Mitä Pariisilla on minua vastaan?

Yhdyn tähän mielipiteeseen, mielestäni on jo alunperin ihan väärällä mielellä liikkeellä jos huokailee matkalle lähtiessään mielessään liikaa niitä "rakkauden kaupunki" -hokemia ja muita vastaavia kliseitä ja perustuu niille koko ennakko-olettamuksensa paikasta. Kaupunkihan sekin on loppujen lopuksi siinä missä muutkin, ei mikään maaginen rakkauden pyhättö jossa kaikki voisi ikään kuin jonkin ennalta määrätyn taikakaavan tai loitsun ansiosta vain ja ainoastaan onnistua.

Tämä pistikin heti ensimmäiseksi kertomuksessa silmääni:

"Rakkauden kaupunki. Muodin mekka. Kulinarismin pyhättö. Pariisin harteille on sovitettu niin monia ylisanoja, että odotukset olivat korkealla, kun lensin sinne vuonna 2001."

Tosin nuo kertomukset tarjoilijoiden "jatkuvasta" pöyhkeydestä saati siitä ettei englanninkielistä ruokalistaa tuotaisi poikkeavat kovasti omista kokemuksistani. Olen kyllä kuullut mm. Etelä-Ranskassa pitkään asuneelta matkaoppaalta, että boheemisieluisilla ja omaa kulttuuria kovasti arvostavilla pariisilaisilla kyllä oli ennen tapana suhtautua turisteihin varautuneemmin ja ehkä jopa kylmemminkin kuin Italiasta vaikutteita ja rennon elämäntyylin omaksuneilla eteläranskalaisilla, mutta viimevuosien aikana asia on kovasti muuttunut.

Viimeksi kävin Pariisissa ja sen lähialueilla ihan tässä hiljattain, eikä kummassakaan, niin Saint Lazaren liepeillä olleessa osassa itse Pariisin keskustaa kuin hieman perinteisemmässä maalaismaiskaupungissa Maisons-Lafittessakaan näkynyt kielitaidottomia tarjoilijoita, ja ruokalistakin heillä oli tuoda ihan englanniksi. Ja olen siis käynyt kaupungissa lukuisia kertoja ennenkin ja lyhyen aikaa asunutkin, ja samanlaisia kokemuksia on niiltäkin kerroilta. Varsinkin nuoret neuvovat Pariisissakin usein hetimiten englanniksi vaikka sillä kielellä koko keskustelun aloittaisikin, ja myös monen hieman vanhempaa sukupolvea edustavan saa vastaamaan ihan riittävän ymmärrettävällä englannilla jos heille ensin lähestyy huikkaaamalla kohteliaasti "bonjour". Kun vaan osoittaa ranskalaisille ihan vaikka tuollaisella yhdellä sanalla kunnioittavansa heidän kulttuuriaan, he arvostavat sitä suuresti ja ottavat tällöin vierailijankin sydämellisesti vastaan.

Myöntää täytyy että 40-50-vuotiaissa ja sitä vanhemmissa niitä kielellisesti ummikkoja saattaakin sitten vastaavasti löytyä jo aika paljon enemmän ja edes moni sen sukupolven lääkäri tai apteekkari ei välttämättä englantia osaa (tosin yleensä niissäkin apteekeissa on sitten edes joku joka englantiakin osaa, kun taas terveyskeskusten tapauksessa voi viedä jopa aikaa löytää henkilökunnasta se ensimmäinen joka englantia edes puhuu).

Oignonne kirjoitti:

Yhdyn tähän mielipiteeseen, mielestäni on jo alunperin ihan väärällä mielellä liikkeellä jos huokailee matkalle lähtiessään mielessään liikaa niitä "rakkauden kaupunki" -hokemia ja muita vastaavia kliseitä ja perustuu niille koko ennakko-olettamuksensa paikasta. Kaupunkihan sekin on loppujen lopuksi siinä missä muutkin, ei mikään maaginen rakkauden pyhättö jossa kaikki voisi ikään kuin jonkin ennalta määrätyn taikakaavan tai loitsun ansiosta vain ja ainoastaan onnistua.

Tämä pistikin heti ensimmäiseksi kertomuksessa silmääni:

"Rakkauden kaupunki. Muodin mekka. Kulinarismin pyhättö. Pariisin harteille on sovitettu niin monia ylisanoja, että odotukset olivat korkealla, kun lensin sinne vuonna 2001."

