Nyt musta tuleekin runoilija eikä matkaopas:
Kun nuo suolaiset miehet työnsivät tynnyrit ruumasta laiturille, ehdin heitä ennen
Ylläni ajatusten kauhtunut vaate, sanojen levosta tervan tuoksu
jähmettynyt katseeni ei ymmärrä sinua vilisevä satama, missä ovat ruumasi rotat
Minne he nostavat purjeensa ja mistä löysäävät köytensä
Ovatko he aloillaan aina, ja minä matkustan muuttumatta maailman
Kun nuo suolaiset miehet työnsivät tynnyrit ruumasta laiturille, ehdin heitä ennen
Ylläni ajatusten kauhtunut vaate, sanojen levosta tervan tuoksu
jähmettynyt katseeni ei ymmärrä sinua vilisevä satama, missä ovat ruumasi rotat
Minne he nostavat purjeensa ja mistä löysäävät köytensä
Ovatko he aloillaan aina, ja minä matkustan muuttumatta maailman
Vastaukset 3
Vanhimmat
loistavaa!
....että tuo oli vasta toinen kurjoittamani runo, niin alkuhan on ollut todellakin loistava :)
No, oli tai ei - minä kiitän...kops.
Otsikko ei paljoa luvannut.
Mutta, runo tulvii sellaista vähän pohdiskelevaa matkafiilistä. Joo, kyllä tästä voisi tykätä vähän enemmänkin. Kiva yllättyä positiivisesti. Niin jossain vaiheessa aloin tuntea runosi koskettavan vaikutuksen minussa.