Näin aikoinaan työkkäri innosti hakemaan työtä ....

Aika kamala työnhakukäskyn liite. Miten vastata siihen, jos haastateltuja hakijoita oli kymmenen, joista ehkä yhdeksän oli alalle sopivampia kuin tämä hakija, ja jos hän näytti olleen ainut, joka oli pakotettu hakemaan? Entä, jos muuten olisi valittu, mutta hakija huomasi, että työaika ei sopinut hänen lastenhoitojärjestelyihinsä? Silloin tuli ruksi tuohon jälkimmäiseen kohtaan, ja tuki katkaistaan heti. Siinä sitä sitten selitellään, ja tuki palautetaan, jos palautetaan, kuukausien viiveellä. Monet työnantajat luultavasti arvelivat tekevänsä ystävällisesti työnhakijaa kohtaan sanomalla, että hakija itse päätti olla ottamatta työtä, koska työnantajasta se oli kunnioittavampi tapa ilmaista asia. Ja sehän oli taloudellisesti se väärä tapa työnhakijan kannalta, koska työkkäri ei salli työnhakijalle vapaata valintaa työmarkkinatuen köyhyyden ja huonopalkkaisen työn köyhyyden välillä.

Kuten David Icke puhuu, (katsokaa muutkin osat tästä keskustelusarjasta, hän on terävimmillään muutamissa niistä, ja antaa vastauksia kysymyksiin, joita moni meistä on mielessään pohtinut) http://www.youtube.com/watch?v=IUr6Vnlwdz8 , tämä on sitä kansan eri ryhmien erottelua syrjityiksi, jotta luodaan syntipukkien ryhmiä ja hankaloitetaan kansallisen ja kansainvälisen ihmisten yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymistä. Me voimme korjata tämän maailmanlaajuisen kurjistamissuunnitelman. Vain me voimme sen tehdä, kaikki yhdessä. Se yksi prosentti siellä talouden huipulla, joka meitä kurjistaa, ei asioita korjaa, vaan ajaa meitä entistä suurempaan ahdinkoon. Icke kertoo yhdessä noista keskusteluista, miten 1969 eräs Day-niminen suunnitelmista perillä oleva mies kuvaili tulevaa maailmaa; me elämme siinä jo melkein nyt.