Nina yritti muodostaa jonkin tyyppistä kuvaa Selinan profiilin pohjalta, tehden samalla omia muistiin panojaan.
”Miksi ihmeessä lahjakas nuori tyttö alkaisi ilotytöksi? Vallankin kun taustalla on noin hyvä koulutus” Mietti Nina
Jokin kuviossa ei täsmännyt, yleensä kyseiselle uralle ajautuneet tai lähteneet on, joutuneet ulkopuolisen tilanteen johdosta
Nina hieroi niskojaan, nousten sitten pöytänsä äärestä. Nina otti kylmän kaljan jääkaapista suunnistaen sitten parvekkeelle, jossa hän sytytti savukkeen nauttien samalla avatusta kaljapurkista.
Nina vaipui mietteisiinsä. Hän olisi voinut valita jonkun muun ammatinkin tai ryhtyä rivikonstaapeliksi ja siirtyä johonkin maakuntaan mutta se ei ollut hänen juttunsa. Hänen isänsä oli ollut rikoskomissaari aikoinaan, Ollessaan neljäntoista hänen isänsä oli saanut surmansa eräässä huumejutussa, tarkemmin sanoen peiteoperaatiossa.
Mikä ymmärrettävistä syistä johtuen oli kova isku sen ikäiselle tytölle. Ninan
elämässä alkoi vaihe, josta hän ei ollut kovin ylpeä. Äiti yritti kasvattaa tyttöä parhaansa mukaan. Kaikki oli muuttunut kun kouluun oli tullut eräs poliisi kertomaan poliisin työstä. Pikkutyttönä hän oli leikkinyt isänä kanssa salapoliisi leikkejä. Siten että isä oli tehnyt hänelle arvoituksia joita hänen piti ratkaista. Aina ratkaisu ei ollut löytynyt ja sekös oli suututtanut.
Kerran jopa hän oli suuttunut isälleen ja sanonut itkua tuhertaen, että hän ei enää koskaan leiki näin tyhmiä leikkiä. Jolloin isä oli ottanut tytön syylin ja sanonut. —Ei sinusta sitten koskaan tule etsivää. —Tuleepas! Oli hän tähän inttänyt.
Isä oli ottanut kiukuttelevan tytön polvilleen. Kunnes tämä oli rahoittanut ja sanonut sitten että jos tahdot tulla hyväksi etsiväksi. —Niin sinun on ajateltava kuten rikollinen ja rikoksen suunnittelija.
Puhelimen pärinä herätti Ninan todellisuuteen.
—Nina Mäkitalo
—Arttu täällä, miten edistyy?
—Tutkin juuri Selina Ilveksen os. Jalkasen facebook profiilia.
—Tähän aikaan? Kellohan on ties vaikka mitä.
—Tykkään tehdä oman aikatauluni mukaan. Sanoi Nina
—Turha kuvitella, että saat laittaa ylityö tunteja.
—En ole sellaista odottanutkaan.
—Sain tiedon että potilas on virkoamaan päin, ehditkö käydä katsomassa huomen aamulla häntä?
—Laitan muistiin niin enköhän.
Nina kuunteli Artun höpinöitä aikansa ja hänelle tuli tunne että hänen esimiehensä oli hieman maistiaisissa, mikä sinällään ei nyt liiemmin häirinnyt häntä. Sillä oli hän itsekin korkannut kaljatölkin. Jotkut tahot olivat tästä hyvinkin tarkkoja.
”Miksi ihmeessä lahjakas nuori tyttö alkaisi ilotytöksi? Vallankin kun taustalla on noin hyvä koulutus” Mietti Nina
Jokin kuviossa ei täsmännyt, yleensä kyseiselle uralle ajautuneet tai lähteneet on, joutuneet ulkopuolisen tilanteen johdosta
Nina hieroi niskojaan, nousten sitten pöytänsä äärestä. Nina otti kylmän kaljan jääkaapista suunnistaen sitten parvekkeelle, jossa hän sytytti savukkeen nauttien samalla avatusta kaljapurkista.