Tosin nuo kertomukset tarjoilijoiden "jatkuvasta" pöyhkeydestä saati siitä ettei englanninkielistä ruokalistaa tuotaisi poikkeavat kovasti omista kokemuksistani. Olen kyllä kuullut mm. Etelä-Ranskassa pitkään asuneelta matkaoppaalta, että boheemisieluisilla ja omaa kulttuuria kovasti arvostavilla pariisilaisilla kyllä oli ennen tapana suhtautua turisteihin varautuneemmin ja ehkä jopa kylmemminkin kuin Italiasta vaikutteita ja rennon elämäntyylin omaksuneilla eteläranskalaisilla, mutta viimevuosien aikana asia on kovasti muuttunut.

Viimeksi kävin Pariisissa ja sen lähialueilla ihan tässä hiljattain, eikä kummassakaan, niin Saint Lazaren liepeillä olleessa osassa itse Pariisin keskustaa kuin hieman perinteisemmässä maalaismaiskaupungissa Maisons-Lafittessakaan näkynyt kielitaidottomia tarjoilijoita, ja ruokalistakin heillä oli tuoda ihan englanniksi. Ja olen siis käynyt kaupungissa lukuisia kertoja ennenkin ja lyhyen aikaa asunutkin, ja samanlaisia kokemuksia on niiltäkin kerroilta. Varsinkin nuoret neuvovat Pariisissakin usein hetimiten englanniksi vaikka sillä kielellä koko keskustelun aloittaisikin, ja myös monen hieman vanhempaa sukupolvea edustavan saa vastaamaan ihan riittävän ymmärrettävällä englannilla jos heille ensin lähestyy huikkaaamalla kohteliaasti "bonjour". Kun vaan osoittaa ranskalaisille ihan vaikka tuollaisella yhdellä sanalla kunnioittavansa heidän kulttuuriaan, he arvostavat sitä suuresti ja ottavat tällöin vierailijankin sydämellisesti vastaan.

Myöntää täytyy että 40-50-vuotiaissa ja sitä vanhemmissa niitä kielellisesti ummikkoja saattaakin sitten vastaavasti löytyä jo aika paljon enemmän ja edes moni sen sukupolven lääkäri tai apteekkari ei välttämättä englantia osaa (tosin yleensä niissäkin apteekeissa on sitten edes joku joka englantiakin osaa, kun taas terveyskeskusten tapauksessa voi viedä jopa aikaa löytää henkilökunnasta se ensimmäinen joka englantia edes puhuu).

Lue lisää

Ja tuli vielä mieleen tuohon "rakkauden kaupunki" -kliseeseen palatakseni, Pariisin sääthän ovat jo itsessään suurosan vuodesta aika surkeat ja melkein verrattavissa Lontooseen (tästä oli espanjalaisen taksikuskin kanssa puhetta Pariisissa viimeksi vieraillessani ja hänkin maassa pikkupojasta asuneena oli sitä mieltä, että Pariisi oli säiden suhteen ehkä vielä hilkun verran parempi kuin Lontoo, mutta ero oli kuitenkin todella pieni). Jos siis vaatii ehdottomasti lomaltaan romantiikkaa ja oikeanlaista tunnelmaa, niin käytännössä kannattaa suunnata vaikka Etelä-Ranskaan, Espanjaan tai Italiaan. Olen kyllä toki useina kertoina nauttinut tunnelmasta Pariisissakin koska olen ollut siellä oikealla mielellä eli en odottanut liikoja vaan päinvastoin antanut kaupungin yllättää mut tunnelmallaan, mutta varsinaiselle romanttiselle lemmenlomalle lähtisin silti jonnekin jossa säät ovat suuremmalla todennäköisyydellä lämpimät ja aurinkoiset.

Ranskalaiset pukeutuu yleisesti ottaen tosi tavallisiin vaatteisiin. Verkkareita ja tuulipukuja ei näy, mutta ei täällä muodista välitetä varmaan sen enempää kuin Helsingissäkään. Tosin täällä on mahtavat shoppailu mahdollisuudet, minkä takia tätä varmaankin kutsutaan muodin mekaksi. Sama juttu ruoan kanssa. Ranska on kuuluisa ruoistaan, mutta epäilemättä sen takia, että täällä on maailman eniten michelin-tähtiravintoloita.