Kuinka monella on omat sivustot?
Minulla oli ja on, mutta kävipä tässä sellainenkin hässäkkä, että koko palvelimelle ei päässyt kirjautumaan ja niin siellä ovat sivuni jossain lukon takana.
Ei pidä uskoa ilmaiseen palveluun, ei ainakaan kirjoittaa. ns. kotisivuille tallentamatta tekstiä. Kun palvelin kaatuu, siellä menevät sellaisetkin kirjoitukset joilla on jotain merkitystä.
Kuvia onneksi voi tallentaa pilvipalveluihinkin, sieltä löytyvät.
Monikin pitää kotisivuja, sinne tallentaen kaikki päiväkirjamaiset ajatukset.
Onko vanhan aikainen päiväkirja, lyijykynämerkintöineen sittenkin se paras?
Minulla oli ja on, mutta kävipä tässä sellainenkin hässäkkä, että koko palvelimelle ei päässyt kirjautumaan ja niin siellä ovat sivuni jossain lukon takana.
Ei pidä uskoa ilmaiseen palveluun, ei ainakaan kirjoittaa. ns. kotisivuille tallentamatta tekstiä. Kun palvelin kaatuu, siellä menevät sellaisetkin kirjoitukset joilla on jotain merkitystä.
Kuvia onneksi voi tallentaa pilvipalveluihinkin, sieltä löytyvät.
Monikin pitää kotisivuja, sinne tallentaen kaikki päiväkirjamaiset ajatukset.
Onko vanhan aikainen päiväkirja, lyijykynämerkintöineen sittenkin se paras?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ala kirjoittamaan päiväkirjaa. Sitä tein nuorena tyttönä. Suoraan sanoen en oikein tajua koko blogi-juttua.
Elän mieluummin, kuin kirjoitan elämisestäni.
Mutta kukin laillaan, moni bloggaa vaikkapa jostain harrasteestaan.
En tosin edes lue kenenkään blogeja.
Kiitos ainoalle kantaa ottaneelle!
Blogiin kirjoimalla voi purkaa iloa ja pahaa mieltä.
Eihän sitä ole pakko jakaa yleiseen lukemiseen.
Voi pitää ihan omana "kiukunkaivona" ja "ilonlähteenä" jonne ei kukaan tule määräämään aiheita eikä lyttää ajatuksia.
Parempi se on purkaa jollain tavalla niitä raskaitakin ajatuksia, koska ne syövät ihmistä ihan salaa.
Kuinka hienoa onkaan lukea vuosia myöhemmin millaisia ajatuksia sitä onkaan läpikäynyt.
Huomioittehan. Ei Blogin tarvitse olla omalle nimelle avattu.
Henkilöllisyyttä ei ole pakko paljastaa liian tarkasti.
kotisivut on
Minulla on päiväkirjat noin 10 vuoden ajalta ja niistä täytyisi päästä eroon nyt. Olen lueskellut niitä tarkoituksella, että kirjoittaisin jotain tietsikalle muistiin, mutta on aivan liian hankala homma minulle.
Olen myös hämmästynyt, kuinka vuodet ovat menneet sekaisin mielessäni, kuten myös joidenkin asioiden todellinen kulku. Turha siis kertoa totena väärin muistamansa asiat.
Lähinnä siskoni kanssa näistä tulee joskus erimielisyyttä, sillä hän pitää tarkempaa päiväkirjaa itse.