No niin, oon 14v poika, se sama "puukkojunkkari" joka on kummitellut s24: ssä jo vähään aikaan.
Mulla olisi vähäsen, tai itse asiassa paljonkin, asiaa vanhemmistani. Mutta sitä ennen haluaisin että jokainen, joka tämän lukee, vastaa kysymykseeni: Oletteko koskaan ajatelleet/sanoneet REHELLISESTI että teillä on maailman parhaimmat vanhemmat/isä/äiti? Itse en ole enkä koskaan tule ajattelemaankaan .Veikkaan että suurin osa vastaa kyllä mutta kysyn silti.
Olen siis edelleen aseista kiinnostunut teinipoika, mulla ei ole koskaan ollut ystävää (=ihmistä johon voin luottaa), enkä oikeastaan luota vanhempiinikaan. En itse asiassa luota kehenkään.
Kerronpa ensin äidistäni:
Äitini käy ammattikorkeakoulua (jokin tutkinto) ja kun tulee kotiin, hän siirtyy suoraan keittiöön ja on siellä koko päivän. Äiti myös huolehtii 4v pikkusiskostani ja huutaa sille päivät pitkät (syystäkin). Sitten kun kysyn/sanon äidille jotain niin hän vain nyökkää tai vastaa lyhyesti ja sillä tavalla että typeräkin ymmärtää että äidilläni ei ole aikaa minulle.
Tässä esimerkki: Tein koneella ammatinvalintatestin ja olin jo pitkään haikaillut arkeologiksi ryhtymistä. Kun tein sen testin loppuun, tulokseksi tuli arkeologi. Olin innoissani, mutten kauan, sillä kun kerroin äidilleni että ammattisuositukseen tuli arkeologi niin äiti vastasi: "Herra tietää mitä typeriä vastauksia olet siihen testiin ladellut".
Senpä jälkeen en sanonutkaan äidilleni mitään.
Yleensä äitini vain nyökkää kun sanon jotakin mutta tuon vastauksen jälkeen suorastaan toivoin sitä että en olisi edes sanonut mitään.
Sitten isään:
Suoraan sanottuna, isäni on kauhea!
Hän ei välitä minusta, eikä koskaan saa minua iloiseksi. Sitten hän saarnaa minulle joka päivä että olen vainoharhainen. Siis isäni on yksinkertaisesti ottanut minut silmätikukseen ja tarkkailee minua ihan koko ajan ja moittii minua sellaisestakin virheestä, jonka voi korjata käden käänteessä. Jos esim. sanon jotakin väärin tai tuon isälle puolikkaan lasillisen sijasta täyden lasillisen vettä niin hän alkaa heti valittamaan että olen vainoharhainen enkä osaa ajatella kirkkaasti enkä osaa tehdä mitään oikein enkä ole kuuliainen vanhemmilleni, ja äiti siellä kannustaa isää keittiöstä.
Kerran kun isä halusi että tuon hänelle tomaatin, minä aloin penkomaan jääkaappia koska tomaatit oli jääkaapin perukoilla enkä tiennyt sitä. Mutta isäni tiesi. Iskä vaan sanoo olohuoneesta: "Käyt koko jääkaapin läpi etkä silti löydä tomaatteja, eikö niin?" . Vieläpä ivallisella äänensävyllä. Sitten tulee paikalle 11-vuotias pikkusiskoni ja löytää tomaatit käden käänteessä koska on itse laittanut ne sinne ja sitten iskä vaan huutaa ivallisesti: "Ota mallia siskostasi kun kerrankin olet noin vainoharhainen. Hiirestäkin saisi paremman lapsen kuin sinusta!". Onko tuo muka oikein sanottu?
Kerran kaaduin pyörältä ja sain naarmun polveeni niin isä kielsi minulta sen jälkeen pyöräilemisen 2 vuodeksi ja kielto on edelleen voimassa.
Lähes aina kun sanon isälleni jotakin niin hän vastaa aina yhdellä tavalla näistä kolmesta:
1. Sanoo että ok, mm, okei, joo ym. eikä sen paremmin välitä.
2. Sanoo että kerron myöhemmin mutta kun kerron myöhemmin niin vastaa taas jollakin tavalla näistä kolmesta.
3. Vastaa minulle sillä tavalla että toivon että en olisi koskaan syntynytkään.
Esimerkkejä kolmosen vastauksista: Kerran kun tervehdin isääni kun hän tuli töistä niin iskä käski mun istua sohvalla tekemättä mitään kaksi tuntia. Enkä edes ollut tehnyt mitään.
