Minkä takia se eksä kiinnostaa

Tuo on vaikeaa... ja harmillista.

Monikin pilaa tulevankin onnen exän/exien takia. Ymmärrän että etenkin jos on jätetty osapuoli menee niiden tunteiden kuolemiseen aikaa, mutta ei saisi mennä liikaa, niin että menettää jo sen takia jotain uutta hyvää. Tunteet vain on vaikeita asioita tuollaisissa tilanteissa.

Tuossa on yksi syy monen joukossa miksi olen aikalailla vastaan exiä elämässä, vaikka voihan sitä haikailla vaikka olisi toisella puolella maapalloa. Mutta en halua uuden kumppanini enkä itsenikään takia kummankaan exiä aktiivisesti elämään, vaikka hyvät välit onkin kiva säilyttää JOS se onnistuu. Väen vängällä ei niitä kannata yrittää vaan on parempi antaa olla.

Voimia sulle ja toivottavasti ystäväsi tajuaa ajoissa mikä uusi hyvä häntä saattaa odottaa jos vain kykenee päästämään irti menneestä.

..valitettavasti, hyvinkin tuttua.

Minä penskana en osannut "ajautua sisään" uuteen suhteeseen, vaan vedin perässäni viitisen vuotta exää, jonka kanssa en ollut edes koskaan seurustellut. Vain pienen hetken oli tiemme kohdanneet ja olin antanut liikaa hänelle tilaa elämässäni, vaikka hänellä oli toinen, jonka luokse hän sitten palasikin. Pyysi minua odottamaan, mutta en odottanut vaan etsin oman suhteen, jossa sitten haikailin häntä.

Olin kyllä hyvä kumppani uudessa suhteessa, kunnioittava ja vastuuntuntoinen, kuten perusluonteeseeni kuuluu, mutta sydämeni syvimmät sopukat kuuluivat sille exälle, sittenkin.

En tiedä, miksi näin käy, että exät jäävät mieleen ja niitä hautoo vuositolkulla. En tiedä, en todellakaan tiedä.

minäkin olen aina ihmetellyt. Oma eksät eivät nimittäin kiinnosta pätkän vertaa. Paitsi yksi, jonka kanssa oli pientä kiehnäystä joskus ja nyt olemme ystäviä, joita meidän olisi pitänyt olla alusta asti.

Minusta eksän kiinnostavuus loppuu siihen, kun erotaan. Syystä että eroon on aina jokin syy tai jotain syitä, jotka ovat todellakin olemassa ja tultuaan esille ikään kuin väljähdyttävät koko jutun.

Kumma kyllä, olen eksien kanssa ihan ookoo väleissä ja aina jos törmätään, vaihdetaan vähän kuulumisia mutta yhteyttä en tunne tarpeelliseksi pitää kehenkään. Elän tätä hetkeä muruseni kanssa, mennyt on mennyt ja sillä selvä.

jos ei elä tässä ja nyt. Jotkut ihmiset elävät aina menneisyydessä ja haikailevat entisen perään, oli se melkein mitä tahansa. Nykyhetkessä eläminen on taito, jota ei ole kaikilla. Ehkä syynä on se, että usko paremmasta tulevaisuudesta kuitenkin puuttuu. Pelko ja epäluottamus eivät anna mahdollisuutta toivoa tulevaisuudelta mitään enempää kuin mitä oli ennen. Pettymysten pelossa sitä voi takertua menneisyyteen. Siinä voi jäädä loppuelämä elämättä, tavallaan. Surullista, mutta se on monen osa ja kohtalo. Ehkä minunkin. Elämäni on sarja pettymyksiä, joita olen kokenut ihmissuhteissani. Onneksi jotain hyviäkin kokemuksia on, joiden perusteella voi uskoa, että elämässä on myös hyviä asioita, eks-rakkauksien kanssa tai ilman.

Minä ymmärrän että niin voi käydä. Rakkaus voi olla niin voimakasta, ettei vuosi ole vielä riittänyt toipumiseen. Rakkaus voi olla jopa niin suurta ettei ihmiselämä riitä edes sen ylitsepääsemiseen. Minusta se on suurta rakkautta, eikä se että suhteen jälkeen nopeasti unohdetaan ja aletaan uuteen suhteeseen.
Minäkin rakastan omaa kultaani niin paljon, etten todella toipusi kovinkaan helposti, tuskin koskaan jos suhde loppuisi. Minusta se on vain suuren rakkauden merkki.

Olen kyllä samaa mieltä viestin aloittaneen kanssa, että mikä P...le siinä eksässä viehättää??!! Jos tosiaan on jo vuosi kulunut niin pitää päästä jo yli! Itse jouduin samaan tilanteeseen erään typyn kanssa, joka ei vain mitenkään päässyt eksän-kummituksesta yli..Ole siinä sitten suhteessa.
Vaikka pidin hänestä, emme voineet jatkaa, koska tuntui koko ajan että suhteessamme oli "se kolmaskin osapuoli."
Terapia olisi hänelle ollut paras!

Voidaan ajatella niinkin päin, että vielä joku jossain tuntee ja muistelee toista hyvällä. Nykyelämä on mennyt jotenkin niin kylmäksi ja ihmissuhteista on tullut kertakäyttökamaa. Voisikohan sitä tukea toista pääsemään entisen yli ja luottaa yhteiseen tulevaisuuteen. Kaikilla on joka tapauksessa se menneisyys. Sitoutuminen ja paikalleen asettuminen on monelle vaikee ilman entisen perään haikailua. Asiat selviää kyllä aikanaan.