Sarjassa kevytkenkäiet aloitukset ja tää ei sitten myöskään ole galluppia vaan ihan aitoa kiinnostusta miten muut kanssaihmiseni ratkaisevat tämän pulman: miten kestää arkipäivän sietämätöntä realismia:
filmiklippejä joita en unohda
https://www.youtube.com/watch?v=8Tgi-j56ueU
filmiklippejä joita en unohda
https://www.youtube.com/watch?v=8Tgi-j56ueU
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tässä toiseksi paras: kun haluat puhua roskaa luullen että muut ei puhu kieltäsi, voi olla pieni yllätys odottamassa:
https://www.youtube.com/watch?v=L2tQ12lYz-c
"Paloma.se.co"
Pysyttele sinä täällä vaan.
Musiiki on jo luotu muualle.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12216235
Ja lehteäkään ei kannata enää luoda.
Vaikka siltä tuntuisikin.
H.
Ei pienintäkään aikomusta olla mukana jossain lehdessä.
Ja tää on mun filmiketju, ei musiikkia, paitsi jos se liittyy johonkin filmiin. Ja muutakin mikä viihdyttää ja mahtuu aiheen raamien sisään.
Ja sitten vielä: en tunne tarvitsevani lupaa sinulta mistä saan tai en saa kirjoittaa.
Kiitos ja kuulemiin.
Sitten vielä tää video joka on mun henkilökohtainen viestini sinulle: se on lahja.
https://www.youtube.com/watch?v=Z7dLU6fk9QY
Perus duunarina olen pennusta asti tuntenut realismin niskahiuksissani eli ei se yllätä.
Tyydytään toteamaan kuten mainos,elämä on.
Muutaman kerran kun on jo koputellut ruumisarkun kantta, ei kaipaa mitään pakoa arjesta, jokainen päivä on lahja.
Elämä on harvoille leffa.
Mutta elämästä on tehty ikimuistoisia leffoja.
Elämä on lahja johon kuuluu myös hyvää ruokaa, hyvää musiikkia ja hyviä filmejä.
Kaiken ikävän lisäksi.
Tietenkin meillä kaikilla on omat nautintommekin, kellä mitkin.
Jokaisen elävän elämään mahtuu kaikkea, ei kukaan, jolla on normaalit tunteet, normaalisti elä vain puolivaloilla.
Eikä kenenkään tunteet ole jalompia kuin jonkun toisen.
Ei minulla ole mitään vaikeuksia kestää arkipäivän realismia.
Harvoin jos koskaan se aivan sietämätöntä on.
Tuossa aiemmin kävelin metsässä, istuin kivellä lammelle katsellen. Joutsenet uiskentelivat ja metelöivät, toivottavasti arkipäivän realismin kestäminen ei ollut ongelmanaan.
Totesin jälleen kerran, kuten ystäväni k/k kirjoitti, elämä on.
Hei et ole ainoo joka on koputellut arkun kantta, oman ja muiden. Elämään mahtuu niin paljon kaikkea realismista unelmiin, haaveista todellisuuteen. Elämä voi olla joko pelkkää raatorealismia tai sitä voi pehmittää poikkeamalla välillä toisiin maailmoihin, pieneksi hetkeksi.
Mutta, jokainen tulee autuaaksi omilla eväillään ;)
"Paloma.se.co"
Onneksi sentään luet minua.
Muuten saattaisit olla ihan yksin.
"astuin laivasta ulos.
Ihminen kun muuttuu elämisensä mukana.
Elämä onneksi estää näkemästä kuvan, minkä jälkeläiset ovat arkusta ottaneet.
Kauheeta elämää voi arkussa parhaimmillaan olla.
Varsinkin jos on kaukana kuollut.
Tavallaan on hianoa, jos sukulainen sanoo: Kato Skypeä nyt, älä kato kun arkku on Suomeen saapunut."
H.
Palstatuttuni paloma
Ilmeisesti olemme kuin yö ja päivä mutta vaikka kannan sitä iestä niskassani niin usko pois.
Olen aina ollut hyvä kuvittelemaan niitä asioita joissa en voi elää, edesmennyt likkani oli mainio aisapari kun visioimme sellaisia entäpäs jos juttuja.
Koskaan en lyttää toisen unelmaa vaikka omani onkin erilaisia .
Sinun sanoillasi,kukin tavallaan.
Minun elokuvani on luonnossa, luonnon näytelmät voittavat 6-0 kaikki ihmisten tekeleet.
"Kumpupilvi"
Niin, niin helpooa se joskus on, katsella luontoa joka on itsestä kaukana.
Mutta silloin pitää muistaa, minä tätä katselen ihan itse.
