästä huolimatta pahojakin masennuksen hetkiä (itseltäni katosi 3 vuotta täysin hukkaan, en edes muista niistä paljon mitään..).

        Tietty mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän alkaa paikatkin vihoittelemaan. Ja se yhdistettynä melankoliaan tai peräti varsinaiseen masennukseen ei todellakaan ole herkkua...

        Sitä täytyy valita jokin strategia miten sitä kestää olemassa olon "sietämättömän keveyden" ja noudattaa sitä, toisinaan silloin tällöin sitä vaihtaen.

        BTW, miltä levottomat jalat tuntuu ?
        Olen kyllä kuullut mutta mitä se siis on?
        Pakottaako töppöset itsepäisesti liikkumaan vaikka haluaisi levätä?

        Ulos lenkkille Liena !


      • ZeroOneZero
        SkillaN kirjoitti:

        tarkoititko minusta,älä ainakaan alastonta,ethän kiltti.
        Olisipa kiva nähdä millaiseksi minut kuvittelet, en käytä huivia,leuan alle kiinnitettyä,ja ja ,vaikka mitä,no olkoon,taidan pelätä,tulee pilakuva,uskallatko ottaa riskin,,kysyy SkillaN.

        minä nyt mitään pilakuvaa sinusta aijo tehdä!
        Ihan kiltti kuva siitä tulee, vaatteet päällä ja kaikki.
        Tosin ehdotuksia vaatetuksesta otetaan vastaan.


      • SkillaN
        ZeroOneZero kirjoitti:

        minä nyt mitään pilakuvaa sinusta aijo tehdä!
        Ihan kiltti kuva siitä tulee, vaatteet päällä ja kaikki.
        Tosin ehdotuksia vaatetuksesta otetaan vastaan.

        mutta pidän paljon kapeeta pitkää hametta ja samanväristä liiviä,pusero milloin mikin väriin sopiva,hameessahalko edessä ja matalakantaiset kenkät,avokkaat.
        Tykkäisin niin korkokengistä (mitäpidinkin ennen)mutta vanhuus on tuonut rajoituksia.
        Pitkät housutkin on suosikkejani,aina pitkä jakku,peittyy pyöreä takamukseni.
        Silmälasitkin on .
        No nyt siitä tulee varmaan hyvä matami.

        Voisin laittaa mallinkin, leikkiä leikkiä,,,,
        höpötysten mestari SkillaN


      • madesta

        PAREMPI ON ETTEI jäädä vain odottelemaan kuolemaa,jotain aina yrittää tehdä.
        Aika hurahtaen kuluu ,etenkin kun koneelle tulee se on yksi hujaus ,kun tunti taas
        on mennyt.. Odotellaan nyt kevään jälkeen kesää.


    • Reetta

      Ajan kulukseni menin kuuntelemaan luentoa häpeästä ja syyllisyydestä. Selvää perus psykologiaa.
      Mietin mitä olen hävennyt, no sehän on selvä juttu. Pariin otteeseen olen kaupungilla
      liukkaiden aikaan pyllähtänyt persuksilleni. Voi sitä hätää ja häpeää, sattuiko joku tuttu näkemään ja tottakai ensimmäinen jonka näin oli työkaveri.

      Sitten alkoi ottaa kaaliin kun toinen setä alkoi kertomaan erinomaisuuttaan uskossaan. Sen täydellisempää setää ei varmasti ole tällä telluksella. Tietysti minua suututti koska tunnen olevani ihan perus juntti niissä asioissa.

      Aika siis kuluu kaikennäköisissä harrastuksissa, joskus kyllä tulee tunne, kun voisi jarruttaa ajan kulkua.Elämässäni jokainen päivä on uusi, täynnä mahdollisuuksia.

      • Rituli

        jos otti kaaliin. Joskus kuunnellessa tällaisia omahyväisiä saarnoja, ihmettelee, kuinka he voivat ottaa itselleen aseman, jossa he nostavat itsensä ikäänkuin kanssaihmisten yläpuolelle.

        Häpeästä sanoisin, että kyllä sinulle on kertynyt vähän hävettävää tuohon ikään tullessa.
        Voit olla täysyn onnellinen.


