No haloo vaan...tää on vähän niinkö kakkososa tolle edelliselle...
epäkesko kriittisyys
verhoutuu
kaapuun
hioutuu
loppumattomissa
askeleissa
katsoessaan
kehon
ja huulten muotoa
kieltä, joka
kertoo ihmisen
luonnosta
mikä hän
on syntyjään
merestä noussut
viiksekäs kissa
vai
naisissa luoviva
evä,
joka tuntuu
tietävän paikkansa
hyräillen oodinsa
ilolle,
tuoksuttaen
minä rakenteensa
ympäristöön
kuseksivan koiran
mallia noudattava
vasen nimetön
tai kädestä syövä
luottamus, joka
nojaa jokaiseen
myrskyyn
kaatuen ja
naurattaen kuin
nukketeatteri
leijonan sydämessä
olemalla vankila
kulman takana
odottava onni
tai
uusi alku
vanhan kaatuessa
käyttöjärjestelmään
eksyneeseen
virukseen
mutta ei koskaan
puolikas,
meikkikerrokseen
naamioitunut
naamakuva
työkalu, jonka
tulisi tietää
käyttötarkoituksensa
eihän kukaan
jaksa
toistaa samaa
kuvia,
leikkejä,
pitkää jonoa
symbolisia toimituksia
tavallisuuden
hämärästä
nousevia latteuksia
pelkkää hölynpölyä
sillä kaikessa ei
tarvitse aina
nähdä suvaitsevaisuutta
ei sellaista rajaa
tai viivaa
ole olemassa
edes
ihmisen
elämässä
tuulen henkäystä,
joka ei pystysi
siirtämään ajatusta
näkemään uhrauksen ja
mielettömyyden
varjojen valoa
ikkunaa, joka
avaa kaiken
näkyväksi katsoa
sinun ja minun
eroottinen köyhyys,
kolmio jossa
rinnat ja häpy
ovat
aina enemmän
kuin pelkkä
silmänruoka
ulvova huuto
ja kiihkon
ääressä kuiskattuja
sanoja
paikka
ylevän runollisia
värähdysten sarjaa
vapautua sivistyksen
kahleista
lähemmäs
alkukantaista
lempeyttä
savulle
tuoksuvaa
ujoutta
ajan pysähtyneisyyttä,
johon minuutensa
kiinnittää
sulattamalla ihmisen
uudelleen
voimaan ja vapauteen,
ruumiin ääreen
ja katso
on vain luotava
luotava ja
luotava
nimi rakkaalleni,
carpe diem
https://www.youtube.com/watch?v=8iCOVodINMA
epäkesko kriittisyys
verhoutuu
kaapuun
hioutuu
loppumattomissa
askeleissa
katsoessaan
kehon
ja huulten muotoa
kieltä, joka
kertoo ihmisen
luonnosta
mikä hän
on syntyjään
merestä noussut
viiksekäs kissa
vai
naisissa luoviva
evä,
joka tuntuu
tietävän paikkansa
hyräillen oodinsa
ilolle,
tuoksuttaen
minä rakenteensa
ympäristöön
kuseksivan koiran
mallia noudattava
vasen nimetön
tai kädestä syövä
luottamus, joka
nojaa jokaiseen
myrskyyn
kaatuen ja
naurattaen kuin
nukketeatteri
leijonan sydämessä
olemalla vankila
kulman takana
odottava onni
tai
uusi alku
vanhan kaatuessa
käyttöjärjestelmään
eksyneeseen
virukseen
mutta ei koskaan
puolikas,
meikkikerrokseen
naamioitunut
naamakuva
työkalu, jonka
tulisi tietää
käyttötarkoituksensa
eihän kukaan
jaksa
toistaa samaa
kuvia,
leikkejä,
pitkää jonoa
symbolisia toimituksia
tavallisuuden
