uhkailua

Olipa yksoikoinen vastaus. Ei se kuule ole niin helppoa. Lähinnä ajattelin löytää sellaisia kohtalontovereita, jotka olisivat kokeneet uhkaa lapsista lähtöisin, miten ovat ratkaisseet asian. Onko se kerrasta poikki vai? Olemme mieheni kanssa keskustelleet tilanteesta, mutta mielipiteet vaihtelevat päivittäin, lapsikin on välillä kuin herran enkeli välillä kuin paholainen.

oleko edes vanhempi vai vain nykyajan kaiken taitaja?

joka luulee, että elämää voi etukäteen hallita ja määrätä mitä yllätyksiä suostuu vastaanottamaan?

hanki itsellesi edes yksi sijaislapsi, pidä hyvänä ja huolla useampi vuosi ja tule sitten sanomaan kuinka yksinkertaista se on...

uskon että alempana entinen sijaislapsi kertoi hyvin syistä jotka aloittajan nuorta riivaavat.

niin hullua kuin se onkin lapsi/nuori varmaan kysyy : jos olen ihan kaamea, jos uhkaan pahimmalla mitä tiedän kelpaanko silloinkin teille? jos olen riiviö hylkäättekö tekin kuten minut on ennenkin hylätty?

tukiryhmässä ohjaaja sanoi, että murrosikä on sijoitetulle rankka, he käyvät sen kahdesti: ensin bio vastaan ja sitten sijaisperhettä vastaan ja lisäksi he samalla saavat unohtumattoman tilaisuuden korjataja korvata varhaislapsuuden laiminlyönneistä johtuvia puutteita.

uskoa omaan työhön alkuperäinen ja voimia.

Aina ei rakkaus auta. Mielestäni pitää ottaa todesta, jos lapsi alkaa väkivaltaiseksi.
Onko teillä työnohjausta? Onko lapsella terapiaa?
Rakkautta lapsi ilman muuta tarvitsee, mutta aina se ei yksin riitä.
Selvää kokeiluahan tuo on. Rakastavatko nuo vaikka teen näin? Vielä senkin jälkeen?
Mutta sitä ei saa päästä eteenpäin puuttumalla siihen lujin ottein. Pian joudut pelkäämään häntä toden teolla muuten.

sijaisäitskä kirjoitti:

Aina ei rakkaus auta. Mielestäni pitää ottaa todesta, jos lapsi alkaa väkivaltaiseksi.
Onko teillä työnohjausta? Onko lapsella terapiaa?
Rakkautta lapsi ilman muuta tarvitsee, mutta aina se ei yksin riitä.
Selvää kokeiluahan tuo on. Rakastavatko nuo vaikka teen näin? Vielä senkin jälkeen?
Mutta sitä ei saa päästä eteenpäin puuttumalla siihen lujin ottein. Pian joudut pelkäämään häntä toden teolla muuten.

Lue lisää

Kun 9 vuotiaan särkyneen lapsen sirpaleet tuodaan eteemme.
On todella vaikea ymmärtää lasta joka on saanut kokea ja nähdä kaikenlaista väkivaltaa, tullut hylätyksi monetkerrat. Insestiuhri holtittoman alkoholistiäidin ryyppykavereille. Näiltä "äijänrökäleiltä saanut sitä hyväksyntää ja huomiota sekä aikuiselta rakkauden tunnustuksia. Ja kaiken lisäksi alkoholisti äidin taistelussa "pelinappulana" saada pitää lapsi kuin äitinä, äidilleen.
Mitä tällainen lapsi ajattelee rakkaudesta? Meille lapsi on sanonut että äiti on pilannut sanan merkityksen "rakastan sinua"
Toisin sanoen on kait löydettävä uudet rakkauden tunteet jotka ottavat aikaa rakentaa ja ehkä ei saa valmista koskaan.

Lapsi vihaa kaikkea, ja sanoo että kaikki vihaavat häntä.

Kun lapsi saa raivarin niin uhkauksia sinkoilee ja on kyllä käynyt meihin käsiksikin. Tämä on otettava todella vakavasti ja on otettava suuret riskit myös omasta terveydestä.

Kun äiti pettää niin lapsi joutuu kokemaan aina suuren rangaistuksen ja kokee että hänestä ei kukaan välitä. Sijaisvanhempana oleminen vaatii vahvaa aikuista kun lapsen oma äiti viestittää lapselle vain pettymyksiä.
Ketä meidän pitäisi ymmärtää ja miten?

Lapsi (tyttö 12 v.) käyttäytyy hyvin väkivaltaisesti myös "kavereitaan" kohtaan joita hänellä ei oikeasti ole vaikka itse haluaa niin ymmärtää. Hän on hyvin ulospäinsuuntautuva eikä hänellä ole minkäänlaisia estoja mitä tulee poikia ja miehiä kohtaan.

Tiedän että ei kukaan uskalla olla hänen vakituinenkaveri koska siihen sisältyy niin paljon muutakin joka on epämukavaa kavereista. Häneltä puuttuu kuten tapaan sanoa "koodit" olla ikäistensä kanssa ja tulkata niitä sanattomia koodeja joita lapsilla on kehittynyt silloin kun on saanut mahdollisuuden olla lapsi lasten seurassa.

Kuka on ollut vastuussa tämän lapsen lapsuudesta? Vastaus on pelkistetyn yksinkertainen se on bioäiti.
Nythän se on vaan meidän sijaisvanhempien ja "sosiaaliämmien" syy, sanoo bioäiti kun asiaa setvitään.
Bioäiti kyllä välillä kehuu meitä mutta se minusta on manipulointia eli se kehuminen on vähän samaa luokkaa kuin lapselle osoitetut rakkauden julistukset.

Myös eläimiäkohtaan hän on hyvin salakavalan ilkeä. Hän ei ole luotettavasti hellä vaan saattaa vaikka kuristaa kissaa kurkusta noin vaan muka hellien kissaa ym. sellaista.