      • Anu.
        Rituli kirjoitti:

        jos otti kaaliin. Joskus kuunnellessa tällaisia omahyväisiä saarnoja, ihmettelee, kuinka he voivat ottaa itselleen aseman, jossa he nostavat itsensä ikäänkuin kanssaihmisten yläpuolelle.

        Häpeästä sanoisin, että kyllä sinulle on kertynyt vähän hävettävää tuohon ikään tullessa.
        Voit olla täysyn onnellinen.

        Kyllä tämä eläkeläisen aika kuluu nopeaan tahtiin. nyt kaikki tuntuu niin kiireisiltä.

        Ja se on sitä kun ennen ei työssäkäydessään
        ehtintyt tehdä kaikkea sitä mitä mieli teki.

        Oli työ ja lapset, perhe, koti, nämä kaikki
        veivät ajan niin tyystin.

        Nyt kun on eläkkeellä niin pitäisi ehtiä tekemään
        mikä ennen jäi tekemättä.

        Kaikki harrastukset, matkat, kun ennen ajatteli
        kyllä sitten ehdin kun olen eläkkeellä.

        Mutta sitten kun tuleekin sairaus, taas on jarrut päällä.

        Sitä sitten istuu vain masiinan ääreen ja
        kirjoittelee, kun muutakaan ei voi.

        Joskus pienen matkan pyrähtää jossakin,
        ja palaa tyhjään kotiin.

        Ei näytä hyvälle, mutta sitten otetaan
        huumori avuksi, ja heitetään vaikka
        kuperkeikkaa.

        Sitä tietää tulleensa vanhaksi,kun
        kynttilät maksavat enemmän kuin kakku.


      • SkillaN
        Anu. kirjoitti:

        Kyllä tämä eläkeläisen aika kuluu nopeaan tahtiin. nyt kaikki tuntuu niin kiireisiltä.

        Ja se on sitä kun ennen ei työssäkäydessään
        ehtintyt tehdä kaikkea sitä mitä mieli teki.

        Oli työ ja lapset, perhe, koti, nämä kaikki
        veivät ajan niin tyystin.

        Nyt kun on eläkkeellä niin pitäisi ehtiä tekemään
        mikä ennen jäi tekemättä.

        Kaikki harrastukset, matkat, kun ennen ajatteli
        kyllä sitten ehdin kun olen eläkkeellä.

        Mutta sitten kun tuleekin sairaus, taas on jarrut päällä.

        Sitä sitten istuu vain masiinan ääreen ja
        kirjoittelee, kun muutakaan ei voi.

        Joskus pienen matkan pyrähtää jossakin,
        ja palaa tyhjään kotiin.

        Ei näytä hyvälle, mutta sitten otetaan
        huumori avuksi, ja heitetään vaikka
        kuperkeikkaa.

        Sitä tietää tulleensa vanhaksi,kun
        kynttilät maksavat enemmän kuin kakku.

        eikö ole ihanaa,kun on tämä" masiina" edes.
        Sairaus on ikävä seuralainen,olen siltä välttynyt ,mutta sen verran osaan elää mukana,että tiedän ei kivaa vähääkään.

        Katselen veljeni toista jalantynkää,kun hän istuu pyörätuolissa ja on niin tyytyväinen,sanoo ,että eihän hän paljon tarvitse,pääsisi joskus ihmisten seuraan.
        Silloin aina tuntee piston,minäkin aina vaan narisen,ajattelen,hänelle tämä kone olisi ajankulua,mutta sanoi, että ei hän enää opi käsittelemään.

        Aika se kuluu hänelläkin,varmaan joskus hitaastikkin, mutta on tyytyväinen.
        Kunpa osaisimme iloita,kun on ilon aika ja tyytyä siihen mikä tuleva on ,mukisematta.

        Iloisiakin päiviä sinulle Anu,,,toivoo SkillaN.


    • Reetta

      Eräässä odotussalissa satuin selailemaan lehtiä, mm Päivämies jossa esiteltiin uusi toimitussihteeri vai mikä se titteli nyt oli, virkaan oli valittu Pentti V, vuosimalli-37, joten onnea vireälle "ukkelille", yritteliäisyys aina palkitaan! Harvalla sen ikäisellä lykästää näin hyvin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      642
      7882
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      436
      2157
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      227
      2065
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1648
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1220
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1192
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      1063
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      827
    9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      709
    10. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      696
    Aihe