hämärästä
nousevia latteuksia
pelkkää hölynpölyä
sillä kaikessa ei
tarvitse aina
nähdä suvaitsevaisuutta
ei sellaista rajaa
tai viivaa
ole olemassa
edes
ihmisen
elämässä
tuulen henkäystä,
joka ei pystysi
siirtämään ajatusta
näkemään uhrauksen ja
mielettömyyden
varjojen valoa
ikkunaa, joka
avaa kaiken
näkyväksi katsoa
sinun ja minun
eroottinen köyhyys,
kolmio jossa
rinnat ja häpy
ovat
aina enemmän
kuin pelkkä
silmänruoka
ulvova huuto
ja kiihkon
ääressä kuiskattuja
sanoja
paikka
ylevän runollisia
värähdysten sarjaa
vapautua sivistyksen
kahleista
lähemmäs
alkukantaista
lempeyttä
savulle
tuoksuvaa
ujoutta
ajan pysähtyneisyyttä,
johon minuutensa
kiinnittää
sulattamalla ihmisen
uudelleen
voimaan ja vapauteen,
ruumiin ääreen
ja katso
on vain luotava
luotava ja
luotava
nimi rakkaalleni,
carpe diem
https://www.youtube.com/watch?v=8iCOVodINMA
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaunista, niin kaunista. Sanasi soljuvat kuin kimmeltävä vesi tunturipuron uomassa. Aloitettuaan lukemisen ei enää voi pysähtyä. Pysähtyä nauttimaan hetkestä. Vaan kiirehtii, kiirehtii eteenpäin janoten koko ajan lisää ja lisää. Miten voi tarttua hetkeen, jos on vielä edellisessä kiinni...
Ei ole valmis mihinkään, mutta ei pääse irti siltikään...
Halloota vaan ja huomenta, kuiskaa ja kiittää... Poimikaamme tämäkin päivä..
Antaessaan vartalonsa rentoutua puuduttavaan hyvänoloon, suoranaiseen tahmeaan unohdukseen, oli rakkaudenkipu jo hävinnyt. Käheä ääni ja tuntematon kosketus saivat antautumaan, mielen ja ruumiin kerjäämään jatkumoa. Sitä järjenterää ja viehätysvoimaa, joka on täynnä ihmeitä ja lupauksia.
Jumalallinen julmuus on näyttäytynyt, saamatta sanaa suustaan nähdessään polttavia unia ja synnin tulen palavan sisuksissaan. Upea kuvajainen täynnä saavuttamatonta lumoa, kuten viileä yö ja sateen sumuinen kosteus voi ihonsa pintaan langettaa. Sanoja sydämellä ja turhia toivomuksia laskeutui elämään, kyyneleiden valuessa onnentunteeseen ja lähestyessään uutta alkua. Sinne missä avara lautta laineineen meitä odottaa, rakkaani Carpe Diem.
Kiitos teille sydämellisen paljon ja oikein mahottoman mukavaa viikonloppua.
Tähän kiteytyy aika hyvin monen viimeaikaisen runosi ajatus. Tavallaan siis...
"tuulen henkäystä,
joka ei pystysi
siirtämään ajatusta"
Ajatuksen voima on kiehtovaa, se tekee elämästä mielenkiintoista, rikkaampaa. On se silti hämmentävääkin, joskus... En tiedä miten tietoinen itse siitä olet tai miten kauan olet ollut, jos olet?
Ai että kotimainen Carpe Diem -biisi on jo olemassa? :) Hyvä Haloo Helsinki ja hyvä sinä kans... kiitos luovuudesta.