Sanoin vain: "Moi, isä!" ja sen jälkeen en edes tervehdi isääni. Isä perusteli tekoaan sillä että se on minun omaksi parhaakseni istua tekemättä mitään.
Toinen esimerkki: Sanoin isälle että sain kokeesta ysi miinuksen (lukuaineiden keskiarvoni omi 9.45) ja sain siitä puhelin- ja konekiellon kolmeksi päiväksi.
Kolmas esimerkki: Kerroin isälle että luokkani lähtee retkelle ja isä vastasi että mie en saa missään nimessä lähteä koska olen vainoharhainen.
Sitten vielä asioita, joita en voi tehdä, ja joiden kiitos kuuluu vanhemmilleni: En ole koskaan hengaillut kavereiden kanssa, en ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt elokuvissa enkä ole koskaan käynyt leireillä. Enkä saa kutsua kavereita kylään, en saa tehdä youtubeen videoita enkä saa edes soittaa kavereille i (jos niitä edes olisi).
Anteeksi että laitoin tämän väärään palstaan mutta tätä palstaa luetaan enemmän.
Vielä tämä: En ole trolli enkä usko että trollaajat jaksavat kirjoittaa näin pitkiä stooreja.
Mulla olisi vähäsen, tai itse asiassa paljonkin, asiaa vanhemmistani. Mutta sitä ennen haluaisin että jokainen, joka tämän lukee, vastaa kysymykseeni: Oletteko koskaan ajatelleet/sanoneet REHELLISESTI että teillä on maailman parhaimmat vanhemmat/isä/äiti? Itse en ole enkä koskaan tule ajattelemaankaan .Veikkaan että suurin osa vastaa kyllä mutta kysyn silti.
Olen siis edelleen aseista kiinnostunut teinipoika, mulla ei ole koskaan ollut ystävää (=ihmistä johon voin luottaa), enkä oikeastaan luota vanhempiinikaan. En itse asiassa luota kehenkään.
Kerronpa ensin äidistäni:
Äitini käy ammattikorkeakoulua (jokin tutkinto) ja kun tulee kotiin, hän siirtyy suoraan keittiöön ja on siellä koko päivän. Äiti myös huolehtii 4v pikkusiskostani ja huutaa sille päivät pitkät (syystäkin). Sitten kun kysyn/sanon äidille jotain niin hän vain nyökkää tai vastaa lyhyesti ja sillä tavalla että typeräkin ymmärtää että äidilläni ei ole aikaa minulle.
Tässä esimerkki: Tein koneella ammatinvalintatestin ja olin jo pitkään haikaillut arkeologiksi ryhtymistä. Kun tein sen testin loppuun, tulokseksi tuli arkeologi. Olin innoissani, mutten kauan, sillä kun kerroin äidilleni että ammattisuositukseen tuli arkeologi niin äiti vastasi: "Herra tietää mitä typeriä vastauksia olet siihen testiin ladellut".
Senpä jälkeen en sanonutkaan äidilleni mitään.
Yleensä äitini vain nyökkää kun sanon jotakin mutta tuon vastauksen jälkeen suorastaan toivoin sitä että en olisi edes sanonut mitään.
Sitten isään:
Suoraan sanottuna, isäni on kauhea!
Hän ei välitä minusta, eikä koskaan saa minua iloiseksi. Sitten hän saarnaa minulle joka päivä että olen vainoharhainen. Siis isäni on yksinkertaisesti ottanut minut silmätikukseen ja tarkkailee minua ihan koko ajan ja moittii minua sellaisestakin virheestä, jonka voi korjata käden käänteessä. Jos esim. sanon jotakin väärin tai tuon isälle puolikkaan lasillisen sijasta täyden lasillisen vettä niin hän alkaa heti valittamaan että olen vainoharhainen enkä osaa ajatella kirkkaasti enkä osaa tehdä mitään oikein enkä ole kuuliainen vanhemmilleni, ja äiti siellä kannustaa isää keittiöstä.
