En käy kovin usein elokuvateatterissa katsomassa elokuvia. Edellisestä käynnistäkin on varmaan vierähtänyt kolme vuotta. ..tai jotain, vaikka aina teatterista poistuttuani, päätän että alan käydä useammin. Kokemus on kuitenkin niin erillainen kuin omassa olohuoneessa; mahtavat äänet, valtavan kokoinen kuva, popcornin tuoksu, karkkipapereiden rapina jne...
Kotisohvalla huomaan usein keskittyväni eri asioihin kuin elokuvan tekijät todennäköisesti ovat tarkoittaneet. Esimerkiksi erilaiset kuvaustekniikat varastavat usein huomioni. Silloin tällöin näkee kuinka sankaria kuvattaessa kamera alkaa nousta ylöspäin kohti korkeuksia (koko ajan näyttelijää näyttäen) päätyen jonekin 50-100 metrin korkeuteen. Kuva ei näytä katkenneen välillä ja roolihahmo seisoo edelleen siinä samassa paikassa. Näyttää tosin tässä vaiheessa pieneltä pisteeltä. Kuinka se tehdään?!!!
Muutaman metrin nousun voi vielä kuvitella kuvattavan niin että taitava kameramies kipuaa tikkaille kameran yhtään vaappumatta, tai että kuvauskoje on sidottu johonkin nosturin nokkaan nousten sitten hydrauliikan avulla korkeuksiin. Tosi pitkä keppi vipuvartena voisi ehkä myös tulla kysymykseen.
Enemmän ehkä ihailen kuitenkin tilannetta, jossa päähahmoa kuvataan vaakatasossa kuljettaen kameraa kuvattavan ympäri. Kuvakulma siis muuttuu niin että näen ensin toisen sivuprofiilin, sitten selkäpuolen, vastakkaisen kyljen, etupuolen ja vielä uudestaan aloituskyljen. Koko kierros tasaisena, katkeamattomana kuvana. Yhtään mikrofonia, piuhaa tai kuvausassistenttia ei koko aikana kuitenkaan näe. Tepsutteleeko koko muu tiimi kierroksen aikana kameramiehen selän takana, vai miten ihmeessä?
Myös virheiden bongaus on mielestäni viihdyttävää. Kerran huomasin kun miehen rinnan yli ristiin kulkenut olkalaukun hihna pompsahti kuvakulman vaihtuessa toiselle olkapäälle, eikä enää kiertänytkään kaulan takaa.
Usein menee myös pätkä juonesta ohi, kun mietin missä elokuvassa tuonkin sivuosan näyttelijän olen aiemmin nähnyt.
Joskus kyllä eläydyn ihan juoneenkin ja unohdan tuotantovaiheen. Vaikkapa Titanicissa kohtaus jossa Leo vajoaa meren pohjaan, sai silmäkulmani kostumaan ja olin oikeasti suruissani sen tytön puolesta. Onhan se kaupallinen, ylituotettu elokuva jota asiantuntijat eivät ehkä pidä varsineisena taide-elokuvana, mutta minua se viihdytti ”sirkushuvia kansalle” -mielessä.
Myös jääkiekon seuraamisesta nautin ja kohta alkaakin taas mukava pariviikkoinen. Nuorempana hiihto ja mäkihyppy kiinnostivat kovasti, mutta nyt kilo kiviäkin kiinnostaa enemmän. Hepohessit varmaan osaltaan selittävät mielenkiintoni sammumisen hiihtoon, mutta miksi mäkihyppykään ei kiinnosta edes silloin kun Suomi pärjää? En tiedä.
Pidätkö sinä jääkiekosta?
Kotisohvalla huomaan usein keskittyväni eri asioihin kuin elokuvan tekijät todennäköisesti ovat tarkoittaneet. Esimerkiksi erilaiset kuvaustekniikat varastavat usein huomioni. Silloin tällöin näkee kuinka sankaria kuvattaessa kamera alkaa nousta ylöspäin kohti korkeuksia (koko ajan näyttelijää näyttäen) päätyen jonekin 50-100 metrin korkeuteen. Kuva ei näytä katkenneen välillä ja roolihahmo seisoo edelleen siinä samassa paikassa. Näyttää tosin tässä vaiheessa pieneltä pisteeltä. Kuinka se tehdään?!!!
Muutaman metrin nousun voi vielä kuvitella kuvattavan niin että taitava kameramies kipuaa tikkaille kameran yhtään vaappumatta, tai että kuvauskoje on sidottu johonkin nosturin nokkaan nousten sitten hydrauliikan avulla korkeuksiin. Tosi pitkä keppi vipuvartena voisi ehkä myös tulla kysymykseen.