H.
joskus voi ollla irti maasta http://www.youtube.com/watch?v=FXvjO-6L3gs
Arki on jokaisen rakennettava itse - sitä se ajallisesti kuitenkin on eniten.
Tuossa yhdessä ketjussa puolisoa kutsutaan *akaksi, siinä parisuhteessa peli on menetetty, kunnioitus puuttuu ja sen mukana kaikki.
Olin tutussa seurassa Vappulounaalla ja tunnelman loimme yhdessä, pariskunnat huolehtivat kohteliaan rennosti toisistaan, hilpeys ja taso säilyi vaikka keskustelu rönsyili vakaviin ja huolestuttaviinkin aiheisiin.
Arjessa on tällä iällä jo kipuja, lääkitystä ja luopumisen mukanaan tuomia suruja, jotka vievät sitä elämän intoa.
Ne onnekkaat jotka ovat terveinä vielä tässä iässä ja kunnioittavat läheisiään (puolisoa) omaavat mahdollisuudet vaikka mihin, mutta eihän elämä niin yksinkertaista ole. Me naiset osaamme monimutkaistamisen jalon taidon, ehkä eräs heistä mutkisti exäni elämän tai .............
Alustukseni oli tyypillistäni.......
Arkeeni kuuluu mm. harrastuksia ja mielekkäitä vielä....
Elokuvia tai televisio-ohjelmia valitessani en ihan noin kauas todellisuudesta halua paeta, tai jos haluan niin sitten kauneuden ja ehkä musiikin takia, piirrettyjen puolelle ehkä pakenisin.
Unohtumattomia kohtauksia ja repliikkejä on kai kymmenittäin, heti ensimmäiseksi nousee mieleen naispääosaisia ja niistäkin vaikea valita joten jätetään nekin pois.
Filmiklippi on sitten vanha kunnon Dirty Harry ja "Smith, Wesson and me", se nousi ensimmäiseksi toimintapuolelta mieleeni. Go ahead, make my day tietysti mukaan.
Filmimaailman ikisankarin Clark Cablen vastanäyttelijättäret sanoivat usein tuoksuneen valtavasti valkosipulilta suutelokohtauksissa.
Scarlett O'Hara Tuulen viemästä ja hänen repliikkinsä "huomenna on uusi päivä" on klassikko.
Se sitä edeltävä "Frankly my dear, I don't give a damn" tuli niin vakuuttavasti, että ei voi kuin ihailla Scarlettia, niin nopeasti tokeni. Minulla olisi tosiaan mennyt yön yli, tai ainakin vartti.
Miksi arkipäivästä, arjesta, haluaisi paeta...
En ymmärrä enkä tahdo paeta.
Päinvastoin tahdon löytää nykyisen elämäni niin realistisena kuin mahdollista. Rahat riittää, terveyskin on ok ja hoidan kuntoani, jotten omasta laiskuudestani johtuen ennenaikaisesti sairastele.
Tänään katsoin pikkufilmin Montanasta, jonne pappani muutti sata vuotta sitten: "Meet Me in Montana"
"All of the scenes were shot in Western Montana, highlighting the Bitterroot Valley, Missoula.com, Mission, Flathead Lake, Swan and Flint Creek Valleys"
Ei se ollut pakoa, vaan lisäväriä menneiden polvien tutkimisharratukseeni.
Keksittyjä filmejä en viitsi nykyisin katsoa. Dokumentteja ja luontofilmejä saatan katsoa. Mutta parasta on luonto livenä koettuna ja tositarinat ihmisten elämästä ennen ja nyt.
Kun saa tietää toisten ihmisten elämänkohtaloita, niin osaa olla onnellinen onnistumisistaan eikä suurentele ja jää mököttämään omia vastoinkäymisiä.
Ei realismiin tarvi pyrkiä, se vain on. Eikä arjessa sinänänsä ole mitään vikaa; minäkin nautin omasta arjestani ja olen edelleenkin sitä mieltä että totuus on tarua ihmeellisempää. Minua on tosin vaivannut pienestä pitäen vilkas mielikuvitus ja tietynlainen seikkailunhalu tai ainakin päästä aina välillä paussille rutiineista jotka turvallisina tukahduttavat kasvun je kehityksen ja saavat ihmisen unohtamaan että on olemassa niin paljon kaunista, kiinnostavaa, sykähdyttävää, kunhan astuu hieman omien raamiensa ulkopuolelle.
You talking to me? By Robert De Niro.
Citizen Kane - Rosebud.
"Huomenna on uusi eilinen" - Asterix´sta *kyläpäällikkö(?) sen jossain vaiheessa aina sanoi.
Play it again, Sam...
http://www.youtube.com/watch?v=zaAqze81y4Y
Ollako vai eikö olla...