Ylistyslauluni parsalle

Kiitos itse tehty hollantilaiskastike vai valmis. Olen jäänyt siitä pios kiitos vinkistä yritän huomenna,jos saan kaupasta.

Minä en saisi käristettyä syödä, kaveri haluua kärvennettyä.....

Todella maittava vihannes. Lisukkeet voi ja Bernaise kastike ovat hyviä kyytipoikia parsalle. Tänään olikin uusi kokeilu. Kauppoihin on tullut ABBA´ Ateriavalmiita kastikkeita, esim kala pitkään kapeaan vuokaan ja Sitruunakastike päälle. Kelpaa paistoksen valmistuttua dopata parsapuikkoa soossiin, nam, nam. Kastike tosin maistuu sitruunalle kunhan hiukan paistos vetäytyy, soosin maku senkun paranee..

ABBAn kastikkeita on 3 eri makua, ihan hyviä toisetkin valmisteet.
Ei muuta kun kaupoille ostoille maistelemaan soosseja, jotka eivät mainoksen mukaan sisällä lisäaineita!

Olen tehnyt kastikkeen itse, silloin kun vieraita on ollut syömässä, viimeksi poikani perhe ja filippiiniläinen vävy.

Tällä kertaa en itselleni tehnyt, mutta joku kehui kesämökillään tuon valmiin kastikkeen olleen helppo tehdä, ja yllättävän hyvää.

Pussikastikkeita olen vain nähnyt! Ehkäpä on täysin valmiita kastikkeita, noihin pussikastikkeihin kai lisätään voi?

Mihin sitä joutuu kattiloiden kanssa kun aina tulee myyntiin aina vain erilaisempia kaunismallisia kattiloita. Olen ajatellut en osta enää yhtäkään lisäkattilaa, pärjäilen entisillä, koska ruuanlaittokin on satunnaista.
Komeroni kätköistä löysin ihka oikean pitkänsoikean kalakattilan kannet ja muut vempaimet. Nyt vain on kiillotettava kupari pinnalta tulee kaunis tarjoilu kattila. Tarkistin entinen tinaus on vielä täysin käyttökelpoinen.
Perintö kaunistus, mummoltani.

Ne on hinnoissaan nuot kalakattilat, olen antiikkimessuilla ihmetellyt kovaa hintaa, mutta myyjä sanoin ne vietävän käsistä.
Jäi ostamatta, olen lintupadassa emaloitu punainen keitellyt kalatkin.

sini-sirkku
Näinhän se menee rikkaan talossa, köyhäähän se vai koettelee. Niin ja maaseudulla asuvilla ainakin on turhan prameeta touhua, että oikein "parsa kattila"?

Parsa kiehuu pakissakin ei tartte eri astioita. Mut jos haluu pröystäillä niin kotiapu sen keittää ei emäntä itse.

Että kattilatkin saa kadehtimaan, on täällä tasoeroja huomaan.
Älä sinsirkkunen välitä turhanpäiväistä sorkkimista mukavalle kirjoittajalle.

Mihin ne kaikki kattilat saat nykykerrostalon keittiössä sopimaan? Pakollinen minimikin tuotta jo liikaa ahtautta.

Hyvä avaus, Sinisirkku, kyllä kuulun myöskin tuon nopean herkkuruuan ystäviin. Ja olen huomannut sen keväisin miellyttävän vieraitanikin tosi paljon.
Kannattaa valita suppupäisiä parsoja, ja valitsen kotimaisia mieluummin ettei tarvitse kuoria ja ovat kuitupitoisiakin sitten kuorineen kaikkineen. Hiukan vain tyveä pois.
Parsakattilaa en ole saanut, mutta ihan sen kahdeksan parsan niputukseni keitän vain kyljellään, noin 3 minuuttia kiehuttamista riittää ohuen valkoisen tai vihreän keittoajaksi.

Parsa on aika hankala kasvatettava. En ole vielä kokeillut, mutta kirjoista ja puutarhalehdistä olen lukenut, että satoa saa istutuksen jälkeen odottaa vuosikausia. Vai onko nykyisin nopeampia lajikkeita.
Enkä voi sanoa pitävänikään parsasta, sillä vain parsakaalia olen viljellyt.
Viljelemisestä puheen ollen, tomaatin taimet kasvavat keittiön ikkunalaudalla, niin että kohina käy. Porkkanat ovat maassa, samoin peruna. Nyt täytyy lopettaa, ennen kuin taas innostun puhumaan lempiaiheestani, kasvimaasta.

Nuo vanhat punakeltaiset emalikattilat voi hyödyntää kukkaistutuksissa pihalla tai parvekkeella. On vaan muistettava laittaa kerros soraa pohjalle, jossa ei ole reikää.

Viimeisessä nr:ssa Ilona &Puutarha on hauskasti laitettu vanhojen tuolien päälle erikokoisia kattiloita kukkaistutuksineen.

Samoin oli puunoksalle tehty mobiili vanhasta alumiini kakkuvuokasta, josta roikkui alumiinipaistinpannu, pieniä kakkuformuja ja paistinlasta ja vispilä. Hienoinen kilinä karkoitti marjavarkaat pensaista:D Vanhassa pesusoikossa oli maissin tukena rivi pieniä bambuharavia.

Vanha metallinen sängynpääty oli kaunis ja toimiva kiipeilytuki köynnöksille.

Minulla hajosi pursotinpussi saumastaan, nyt pitää jahdata tukevampaa mallia, äitienpäivänä tulen sitä tarvitsemaan.