Enemmän ehkä ihailen kuitenkin tilannetta, jossa päähahmoa kuvataan vaakatasossa kuljettaen kameraa kuvattavan ympäri. Kuvakulma siis muuttuu niin että näen ensin toisen sivuprofiilin, sitten selkäpuolen, vastakkaisen kyljen, etupuolen ja vielä uudestaan aloituskyljen. Koko kierros tasaisena, katkeamattomana kuvana. Yhtään mikrofonia, piuhaa tai kuvausassistenttia ei koko aikana kuitenkaan näe. Tepsutteleeko koko muu tiimi kierroksen aikana kameramiehen selän takana, vai miten ihmeessä?
Myös virheiden bongaus on mielestäni viihdyttävää. Kerran huomasin kun miehen rinnan yli ristiin kulkenut olkalaukun hihna pompsahti kuvakulman vaihtuessa toiselle olkapäälle, eikä enää kiertänytkään kaulan takaa.
Usein menee myös pätkä juonesta ohi, kun mietin missä elokuvassa tuonkin sivuosan näyttelijän olen aiemmin nähnyt.
Joskus kyllä eläydyn ihan juoneenkin ja unohdan tuotantovaiheen. Vaikkapa Titanicissa kohtaus jossa Leo vajoaa meren pohjaan, sai silmäkulmani kostumaan ja olin oikeasti suruissani sen tytön puolesta. Onhan se kaupallinen, ylituotettu elokuva jota asiantuntijat eivät ehkä pidä varsineisena taide-elokuvana, mutta minua se viihdytti ”sirkushuvia kansalle” -mielessä.
Myös jääkiekon seuraamisesta nautin ja kohta alkaakin taas mukava pariviikkoinen. Nuorempana hiihto ja mäkihyppy kiinnostivat kovasti, mutta nyt kilo kiviäkin kiinnostaa enemmän. Hepohessit varmaan osaltaan selittävät mielenkiintoni sammumisen hiihtoon, mutta miksi mäkihyppykään ei kiinnosta edes silloin kun Suomi pärjää? En tiedä.
Pidätkö sinä jääkiekosta?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mäkihyppy on mennyt oudoksi tuomari- ja sääntöpeliksi. Annetaan tuulihyvityksiä tai -miinuksia, naurettavaa pelleilyä. Hanskat on isot kuin sukeltajan räpylät, että saataisiin apuja lentoon.
Kyllä ennen oli toista, Veikko Kankkonen hyppäsi pipo päässä ja hyvin meni.
Jääkiekkoa en seuraa, paitsi lehdestä luen miten Saipa on pärjännyt. Oikeastaan en pidä jääkiekosta, aina tapellaan ja harvat on hampaat, kun tekarit on pukukaapin hyllyllä.
Hi hi..:)) eihän sitä jääkiekkoa hampailla pelatakkaan.
Ei tietenkään, vaan mailat ja kiekothan ne pääasiassa tämän hammaskaluston harvuuden harvuuden aikaan saavat. Joskus voi nyrkkikin napakasti osua ja hampaat lentelee.
Jäi tuo elokuvapuoli käsittelemättä, Di Caprion Leksa on vähän sellaisen mammanpojan näköinen, Cary Grant sentään miehisen miehen.
Grantista on sanottu näin: To see him is to love him, to love him is never to know him.
Nopsasti suomennettuna jotenkin niin, että "kun hänet näkee, häneen rakastuu, mutta vaikka häntä rakastaa, häntä ei voi koskaan tuntea", salaperäinen mies siis.
Niin tuosta kiekosta vielä, että vain maaottelut sytyttävät.
Olin ennen intohimoinen Ifkin kannattaja, mutta nykyään ei sm-liiga enää kiinnosta yhtään. Puhtaita paikalliseseuroja ei liigassa enää ole ja tuntuu kuin seuraisi palkka-armeijoiden mittelöitä.
Eipä tosin maajoukkuepeleissäkään paljon puhdasta enää ole. Miljönäärit pelaavat toisia miljonäärejä vastaan eri värisissä paidoissa ja tätä välittävät tv-lähetykset on pilattu mainoskatkoilla.
Luulenpa että onkin vain ajan kysymys koska en enää jaksa kiinnostua Leijonienkaan otteluista.
...mutta sitä odotellessa SUOMI! SUOMI! SUOMI!
Unohtakaa nyt nuo lasten leikki-kehät, missä hampaitakin lentelee.