Kerran kun isä halusi että tuon hänelle tomaatin, minä aloin penkomaan jääkaappia koska tomaatit oli jääkaapin perukoilla enkä tiennyt sitä. Mutta isäni tiesi. Iskä vaan sanoo olohuoneesta: "Käyt koko jääkaapin läpi etkä silti löydä tomaatteja, eikö niin?" . Vieläpä ivallisella äänensävyllä. Sitten tulee paikalle 11-vuotias pikkusiskoni ja löytää tomaatit käden käänteessä koska on itse laittanut ne sinne ja sitten iskä vaan huutaa ivallisesti: "Ota mallia siskostasi kun kerrankin olet noin vainoharhainen. Hiirestäkin saisi paremman lapsen kuin sinusta!". Onko tuo muka oikein sanottu?
Kerran kaaduin pyörältä ja sain naarmun polveeni niin isä kielsi minulta sen jälkeen pyöräilemisen 2 vuodeksi ja kielto on edelleen voimassa.
Lähes aina kun sanon isälleni jotakin niin hän vastaa aina yhdellä tavalla näistä kolmesta:
1. Sanoo että ok, mm, okei, joo ym. eikä sen paremmin välitä.
2. Sanoo että kerron myöhemmin mutta kun kerron myöhemmin niin vastaa taas jollakin tavalla näistä kolmesta.
3. Vastaa minulle sillä tavalla että toivon että en olisi koskaan syntynytkään.
Esimerkkejä kolmosen vastauksista: Kerran kun tervehdin isääni kun hän tuli töistä niin iskä käski mun istua sohvalla tekemättä mitään kaksi tuntia. Enkä edes ollut tehnyt mitään.
Sanoin vain: "Moi, isä!" ja sen jälkeen en edes tervehdi isääni. Isä perusteli tekoaan sillä että se on minun omaksi parhaakseni istua tekemättä mitään.
Toinen esimerkki: Sanoin isälle että sain kokeesta ysi miinuksen (lukuaineiden keskiarvoni omi 9.45) ja sain siitä puhelin- ja konekiellon kolmeksi päiväksi.
Kolmas esimerkki: Kerroin isälle että luokkani lähtee retkelle ja isä vastasi että mie en saa missään nimessä lähteä koska olen vainoharhainen.
Sitten vielä asioita, joita en voi tehdä, ja joiden kiitos kuuluu vanhemmilleni: En ole koskaan hengaillut kavereiden kanssa, en ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt elokuvissa enkä ole koskaan käynyt leireillä. Enkä saa kutsua kavereita kylään, en saa tehdä youtubeen videoita enkä saa edes soittaa kavereille i (jos niitä edes olisi).
Anteeksi että laitoin tämän väärään palstaan mutta tätä palstaa luetaan enemmän.
Vielä tämä: En ole trolli enkä usko että trollaajat jaksavat kirjoittaa näin pitkiä stooreja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En kyllä haluaisi korvata omia vanhempiani muilla. Harmi, että vanhempasi ovat noin ilkeitä. Taitavat pyytää ihan liikaa sinulta, eikä tuo ole reilua. Tuon vuoksi kannattaa miettiä, haluaako lapsia, ja että he kärsisivät siitä, jos et sittenkään halua huolehtia heistä. Enpä oikein osaa kummoisempaa vastata, mutta normaalia tuo ei ole.
Pystytkö esim. kertomaan jollekin opettajalle asiasta. Ei tietenkään ole pakko. Kohtelevatko he muuten siis aina sinua huonommin kuin siskoasi. Ethän ole mitään väärää varmaan edes tehnyt. Todistuksesi keskiarvo on jopa yhden numeron omaani parempi. Eihän vanhempasi pakota lukemaan kokeisiin ja muuta. Minusta kyllä tuntuu, että vanhempasi ovat vainoharhaisia, jos eivät minnekään sinua uskalla viedä. Ainakin sinulla on mahdollisuus saada hyvä työpaikka. Älä luovuta!
Jos taas olet trolli, niin aika hyvin huijattu. :D Kuulostaa aika epätodennäköiseltä, mutta vastasin nyt kuitenkin, koska on aina mahdollisuus siihen, että onko totta vai ei.
Joo munkin vanhemmat on eronnu. Mutsin pitää vetää kunnon raget esimerkiksi siitä että en avannut verhoja ja sanoo että näyttelen tic-oireeni. Faija taas ylireagoi joka asiasta mutta muuten hän on siedettävä.
