Sairaanhoitajana ulkomailla?

Minulla on kokemusta Iso-Britanniasta, Lontoosta, jossa olin pari vuotta töissä. Menin Professional Connectionin kautta, joka järjesti paikallisen laillistuksen, asunnon ja kontaktit työnantajiin. Tämä oli kaikenkaikkiaan noin pari kuukautta kestävä prosessi, eli aika nopeasti alkoi tapahtua.

Palkkaus ei NHS:n sairaaloissa ole ainakaan helsinkiläisestä palkkatasosta poikkeava, jäi jopa sen alle. Muistaakseni palkkani oli vuonna 2009 siellä noin 1700£/kk lisät verojen jälkeen. Ylitöitä/lisävuoroja sai kyllä tehdä aika paljon vapaammin kuin Suomessa.

Asumiskustannukset ainakin Lontoon alueella ovat ihan hurjat, vaikka asuinkin työnantajan järjestämässä soluasunnossa. Pelkkä yhden pikkuruisen soluhuoneen vuokra oli yli 600£/kk ja tämä oli edullista paikalliseen tasoon nähden. Ruoka on samoissa hinnoissa tai kalliimpaa kuin Suomessa.

Työsopimus on useimmiten siellä vakituinen ja lomia lyötiin heti alkuun se 23 päivää vuodessa, eli ei niin kuin täällä Suomessa, että pitää ansaita jokaikinen lomapäivä.

Työpäivät ovat useimmissa paikoissa 12,5-tuntisia, työviikko 37,5 tuntia niin kuin täälläkin. Työnkuva tietysti riippuu paikasta, mutta vaativaa ja mielenkiintoista joka tapauksessa. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan Suomessa muutaman vuoden valmistumisen jälkeistä työkokemusta, ennen kuin menee sinne vieraaseen ympäristöön vieraalla kielellä hosumaan :) Ihan näin kokemuksesta oppineena...

Kielikoetta ei ole, kyllä vajavainen englanninkielentaito tulee ilmi monesti jo hakuvaiheessa muutenkin. Profcolla on ainakin sellaisia "harjoitushaastatteluita" tarvittaessa useampikin ennen kuin ne alkavat etsiä sinulle sopivaa työnantajaa. Itse puhuin ihan lukiopohjaista sujuvaa perusenglantia sinne lähtiessäni, mutta silti olin ainakin alkuun pihalla kuin lumiukko - sairaalaenglanti on ihan oma kielensä, ja murteita ja aksentteja on monikulttuurisessa ympäristössä satoja.

Oli ihana ja hurja kokemus tuo aika Lontoossa, opin hirveästi käytännön hoitotaitoja ja tarkkailemaan potilasta - mutta ennen kaikkea piti opetella sietämään omaa tyhmyyttä ja epävarmuutta ja nauramaan itselleen.

Suosittelen ehdottomasti, mutta kannattaa kasvattaa sitä ennen paksu nahka eikä pelästyä sitä parin kuukauden kohdalla koittavaa karmivaa koti-ikävää. Rohkeasti vain luuria kouraan ja pirautus esimerkiksi juuri Profcolle (nettisivutkin on aika hyvät). Silloin ei itse tarvitse järjestää kaikkea ja saat vahvan taustatuen käytännönjärjestelyihin.

Onnea matkaan!