Sinä, pieni lintuseni
haaveilet vapaudesta
elämän herruudesta
ei sitä ole, poikaseni
se on satua vaan
minne menetkin
pelko
nälkä ja jano
rakkaus
ohjaa tietäsi
ne ovat jo merkitty kartallesi
en minä niistä sinulle kerro
en siipiäsi leikkaa
lennä, kotkanpoikanen
kohti sumua ja myrskyä
aurinkoa
pilvipoutaa
kuvittele
olevasi vapaa
ilmojesi herra
ja jos mielesi murtuu
siipesi nyrjähtää
olen täällä
laastarilla
lasagnella
ja lennät taas
rakkaudella
äiti
haaveilet vapaudesta
elämän herruudesta
ei sitä ole, poikaseni
se on satua vaan
minne menetkin
pelko
nälkä ja jano
rakkaus
ohjaa tietäsi
ne ovat jo merkitty kartallesi
en minä niistä sinulle kerro
en siipiäsi leikkaa
lennä, kotkanpoikanen
kohti sumua ja myrskyä
aurinkoa
pilvipoutaa
kuvittele
olevasi vapaa
ilmojesi herra
ja jos mielesi murtuu
siipesi nyrjähtää
olen täällä
laastarilla
lasagnella
ja lennät taas
rakkaudella
äiti
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa hempeää, ymmärtäväistä, lasagnen pehmeää...tykkäsin...
Kiitos, Mak, vähänkö meni hempeyden ylärajaa hipoen... tällaista se on meillä välillä, siirappia :)
Itse ajatus tuli siitä, kun mietin sitä vapaus käsitteenä. Kuka meistä oikeasti on vapaa? Aina joku ohjaa, tunteet ellei muuta, järki kellä sitä löytyy. Tai sydän.
No Herran jestas!! Täällä toinen äiti puhkesi kyyneliin... Huh mikä runo!
Kiitos Äiti-kotka!
Oli vähän tunneherkkä ilmapiiri kun tuo pätkähti näytölle. Ei ehtinyt ihan järki mukaan - väitän etten kerro olemattomasta vapaudesta, ja silti allekirjoitin sen kuin kirje ;)) Ei ihan kauhean loogista.