Mie luulen tietäväni, miltä siusta tuntuu. Minun tiksini tuntuvat olevan isompi ongelma äidilleni kuin minulle. Hän ottaa ne vähän väliä puheeksi kamalan huolestuneen kuuloisena, ja jos ne lisääntyvät tai muuttuvat jotenkin, hän käyttäytyy kuin olisin suurinpiirtein sairastunut vesikauhuun.
Isä jaksaa aina valittaa pikkujutuista, (astiat ovat pesukoneessa väärin, sänkyä ei ole pedattu, tavarat ovat väärillä paikoilla jne.) mutta muuten häi on ihan hyvä tyyppi.
Mun mutsi ei ole vieläkään hyväksynyt sitä että mulla on AS. Ja paskimmat muistot mulla on ne kun isäpuoli, joka on nyt on eronnut äitini kanssa, haukku mua vammaseksi koska en osannut solmia kengännauhoja vielä kun olin 10-vuotias, ja sitten se kun päiväkodissa ja koulussa mua kiusattiin siitä että olin niin paska sählyssä ja jalkapallossa.
:( Lapset ovat kamalia. Minun isä haukkuu minua harhaiseksi ja paskan puhujaksi silloin kun yritän väittää hänelle vastaan. Ja minun pitäisi kuulemma olla suljetulla osastolla...
Tsemppiä teille molemmille...
Oho! :O Näinkin monella on tiksejä! Kerran minut uhattiin viedä niiden vuoksi lääkäriin. XD
Oon jutellut kuraattorille mutta ei se pystyny asialle mitään tekemään, tosin en kehannut sanoa sille aivan kaikkea. Pelkään että jos jään kiinni, musta tulee sukuni musta lammas koska isäni suvussa lapset ovat aina totelleet orjalliseati vanhempiaan. Ja kyllä, vanhempani pakottavat minua lukemaan kokeisiin ja he ovat tottuneet kymppeihin. En ole trolli, koska mun ongelmani on todellinen. PS. En mä ikinä kohtelisi omia lapsiani noin.
Missä päin asut? Mietin vain, että minkälaisessa ympäristössä tällainen perhe sijaitsee.... Helsinki? metsäinen Naruska? Siis ihan että kaupungilla vai maalla?
Sitten tuo keskustelunavaus sai miettimään omaa suhdettani vanhempiin...
Haluaisin jotenkin resetoida tilanteen omalla kohdallani tai nitä vaan... isä ei sitä sano, mutta se haluaisi minun olevan kuten hän itse ja aiemmat sukulaiset... vähän sellainen hard core-suomalainen mies. Minun omaan persoonaani kun se ei mene. Tätä nykyä isää ei paljoa näe, vaikka saman katon alla asutaankin... osaksi siksi, koska vältän osaksi siksi, koska se on varmaan kerran viikkoon kotona. En sitä vihaa, mutta isälleni puhuessa on käytettävä tiettyjä kaavoja, jotka ovat vuosien varrella kehittyneet... Tilanne on ikäänkuin lukittunut. Tavallaan hän on yksi niistä henkilöistä, jotka voisi vain poistaa piireistäni ja samalla ei
Kaakkois-Suomessa, enempää en halua sanoa. Ihmeellistä nähdä että miten monella on sama ongelma :o Mun välit isäni kanssa on lähes olemattomat koska vältän jopa isäni näkemistä.
Muutes, kerran kuin mie olin lumisotaa kutosluokalla ja jäätynyt lumipallo osui mua silmään niin isä meni kouluun, riiteli reksin kanssa, rages niille pojille joiden kanssa olin leikkinyt, antoi mulle arestia vuodeksi ja vieläpä kaiken lisäksi kielsi minua edes puhumasta niiden poikien kanssa. Sit vielä sanoo tekevänsä sen minun "hyväkseni". Ja pah.
Moi anna sun kik niin saat ainakin juttelu kaverin:-) ja mä en kyl ikinä haluis vaihtaa mun vanhempia kehenkään muuhun en ees miljardiin miljardiin euroon:)
Mäkään en haluu vaihtaa vanhempiani vaan haluun että ne tulisi järkiinsä. Kik on halfelf