On se omituista että pitää hampaitakin käyttää torjunta-välineenä.
Kaikenlaista vaippaakin on.
Keskittykää ralliin!
Siellä ne oikeat urhokkaat Suomen pojat ovat.
Pieni ratin-liike ja sora lentää ylpeästi pahaisen Toyota-kuskin silmille.
Annahan kiakkoilijalle tykki-auto, niin ojan-pohja kutsuu välittömästi.
Ja penalttia tulee.
Tällä en tarkoita Teemu Selännettä.
Enkä mitään Kurria.
H.
Ralli ei ole kiinnostanut edes nuorena.
Yritin kiinnostua kun kaveritkin tykkäsi, mutta ei toivon kipinää. Raahauduin jopa opintomatkalle soratien varteen katsomaan kisaa, mutta meinasin nukahtaa seisaalleen.
Kameran zoomikin jumittui kun hiekkapölyä tunkeutui koneistoon. Paska reissu.
Elähtäneitten vanhojen ukkojen harrastus koko ralli.
"Nittaminax"
Älä nyt, hyvin tiedät että siinä on paljon rattoakin.
Sitä-paitsi lumi-lautailu keksittiin jo ennen suksia.
Ja silloin mailassakin oli terävä kärki.
Oli paljon enemmän Karhua ja Ilvestäkin.
Porissa ja Dambereellakin.
Hevos-voimiakin oli.
Komeasti lauloivat kaviot kevyellä korilla.
Sua vaa rassaa, kun ei kukaan ota kyytiin :)
Minä annan sinulle ehkä-lupauksen.
Tunnetko olosi rentoutuvan, sydämesi sykkeen kiihtyvän?
Silmiesi menevän mirrille, sumean katseesi kohdistuvan patjaasi, uskoen demonin tärisyttävän sitä.
Tuntuuko sinusta nyt, kuin olisit kahlittu voimattomaksi vöillä?
H.
Koitin katsoa kerran pesäpalloa telkkarista. Eihän sen isänmaallisempaa peliä ole olemassakaan. Niinno, mitä lie ollut jokerilyöjiä ja kaikenlaista, en tajunnut pelin säännöistä enää ilmeisimmin mitään. Kokolaillasama formuloissa, voittajaia ratkotaan sitten joskus oikeusasteissa, ei se välttämättä olekkaan voittaja, joka on ensimmäisenä maalissa kilpailussa.
Siis leffoista. Mä en viihdy massatapahtumissa. Elokuvateatteri on sellainen paikka, jossa en viihdy laisinkaan enää. Just rapisevat karkkipaperit, ihmisten naurunremakat väärään aikkaan, eritteiden haju... häiritsevät liikaa. Iso kangas, hieno äänentoisto, ei mulla niitä vastaan ole mitään, pitäis kai tilata yksityisnäytöksiä.
Mulla himbelaadissa kohtuullinen kotiteatteri. Iso, laadukas ruutu ja melkein high-end äänentoisto. Kotona voi lisäksi käydä tupakilla, vessassa, muuten vaan tauolla pysäyttäen elokuvan. Monissa elokuvissa pieni miettimistauko paikallaankin.
Iteasiassa, koitin miettiä, milloin viimeksi käynyt teatterissa katsomassa rainan. Taisi viimeisin olla "Juraccik park", joskus pari kymmentä vuotta sitten, Hieno scifileffa meni aivan pilalle ympäristötekijöiden takia. Just karjuvat kakarat, haisevat eritteet, mariannekarkkien lemu, tupakkitaukojenpuute jne.
Viimeks katyoin telkkarista Blues brotherssin. Yks maapallon elokuvahistorian parhaita elokuvia. Vaikka sen on kattonut sata kertaa ainakin aina siitä löytää uusia asioita. Samaten, wanhat westernit on mielenkiintoisia sekä vaikkapa nyt kotimaisista mainiten, rillumareileffat. Tarantinon tulevaa westerniä odotellaan kieli paikassa, mitä ei voi julkisesti mainita.
Kirjoitit klaffivirheistä. Siis ase on edellisessä kohtauksessa oikeassa kädessä, seuraavassa vasemmassa. Osa on taiteellista sommittelua. Mutta osa ihan tahallista kikkailua elokuvafriikkien iloksi. Ja toi kuvaustekniikka, se on oma taiteenlajinsa. Aikanaan kaikki piti tehdä fyysisesti, siis oli junaraiteita kameroita varten kuvauspaikoilla, nostureita, kaikenlaista. Nykyisin suuri osa tehostekuvauksista tehdään digitaalisesti. Kai nyt jokainen on katsonut uusia Angry birdsejä tms. lasten elokuvia, aku ankka animaatiot pian sata vuotta vanhoja, kyllä tekniikka niistä on kehittynyt.Niin paljon tietotekniikkaa normaaleissa elokuvissa, että ei kait niissä paljoa suoraa kuvattua materiaalia enää olekkaan.