Parsa on monivuotinen kasvi, ja sitä on Suomen kartanossa viljelty, nykyisin kai melkein kaikki parsa on tuontitavaraa. Toukokuisilla automatkoilla näkee vähän väliä Keski-Euroopassa teiden varsilla parsakojuja, ja ravintoloissa saa sesongin ihania parsaruokia. Valkoinen parsa on minusta parempaa, ja joskus olen sitä parsakattilan puuttuessa keittänyt kotona pastinpannussa, ei haittaa vaikka ne nuppuosatkin pehmenvät. Eihän sitä lötköksi saa keittää muutenkaan, purutuntumaa, al dente, sen pitää olla. Itse on mitään kastikkeita laittele, voisula riittää. Tähteeksi jääneet...harvoin jää niin hyvää ...laitan salaattiin, parmesaanilastut sopivat siihen hyvin.

Oikeastaan yhtä ihana kotoinen nautinto on litteät sokeriherneen keitetyt palot, apposet, voisulaan kastettuina, käsin naposteltavina. Sitä varten kasvatan sokerihernettä , silpohernettä taas pulleina palkoina silvittäväksi ja sellaisenaan suoraan syötäviksi.

Kasvimaan hoidossa olen laiskahko, vain sen verran viljellään helppoja kasveja, mitä saadaan satokautena nuorten perheiden avustuksella syödyksi. Katselin juuri ykköseltä ohjelmaa Ranskan puutarhahelmet, osaa Kasvimaat. Hedelmäpuiden kasvatuksen otan haasteena ja olen siihen paneutunutkin, eniten panostan kuitenkin silmän iloon, koristekasveihin. Olen aivan onnessani, kun huomasin erikoisen syvänpuaisen loistokärhölajikkeen selvinneen talven yli maassa, tosin istutin sen esityisen huolella ja suojasin talveksi katteilla.

En erityisemmin pidä noista ruostuvista romuhärveleistä pihoilla, hetekan pohjankin olen jossain köynnöstukena nähnyt. Luonto tunkee niin paljon pajua, siitä on helppo itsekin punoa tai ostaa valmiita puisia tukia. Saavat lahota omia aikojaan, uutta tilalle vaan. Kauniimman tuulikanteleenkin saa puiden oksista.

Jouduin jakamaan liiat astiat lapsilleni,kun vaihdoimme seniori taloon.

On näppärä kaksio saunalla, neljäskerros näkyy ikkunasta kirkko j
Olohuoneen puolelta kolut ja kirjato sekä terveyskeskus.

Katselin nyt illalla Ville Haapasalon matkailua Venäjällä Mantsien parissa, jossa hän kävi hirvitarhaukseen tutustumassa.
Pieniä hirvenvasoja syötti tuttipullosta ihan kuin naudanvasikoitakin.

Tuli mieleeni, miksi ihmeessä meillä on hirventarhaus kielletty, tuo mahtava eläin saavuttaa 700 kg painon, ja on hyvää ja terveellistä syötävää. Joka vuosi meillä ammutaan yli 50.ooo hirveä, jotka metsästysseurueen hyväksi koituu, mutta samaan aikaan kuolee tai vahingoittuu liikennetörmäyksissä hirveen noin 200 henkilöä vuodessa.

Hirviaitojen ja varoituskylttien lisäksi koituu yhteiskunnalle autovahingoista myös huomattava summa.
En minä näe riistan osalta eroa poron ja hirven välillä, kuuluvat molemmat pohjoiseen luontoon, mutta monelle se voisi antaa elinkeinon autioituneella maaseudulla, hyljättyine navetoineen, joita ei hirvieläinkään tarvitse kuin ajoittain.

Ranskassa tarhataan fasaaneita, jäniksiä ja villisikoja, ja tuodaan kauppahalleihin suomessakin. Villiä kantaa voisi hyvinkin verottaa, ja jättää vain kanta lisääntymään, ja hankkia aika-ajoin uusia kantauroksia sieltä siitokseen.

Mansit-vugulit, virhe lipsahtanut mukaan, niin siinä mainittiin palvontapaikkana venäjän 7:mäs ihme Uralvuorten kummallisia kivipatsaita näytettäessä.

askarrellut jollekulle miinuksia ja toisille plussia jostain
sielunsa syystä,
haluaa kai riitaa joidenkin välille.

Kuka se olikaan se miinuksistaan ainaisesti valittava
jonka mielestä hän itse on niin erinomainen, että yksikin miinus ilmoitetaan kaikille?
Minä yleensä en edes huomaa niitä.

Tuskin ketään ketjuun kirjoittajaa hetkauttaa nuo typerät miinukset ja plussat, eihän niissä ole mitään mieltä.Sen sijaan kivaa asiaa on monella, varmasti ei parsan keittäminen ja puutarhajutut ketään loukkaa. Kattiloista vain tullut sanomista, hehhheee.

Ohoh, huomenta vaan:D

Enpä ollut tosiaankaan huomannut miinuksia, niitähän on nyt näköjään viljelty runsaammin.! Onhan se ollut pitkään selvää, että henkilökohtaista niiden antaminen on jollakin.

Ei. todellakaan en niihin kiinnitä huomiota, onhan joskus peräti yli 70 onnistuttu naputtelemaan niitä.

Aurinkoinen aamu, ja hyvä aamiainen,... siinä tärkeimmät toistaiseksi.

Terveiset vaan, ja hyvän viikolopun toivomukset miinustajallekin!

moikka:D

Parsasta ahankohtaista asiaa löytyi.

Parsaa ja pashaa söin pääsiäisenä. Kuuman parsan päälle voita sulamaan. Nammm!!!
Pashaa söin puoli purkillista, liian makeeta ja rasvasta.

Eipä paljon täydennystä tarvitse nämä parsakekkerit, jotka osuivat juuri parhaaseen aikaan.

Mukava on yleensäkin sopuisia ketjuja lukea, lakkaisipa Korpikirjailijankin ilkeä manaaja inhaa myyräntyötään.