eräästä sanasta tulee mm. seuraavat anagrammit
olis pii
soi pili
ois pili
iso pili
sipi oli
sipi loi
sipi ilo
isi ilpo
mutta myös
po siili
eli
Tunteellinen siili
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
-- Kirsi Kunnas
olis pii
soi pili
ois pili
iso pili
sipi oli
sipi loi
sipi ilo
isi ilpo
mutta myös
po siili
eli
Tunteellinen siili
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
-- Kirsi Kunnas
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itku pitkästä ilosta, pieru paljosta nauramisesta.
-- PeeHoo kastike
Karavaani kulkee ja pieru paukkuu ja ahneella on paskanen loppu.
HooPee Sauce.
Flying Saucer
Hyvä huumori miehen tielläpitää. Vaikka koneessa olisi häntä ei se haittaa. Ajatus kulkee ja haitari soittaa. Samaa latua perkele havuja. Perässä sopii mun hiihtää. Mikään ei yllätä ja istuakin voipi ei tuu itku sielkään. Seuraava kakku ja muistelot kansiin. Siks kaunoja kannata ei kenkään kantaa.
Tummuu tupa, tummuu takka,
vaiti istuu ukko, akka.
Oudon vieraan odotusta.
Kello seisoo.
Yö on musta.
Soivat tiuút viittatieltä,
hepo harmaa laukkaa sieltä.
Kavioiden kapsutusta.
Hepo harmaa.
Yö on musta.
Sammuu takka, tummuu liesi.
Valmis on jo matkamiesi.
Kuuluu kolme kolkutusta.
Ovi aukee.
Yö on musta.
Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.
Ihmiset hankihin hautautuvat,
miettivät talviöitään,
tutkivat elonsa tarkoitusta,
synkkiä sydän-öitään.
Tuumivat, seulovat selviöitä,
jäljelle jää vain hyvyys,
ylle yöllinen taivaankansi,
alle tähtinen syvyys.
Häipyivät taakse jo talojen lamput
iltahan äärettömään;
purskahtaa mies purressansa
itkuhun äänettömään.
kaikella on aikansa
jäljelle jää vain hyvyys
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/niin_kaunis_on_maa_29232.html#media=29234
Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.
kertosäe:
Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on leikin
Ja naurun ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
kertosäe
Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
kertosäe
näin surussa, mutta jos otetaan se "ilohuurussa"
niin se on
Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.
(näin niinku positiivisen maailmankuvan omaavan joka suree ettää on varjoisat veet)
mut on sit taas nyt nääki jotka käyttää hyväksee vaan varjoisii vesii ja keksii tästä jotain sairasta krääsää.
mut joo runoo, proosaa ja mitelauseita, aforismeja niin kaikella on aikansa ja jäljelle jää vain hyvyys. love
Kaukaa arolta kohoaa poliisin julman haamu,
turman henki se ennustaa:
Verta on näkevä aamu!
jos vaan kynsiini saan
niin katti vainaa ei ole edes haamu
nimittäin kissaveijari kujeilee
ja multaa on näkevä aamu
On elämä varjoleikki vain,
unet sammuvat uneksijalta.
Ne sammuvat, syttyvät uudestaan
kuin keväät versoen mullasta maan,
tulen iskien taivahalta.
Minä tunsin outoa riemua,
kun neuvoille tulvia nousi.
Minä huusin, kun lähtivät järvistä jäät.
Minä itkin, kun ilmojen siivekkäät
yli kylien soitellen sousi.
Niin kylväjät valkeine vakkoineen,
ne miettii, ne miehet, työssä.
He toiveita kylvivät pelloilleen,
veti halla suosta viikatteen
ja niitti ne yhdessä yössä.