Noin mainiten, suomessakin on kauko-ohjattavia letäviä kameroita, kuvata voi, ihan vaikka mitä, sen jälkeen vähän käsittelyvä, lopputuloksen voi katella elokuvasta.
Olettko muuten katellut nykyajan luontofilmejä? Niissä mennän paikkoihin, tiloihin, kuvataan ties mitä, mihin muutamia kymmeniä vuosia sitten ei ollut mitään mahdollisuutta.
No laitetaan yleisön pyynnöstä yksi legendaarinen loppukohtaus. Elokuva, tietenkin "Seriffi" ja sillä tosiaan ei ole mitään tekmeistä suoli24 luotsien kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=qZil728hUy0
=DW=
"..."
Allekirjoitus?
MINUN viimeisin leffani teatterissa oli Parikan Talvisota.
1980-jotain.
Näytöksessä ei kakaroita ollut.
Poistuessani ei nauru raikunut, eivät törkeät eleet vilahtaneet.
Nykyisistä luonto-dokkareista alan olla sitä mieltä, että YLE tekee niitä itse.
Yhdistellen dokkareita toisiinsa ja nimeämällä ne "uusiksi".
Tai sitten ostaja on idiootti.
"Puna-pipoinen mies" taitaa jäädä historiaan viimeisenä aitona.
Koti-teatteristasi kertoessasi tuntuu kuin itse kirjoittaisin.
Tämä on kehu.
Olet varmaan huomannut että Blu-Ray on katoamassa museoihin.
6 vuotta vanha tekniikka!
Meistä tulee pilven-veikkoja ystäväni.
Paras ulkom. elokuvani?
Siinä ovat yhdessä Spielberg ja Truffaut.
Todella hienosti nousevat korkeuksiin siinä.
H.
"..."
Pershele! Laitoit taas musiikkia väärään paikkaan.
Ei kai sinua vaan harmita joku?
Vaikka ovela olet, niin olkoon tämän kerran.
Väärin-käyttö on kuitenkin aina häpeä.
Kiitä leffasi luojaa :)
yst.
H.
"Puna-pipoinen mies" taitaa jäädä historiaan viimeisenä aitona."
Jaakko-Kustaa eii tainnut olla ihan niin aito kun luulimme. Kuulemma lahtasi haita, räjäytteli riuttoja jne.
No eihän Von Dänikenkään ollut aito, mutta tuotostensa viihdearvo on kiistaton.
"Olettko muuten katellut nykyajan luontofilmejä? Niissä mennän paikkoihin, tiloihin, kuvataan ties mitä, mihin muutamia kymmeniä vuosia sitten ei ollut mitään mahdollisuutta."
Väitetään että noitakin kuvataan paljon osittain studioissa, mutta ei se minua haittaa. Upeita ovat ja täydestä menevät.
"expimot"
Jaahas, haluat ottaa näyttelemiseen osaa.
Niinhän se menee, kun oma ajatus puuttuu.
Silloin on toisesta ihmisestä käsi-kirjoitus löydettävä.
Aitous tappaa aina.
H.
En ymmärtänyt. Enkä yllättynyt.
Hei expimot. Kylläpäs osasit tällätä mielenkiintoisen aloituksen.
Suorastaan ryntäsin avaamaan, mikä (ryntäys) ei ole helppo asia, jos istuu paikallaan.
Oonkin kertonut ainakin satakolme kertaa, että Kirjat viehättävät, jopa siinä määrin, että voisin itseäni sanoa kirjahulluksi. Ei kirjatoukka, sillä pelkään kaikkia matoja ja toukkia.
Kirjoista siirryn nyt Elokuviin. Se on toinen himoni.
Oon samanlainen kanssasi siinä asiassa, että monasti elokuvan katselu häiriintyy, koska alan miettimään, että mitenkähän tuo ja tuo kohtaus on tehty.
Myös Stunttien käytöt vaivailee, koska mielessäni yritän löytää erinäköisyyttä suntin ja oikean näyttelijän välillä. Joo vaikeeta, kun on niin hyvin kuvattu, mutta joskus onneksi löydän pieniä eroja. Kivaa kivaa.