Nina vaipui mietteisiinsä. Hän olisi voinut valita jonkun muun ammatinkin tai ryhtyä rivikonstaapeliksi ja siirtyä johonkin maakuntaan mutta se ei ollut hänen juttunsa. Hänen isänsä oli ollut rikoskomissaari aikoinaan, Ollessaan neljäntoista hänen isänsä oli saanut surmansa eräässä huumejutussa, tarkemmin sanoen peiteoperaatiossa.
Mikä ymmärrettävistä syistä johtuen oli kova isku sen ikäiselle tytölle. Ninan
elämässä alkoi vaihe, josta hän ei ollut kovin ylpeä. Äiti yritti kasvattaa tyttöä parhaansa mukaan. Kaikki oli muuttunut kun kouluun oli tullut eräs poliisi kertomaan poliisin työstä. Pikkutyttönä hän oli leikkinyt isänä kanssa salapoliisi leikkejä. Siten että isä oli tehnyt hänelle arvoituksia joita hänen piti ratkaista. Aina ratkaisu ei ollut löytynyt ja sekös oli suututtanut.
Kerran jopa hän oli suuttunut isälleen ja sanonut itkua tuhertaen, että hän ei enää koskaan leiki näin tyhmiä leikkiä. Jolloin isä oli ottanut tytön syylin ja sanonut. —Ei sinusta sitten koskaan tule etsivää. —Tuleepas! Oli hän tähän inttänyt.
Isä oli ottanut kiukuttelevan tytön polvilleen. Kunnes tämä oli rahoittanut ja sanonut sitten että jos tahdot tulla hyväksi etsiväksi. —Niin sinun on ajateltava kuten rikollinen ja rikoksen suunnittelija.
Puhelimen pärinä herätti Ninan todellisuuteen.
—Nina Mäkitalo
—Arttu täällä, miten edistyy?
—Tutkin juuri Selina Ilveksen os. Jalkasen facebook profiilia.
—Tähän aikaan? Kellohan on ties vaikka mitä.
—Tykkään tehdä oman aikatauluni mukaan. Sanoi Nina
—Turha kuvitella, että saat laittaa ylityö tunteja.
—En ole sellaista odottanutkaan.
—Sain tiedon että potilas on virkoamaan päin, ehditkö käydä katsomassa huomen aamulla häntä?
—Laitan muistiin niin enköhän.
Nina kuunteli Artun höpinöitä aikansa ja hänelle tuli tunne että hänen esimiehensä oli hieman maistiaisissa, mikä sinällään ei nyt liiemmin häirinnyt häntä. Sillä oli hän itsekin korkannut kaljatölkin. Jotkut tahot olivat tästä hyvinkin tarkkoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varaosakauppias VEe
10.4.2014 09:21
3
Tähän ainaiseen viserrykseen, että "voiko saman valmistajan autoissa olla eroja?" vastaan varaosakauppiaana, että kyllä voi!
Volkkarikonserni on siitä juuri hyvä esimerkki. Se käyttää Aten ja Girlingin ja niiden kolmen muun maailman jarruosia valmistavan yhtiön kamaa. Ne tehtaat ovat pitkin Sumatraa, Indonesiaa, Intiaa, Kiinaa ja Malesiaa. Euroopassa ei yhtään taitaa olla USA:takin loppuneet.
Alkuperäisosissa voi Audilla olla renkaat tai valussa Audi -sana, mutta voi olla sitä Jolon -saarella tehtyä pulkkia Atea levyistä mäntiin sakka.
Seatissa on vuosimalleja, joiden etujarruissa on neljää eri valmistajaa! Kyllä siinä laatu heittää ja kaikki on painettu hinnallakin suohon!
Laturit ja startit tulevat noin kuudelta suurelta valmistajalta maailmassa kaikille autotehtaille. Voihan niissä lukea Boch tai Lucas, jopa Marelli, mutta pikkutyttöset niitä Kiinassa ruuvaa kuntoon ja pakettiin survaisee. Joskus on ollut hiilettömiä laitteita jo maahantuodussa erässä, tai toinen hiili puuttunut. Autotehtaassa se kai huomataan, kun valo palaa, mutta varaosana ostava sen tietää kun on pihassa sen ruuvannut paikalleen.
