Hei!
Haluaisiko joku kertoa omia kokemuksia (niin hyvät kuin pahat) seuraavista roduista:
- Dalmatialainen
- Englanninspringerspanieli (spanielit ylipäänsä)
- Mittelspitz
- Japaninpystykorva
Hieman pohjatietoa oloista mihin koira olisi tulossa eli, kerrostaloon tai pieneen rivariin opiskelijalle. Aamuisin koira saisi liikuntaa noin 15-45min, päivällä 1-3h ja illasta sitten sama eli 1-3h eli aktiiviselle ihmiselle tulossa sillä agility, toko tms. olisi toiveessa aloittaa koiran kanssa. Aikaisempaa kokemusta uros ja narttu labradoreista sekä uros bokserista.
Haluaisiko joku kertoa omia kokemuksia (niin hyvät kuin pahat) seuraavista roduista:
- Dalmatialainen
- Englanninspringerspanieli (spanielit ylipäänsä)
- Mittelspitz
- Japaninpystykorva
Hieman pohjatietoa oloista mihin koira olisi tulossa eli, kerrostaloon tai pieneen rivariin opiskelijalle. Aamuisin koira saisi liikuntaa noin 15-45min, päivällä 1-3h ja illasta sitten sama eli 1-3h eli aktiiviselle ihmiselle tulossa sillä agility, toko tms. olisi toiveessa aloittaa koiran kanssa. Aikaisempaa kokemusta uros ja narttu labradoreista sekä uros bokserista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Naapurissani on dalmatialainen, narttu. Muiden koirien suhteen hieman äksy jonkin aikaa, mutta nykyään ei pahemmin välitä ellei rappukäytävässä törmää toiseen koiraan. Hiljainen, ei hauku.
Yksi tietämäni uros dalmis on melkoisen selkäsairas ja allerginen. Lihaa ei voi syödä, vaan jotain kalliita allergianappuloita. Aikamoinen räyhääjä muille uroksille.
Mittelspitz on hyvin ENERGINEN ja aktiivinen! Tätä koiraa saisi juoksuttaa vaikka maailmantappiin jotta se väsyisi. Voi olla melkoisen haukkuherkkä sekä ulkona että sisällä. Meillä on ollut monesti ystäväni maalla kasvanut mittelinarttu kylässä. Sisällä haukkuu naapurit, mutta kerrostalossa kasvanut koira kyllä tottuu ääniin eikä enää välitä, paitsi ovikellon voi haukahtaa. Ulkona tämä koira on melko arka, koska tosiaan on kasvanut maalla, ei ihmisvilinässä. Sopii agilityyn, helppo kouluttaa ja helppo motivoida. Valpas koira joka pitää kyllä häiriköt ja muut juopot kaukana, vaikka pieni onkin.
Tämä tapaus tulee hyvin juttuun muiden koirien kanssa, ja on jopa välinpitämätön.
Yhden japaninpystykorvan olen tavannut, joten siitä en oikein mielipidettä osaa muodostaa. Uros kyseessä ja luonnollisesti oli ystävällinen minun nartulleni, ja ihmisillekin.
Kiitos vastauksestasi! Tuota olenkin kovasti miettinyt että paljonkohan mittelit oikeasti haukkuvat. Hurjia juttuja olen kuullut ja hieman ehkä mitteliä sen takia vieroksun vaikka vaikuttaakin erittäin mukavalta koiralta. Toki pitkä turkki allergikolle on iso miinus :/
Muista, että allergiaa aiheuttavat hilse ja koiran sylki. Parhaassa tapauksessa et allergisoi koirastasi ollenkaan. Minäkin saan toisinaan oireita muiden koirista, mutta omastani en ole koskaan saanut.
En tiedä mikä siinä sitten voisi olla se perimmäinen syy, miksi esimerkiksi tietyn talouden kaikista koirista, jotka ovat olleet eri aikaan elossa ja eri rotuisiakin, olen aina saanut oireita. Pelkkää sattumaako, vai kenties koirien muu hoito ja ruokinta vaikuttaa myös. Mene ja tiedä ::)
Noista roduista itse kallistuisin juuri mitteliin. Paljon tosiaan on räksyttäjiä, mutta tuntemani mittelikin hiljenee kyllä heti, kun komentaa, jopa koirapuistossa! :)
Tuo oli kyllä hienosti ilmaistu :D onko sitten ihan hullu ajatus leikata mittelin karva lyhyeksi kun näyttelyt eivät kiinnosta ollenkaan. Kun eikös koirankin olo ole miellyttävämpi kun kesällä ei ole paahtavan kuuma jne? Samaa olen ajatellut jos Schapendoeksen hommaisin niin karvan lyhennän :)
Japaninpystykorva:
Naapurissani eli noin 13vuotiaaksi japsinarttu, lopetettiin jonkin kasvaimen takia. Oli iloinen ja pirteä, muita koiria kohtaan aika arka, isoja mustia koiria ihan pelkäsi. Kova haukkumaan, varsinkin ovikelloa ja intohaukkua kun joku tuli kotiin. Ja pientä vahtihaukkua kun vieras ihminen tuli pihaan kun koira oli ulkona. Asuivat okt:ssa, pysyi aitaamattomalla pihalla täysin yksinäänkin vapaana, ei lähtenyt tielle. Vaikka mikä olisi mennyt tiellä, koira pysähtyi postilaatikolle. Minäkin sitä lapsena käytin lenkillä joskus kun tarvivat koiranhoitajaa, hyvin pysyi naapurinkin lapsen hyppysissä.