Myös värimaailman fundeeraaminen. Se, miten katsoja saadaan kuin salaa menemään eri tunnelmaan mukaan vaihtamalla värimaailmaa. Esimerkkinä voisin sanoa vaikkapa kotimainen elokuva "Salpa", jonka värimaailma pojan kotona oli ankeaakin ankeampi. Ankeus ulottui myös pihalla olevissa kuvauksissa.
Mutta ratsastustilan "mukavan naisen" (näyt. Armi Toivanen) koti oli lavasteilla ja väreillä saatu tunnelmaltaan positiiviseksi ja "lohduttavaksi", kun änkyttävä poika meni hänen luokse.
Kuvakulmia on kans valtavan mielenkiintoista seurata.
Mulla on hyvä tuuri, kun saan pikkusen seurata elokuvien tekoa, kun tuttavani on elokuva-alalla. Tällä hetkellä kuvataan pitkää kotimaista elokuvaa ja siitä kyselen sitä ja tätä, että sitten kun menen elokuviin katsomaan valmista elokuvaa, niin saan ajatella, että tuo kohtaus tehtiin niin tai tuo kohtaus oli vaikea tehdä jne. jne..
Tekis kovasti mieli laittaa yks linkki (Angry Bird) ja selostaa siitä jotakin kivaa, mutta mietin nyt vielä hetkosen putkosen, että viittinkö. Se ei ehkä kiinnostaisi teitä muita.
"Hei kun keikuskelen"
Linkki jakoon vain. Eihän kiinnostavuutta voi tietää jos ei pääse makustelemaan.
"Hei kun keikuskelen"
Oles ny varovainen.
Muuten sat teevestä rakastajan, ehkä tattarenkin.
Silloin voi pää-asia hukkua huulten höpinään.
Muuttua ihan piinaksi.
H.
"hunksz"
Hyvänen aika sentäs.
Näen yheksäntoista sanaa.
Jokainen sana silleen yksistään on selvä, paitsi Tattare.
Ongelmani on nyt vain semmonen pienoinen juttu, että ku noi yheksäntoista sanaa on pistetty yhteen pötköön, niin siinä vaiheessa menin sekasin.
Olisiko hän ystävällinen ja selittäisi tarkemmin, mitä hän tarkoittaa?
Aloita vaikka "Oles ny varovainen"-sanoista, etene siitä sitte vaikka rivi kerrallaan.
"Hei kun keikuskelen"
Oles ny varovainen
- Olen sinusta musta-sukkainen
Muuten sat teevestä rakastajan, ehkä tattarenkin.
- pitäis olla yks ee lisää ja tuo viittaa rakastattariinkin.
Kirjoitus-virhettä ei ole, vaan varoitus että kaikki miehet eivät ole, mitä
höpöttää.
Silloin voi pää-asia hukkua huulten höpinään
- Tämä viittaa sievän kaksi-mielisesti turhiin turinointiin.
Muuttua ihan piinaksi.
- tää nyt on vaan yksi runsas-ulos-antinen kutsuva tyttö.
H.
Minun siskonmies harrasti jokamiesluokan rallia. On kuitenkin nyt jo edesmennyt. Muistan että romuautojen hinnat saattoivat tarjoukisassa nousta aika korkeiksikin. Kävin minäkin joskus grillimakkaran ajoissa syömässä :)
Olis kiva semmonen telkkari-ohjelma.
Osan-ottajat pesisi ensiks kätensä.
Sitte söisi sormin liivate-viilin.
Ja sit jokainen kävisi vetäisemään jonkun julkkis-ravintolan veskin nupista.
Voittaja olis sit se, kun on eniten pakteeria.
Mä lainaan tässä kans jotain uutista.
H.
Onpa hän taas kiukkuisella päällä, joka asiaan pitää rähistä.
"mee lepäämään"
Miten niin kiukkuinen?
Minähän teen parhaani ottakseni osaa.
H.
Elokuvateatterissa pitäisi kyllä vierailla vähän useamminkin.....muistaakseni olen viimeksi nähnyt Edit Piafista kertovan....ja sitten oli tämä Slummien miljonääri.. siinä oli aika mahtavat tehosteet... hui kuinka kausn jo aikaa taas siitäkin.
Jääkiekkoa katselen mielelläni...ja jalkapalloa ....ainakin tyttären perheessä vieraillessani on pakollisena....kerran olin viikon heidän kanssaan lomalla....se oli yhtä jalkapalloa....oli MM-kisat meneillään