Lämmityspuhaltimen moottoreita (ja fläktimoottorit, lasinpesimen moottorit) tekee samat kiinalais-intialaiset lapsoset. Laatu heittää hemmetisti. Tehostimen pumppuja valmistaa maailmassa kymmenkunta tehdasta ja sisäkaluja raapii kuntoon 15 -16 vuotiaat pojat polvillaan Bangladessissä takapihalla!
Nyt, jos joku tomppeli vielä ei ymmärrä, että volkkari ostaa miljoonia latureita ja miljoonia moottoriosia tuolta, niin heittäähän siinä laatu. Audiin kai pyritään laittamaan niitä parhaaksi tiedettyjä, mutta Skoda ja Seat saavat mitä Volsun tehtailta katsotaan sopiviksi Tsekkkiin ja Espanjaan.
Olen käynyt varaosajärjestön jäsenenä kymmenessä tehtaassa Aasiassa omin silmin katsomassa sitä hommaa Kiinassa, Intiassa, Bangladessissä ja Indoneisassa, mutta myös automaattirobotteja Japanissa. Ne tekee yötä päivää tietokoneen ohjaamina sorvaukset, kierteet, osat paikalleen ja kiristelevät ruuvit, lopulta työntää kaman pahvilaatikkoon. Bulkkitavara menee suoraan Mitsulle tehtaalle tai Matzdalle kalliimpiin malleihin. Niissä on luultavasti vähemmän vikaa, kuin lapsityössä.
Editoin sulle malliksi pätkän.
Nina yritti muodostaa Selinasta kuvaa tämän Facebook-profiilin pohjalta. Miksi lahjakas, hyvin koulutettu nuori tyttö oli alkanut ilotytöksi? Jokin kuviossa ei täsmännyt.
Nina hieroi niskaansa ja nousi pöydän äärestä. Hän otti jääkaapista oluttölkin, rusautti sen auki, meni parvekkeelle ja sytytti savukkeen.
Hän katseli parvekkeen edessä avautuvaa harmaata kerrostalomaisemaa.
Hän olisi voinut jäädä rivikonstaapeliksi tai siirtyä maakuntaan liikennepoliisiksi sen sijaan, että ryhtyi etsiväksi. Hänen isänsä oli ollut rikoskomisario, melkein aina pois kotoa. Kun Nina oli ollut neljätoista, isä oli kuollut peiteoperaatiossa.
Elämässä oli alkanut vaihe, josta Nina ei ollut ylpeä. Näpistelyä, ilkivaltaa, karkumatkoja. Äiti oli jaksanut yrittää.
Kaikki oli muuttunut, kun kouluun oli tullut poliisi kertomaan työstään. Nina oli yhtäkkiä muistanut salapoliisileikit isän kanssa. Isän arvoituksia oli ollut vaikea ratkaista. Joskus Nina oli itkenyt kiukusta.
”Ei sinusta taida tulla etsivää”, isä oli sanonut.
”Tuleepas!”
Isä oli ottanut hänet syliinsä, rauhoitellut ja sanonut:
”Jos tahdot tulla hyväksi etsiväksi, sinun pitää ajatella kuin rikollinen.”
Puhelimen ääni havahdutti Ninan. Se oli Arttu.
– Miten edistyy? mies kysyi.
– Tutkin Selina Ilveksen, omaa sukuaan Jalkasen Facebook-profiilia.
– Kymmeneltä illalla?
– Niin.
– Turha haaveilla ylityötunneista.
– En ole haaveillutkaan.
– Sain tiedon että Selina on heräämässä. Ehditkö käydä katsomassa häntä aamulla?
– Enköhän.
Arttu rupesi puhumaan joutavia. Ninalle tuli tunne, että hänen esimiehensä oli maistellut. Se ei häirinnyt häntä, olihan hän itsekin avannut oluttölkin. Mutta jotkut olivat asiasta tarkkoja.
Hyvin tehty kiitoksia paljon. Huomasin puutteeni ja tunnen olevani täysin ummikko tekstin kirjoitamisessa.
Kiinnoistaisiko lukea koko teksti läpi eli n.114 sivua muistaakseni. Tarjoan tarinaa siksi että osaat editoida ja teet, sen hyvin. Siten miten olen ajatellut mutta jota en osaa tehdä.
Mikäli kiinostuit niin ota yhteyttä s.postise : [email protected]
Laitan illalla postia.