Dalmiksesta on vain kaukainen muisto.
Naapurin nuorella parilla oli silloin parivuotias dalmis. Muistaakseni ihan kiltti koira, ei haukuskellut, ihan ystävällinen. Paljoa en koskaan kerennyt tutustumaan.
Mittelspitz on todellakin haukkuherkkä eli en missään nimessä suosittele kerrostaloon tai pieneen rivariin. Vanhemmillani on ko. rodun edustaja ja sillä on jatkuva vartiointimoodi päällä. Onneksi asuvat syrjässä omakotitalossa eikä ole naapureita ihan vieressä, mutta itseltäni menevät kyllä hermot kun käyn kyläilemässä. Rotuhan on ilmeisesti jonkinlaiseksi vahtikoiraksi jalostettu ja sen kyllä huomaa ainakin tästä yksilöstä. Positiivista siinä on se, että se ei lähde reviiriltään minnekään, mutta se haukku on tosiaan aika paha ominaisuus. Muuten kyllä mukava ja energinen karvapallo.
Haukkuherkkä koira kyllä pärjää myös kerrostalossa, jos sen häiritsevään haukkumiseen puututaan. Kerrostalossa kasvava koira kyllä oppii, milloin ja mille äänille voi haukahdella, eikä reagoi joka kolahdukseen mitä rapusta kuuluu. Tätä voi hallita ihan kouluttamalla. Sopii kyllä kerrostaloon.
Miksi tehdä asioista ehdointahdoin vaikeita, jos ei ole pakko? Sitä varten sitä rotukirjoa on, että on mistä valita itselleen ja olosuhteisiin nähden sopiva rotu.
No en nyt sanois että haukkuherkän koiran pitäminen kerrostalossa vaikeeta on, kun koira tottuu ääniin pennusta pitäen......... mut jos siitä haluaa tehdä vaikeeta niin siitä vaan.
Joku jalostaja on tehnyt elämäntyönsä sellaisten rotuominaisuuksien kehittämisessä, jotka varmistavat sen ettei koira stressaannu kerrostalossa ja häiritse muita haukullaan. Sitten sinä haluat ottaa vahtikoiran kuuntelemaan hissin ääntä ja miettimään mikä hirviö siellä seinän takana luuraa. Tämä on se aspekti, jota aika harvoin otetaan huomioon ja toistellaan vaan, että koira tottuu ja se on vain sen puhetta kun se haukkuu. Mielestäni se on kyllä ihan tarpeetonta, mutta itse en kuulukaan niihin, jotka valitsevat lemmikkinsä esimerkiksi ensisijaisesti ulkonäön mukaan.
Mites oletko harkinnut myös....perhoskoiraa, kooikerhondjea, tai englanninkääpiöterrieriä, se on muuten hyvin vauhdikas ja sporttinen pikkukoira :)
Siis tietysti rotuvalinta kannattaa miettiä niin, että miten vauhdikkaan koiran haluaa.Mittasuhteiltaan koiran agilityssä on oltava terverakenteinen ja tietysti mielummin kevyt kuin raskas.
https://www.youtube.com/watch?v=voMzzvCnx1s
https://www.youtube.com/watch?v=v-ZBfi5GHHA
Meillä oli whalesinspringerspanieli, muuten mukava mutta neuroottinen jotain neurologista ongelmaa ilmeisesti koska oli sellainen pennusta pitäen ilmeni hännän pureskeluna (pentuna niin paha että hännänpäässä ei ollut karvaa) tassujen verille lutkutuksena ja eroahdistuksena. Ja korvatulehduksia oli jatkuvasti.
Silti näistä asioista piittaamatta oli ihana koira, oppivainen ja tottelevainen, lempeä lapsille.
Meillä asuttiin rivarissa ja pärjäsi hyvin. Korvat on trimmattava(ja häntä ja rinnukset) ja tassukarvat talveksi on suositeltavaa trimmata.
Dalmatialaisista kokemus rajoittuu yhteen yksilöön joten en voi sanoa hirveästi. Kyseinen yksilö pöhisee vieraat mutta kun itsevarmasti kulkee kohti ja komentaa pois niin ollaan parhaita kavereita. Ko. Yksilö ei myöskään tule muiden narttukoirien kanssa toimeen.
Mitteleitä tunnenkin paljon, kaikki ovat herkkähaukkuisia mutta ihania avoimia kullannuppuja. Vaatii erittäin jämäkän koulutuksen.
Enkkusprinkku on mainio metsäkoira, jolla voi olla kova vietti. Hyviä MEJÄ koiria:)
Yhtäkään näistä roduista en ottaisi kerrostaloon.
Ainiin se japanin pystykorva, herkkähaukkuisia nämäkin mutta kuuliaisia ja yleensä tosi sosiaalisia kavereita.
Vielä tulee kolmas, pahoittelen spämmiä :D mutta jos hyvän toko tai agility koiran haluat niin oletko miettinyt näitä rotuja :
Samojedi
Saksanpaimenkoira
Bokseri
Kultsu
Kettuterrieri
Jackrussel
Kääpiöpinseri
Pinseri
Doberman
Rottweiler
Siinä muutama ohjaaja herkkä rotu jotka on valmiita kiipeämään kehuista vaikka takaperin puuhun kunhan on oikein kasvatettu:)
Itselläni on mitteli,asun rivarissa ja olen kyllä saanut hyvin kitkettyä haukkumisen pois.Se on hiukan työtä vaativaa mutta onnistuu.Japsille ei kuulu haukkuminen laisinkaan!! Ystävälläni on japsi ja se ei todellakaan hauku!