Terve
Ajatuksen voima. Sen voima piilee sen vapaudessa ja mahdollisuudessa. Yhtäällä se voi olla tukahduttava ja sitova, jopa vankila. Kaikki riippuu aina vuodenajasta, päivästä, vireestä, luonteesta ja ennenkaikkea jokaisen kyvystä jäsentää ja elää asettamansa tärkeysjärjestyksen mukaisesti. Moni tietää ja ymmärtää, mutta ei siitä huolimatta halua tai uskalla. Yleensä saa sitä mitä tilaa, mutta sittenkin sattumalla tai elämän sivujuonteilla on mahdollisuus sekoittaa koko pakka päälaelleen. Minulla on sellainen käsitys (peilaan itseeni), että monikin asia on koskematon tai lähes tabu, mutta jos menettää kosketuksen maahan ja menettää ns. "hermonsa" tai tulee "epätoivoiseksi" eli vaipuu osin kontrollin yläpuolelle saattaa unohtaa pelkonsa ja tartuu kaikkeen mikä antaa toivoa.
Onkohan meihin ihmisiin kirjoitettu joku sisäinen koodi, jossa ajatus saa teon ilmentymän vasta siinä vaiheessa, kun pelkoa ei enää ole tai siitä ei tarvitse välittää. Miten se koodi puretaan ja ohjelmoidaan uudelleen niiden kohdalla, jotka tunnistavat tämän itsessään? Minun taivaani voi vaihtua niin nopeasti helvetiksi, että toivoisin jotain konkreettista työkalua. Lisäksi, jos tunnistaa perustavaa laatua olevaa tyytymättömyyttä itsessään tai ympäristössään, miksei ihminen silloin toimi ja tee jotain asialle? Aina pitää laskelmoida ja miettiä, ajatella ja miettiä. Näin se elämä jää aina puolinaiseksi ja suurin osa ajasta menee tekemällä sitä mitä ei haluaisi tai jaksaisi ja loput ajasta menee valittamiseen.
Mä olen miettinyt monta kertaa ja ei tässä kyllä mitään sellaista kollektiivista järkeä ole tunnistettavissa. Ehkä tämä osin negatiivissävyisyys johtuu tästä työn tuomasta ikeestä. Eikö perkele se ihminen aikojen alussa keksinyt muuta ajankulua itselleen ;)
Kiitos sinulle ja hyvää päivän jatkoa.
Luin sun viimeisen vastauksen, enkä malta olla sorkkimatta... teen sen kuitenkin tänne runon alle, etten häiritse sun ja tuulisen keskustelua.
Joskus olin sellaisessa ahtaassa paikassa, että omat ajatukseni sairastuttivat mua. Niin kuin arvaatte, valinnaisena oli lääkitys tai oma tie, ja minä pässipää.... eli siis valinnaisena oli oma tie ;))) Avain on tahdon voima. Sillä ei ehkä voi vuoria siirtää, mutta ajatuksia kylläkin. Olen tätä useasti kertonut milloin kellekin, ja reaktio on aina sama - "no aika vaikeeta se on!". Eikä ole. Pitää vaan olla tarpeeksi päättäväisyyttä, tarpeeksi itsensä sumuttamista. Kun ajatukset harhailevat tiettyyn suuntaan, pitää napata niistä kiinni ja siirtää ne johonkin mukavaan kohteeseen.
Pelko on paljolti mielen laukkaa. Pahimmillaan mielikuvitus lähtee sellaista vauhtia esterataa pitkin, että hallinta on täysin kateissa. Pelko ei ole järkevää, se on vain ja ainoastaan ajatuksia oman pään sisällä. Siedättämällä itsensä pääsee pitkälle, huomaa ettei tässä mitään tapahdu.
Esim jos pelkää hämähäkkejä, kantsis varmaan tutustua niihin ja mennä niiden lähelle, siirtää ajatuksiaan muualle kuin hämppyyn. Uudestaan ja uudestaan, Tehdä se vaikka jonkun turvallisen kanssa yhdessä aluksi. Ite jouduin mm. tutustumaan pimeään koiran kanssa. Se kannatti. Toinen koira jo menossa, mutta mennyt on pelkokin.
Niin että hae itsellesi "hämähäkki" (tai "koira") ja ala harjoittelemaan :)))