Maatalouden satovahinkojen korvaaminen kokee melkoisen muutoksen vuonna 2016. Nykyinen valtion rahoista maksettava tuki siirtyy sivuun. Tilalle tulee yrittäjien ottamiin vakuutuksiin perustuva järjestelmä.
Vaikka valtio säästää tällä tavoin, se ei vapaudu maksuvelvollisuuksistaan kokonaan. Valtio nimittäin tukee jatkossa vakuutusmaksuja tavalla tai toisella.
Uudistuksen lähtökohta on saada satovahinkojen korvaaminen nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi.
Tukien jakautumista tutkinut Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on havainnut, että katokorvaukset menevät usein yksille ja samoille tiloille.
Katokorvauksen suuntautumisen samoille harvoille tiloille on nähty merkkinä tehottomuudesta. Se halutaan kitkeä omiin vakuutuksiin perustuvan järjestelmän avulla.
Nykyinen käytäntö on ajanut tilat eriarvoiseen asemaan. Tehokkaat ja hyvin hoidetut tilat eivät ole päässeet tuen piiriin huononakaan satovuotena, koska korvauksen laskentaperusteena on käytetty tilan kokonaistuotantoa. Hyvin järjestetyillä tiloilla kokonaistuotanto ei juuri koskaan putoa niin alas, että se oikeuttaisi tukeen.
Uusi satovahinkojärjestelmä lähtee siitä, että tilat hankkivat satovahinkovakuutukset samalla tavalla kuin muutkin vakuutukset niitä tarjoavilta vakuutusyhtiöiltä. Julkinen tuki vakuutukseen voi EU:n säädösten perusteella olla enimmillään 65 prosenttia vakuutusmaksusta.
Vaikka uusi järjestelmä tuo viljelijöille kustannuksia, sen odotetaan parantavan korvauksia niin, että ne ovat lähempänä todellisia menetyksiä.
Samalla satovahingon varjolla tapahtuvan tukien kalastelun oletetaan hankaloituvan.
Kaleva
- elleivät sitten pääse kelloa tässäkin kääntämään
Vaikka valtio säästää tällä tavoin, se ei vapaudu maksuvelvollisuuksistaan kokonaan. Valtio nimittäin tukee jatkossa vakuutusmaksuja tavalla tai toisella.
Uudistuksen lähtökohta on saada satovahinkojen korvaaminen nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi.
Tukien jakautumista tutkinut Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on havainnut, että katokorvaukset menevät usein yksille ja samoille tiloille.
Katokorvauksen suuntautumisen samoille harvoille tiloille on nähty merkkinä tehottomuudesta. Se halutaan kitkeä omiin vakuutuksiin perustuvan järjestelmän avulla.
Nykyinen käytäntö on ajanut tilat eriarvoiseen asemaan. Tehokkaat ja hyvin hoidetut tilat eivät ole päässeet tuen piiriin huononakaan satovuotena, koska korvauksen laskentaperusteena on käytetty tilan kokonaistuotantoa. Hyvin järjestetyillä tiloilla kokonaistuotanto ei juuri koskaan putoa niin alas, että se oikeuttaisi tukeen.
Uusi satovahinkojärjestelmä lähtee siitä, että tilat hankkivat satovahinkovakuutukset samalla tavalla kuin muutkin vakuutukset niitä tarjoavilta vakuutusyhtiöiltä. Julkinen tuki vakuutukseen voi EU:n säädösten perusteella olla enimmillään 65 prosenttia vakuutusmaksusta.
Vaikka uusi järjestelmä tuo viljelijöille kustannuksia, sen odotetaan parantavan korvauksia niin, että ne ovat lähempänä todellisia menetyksiä.
Samalla satovahingon varjolla tapahtuvan tukien kalastelun oletetaan hankaloituvan.
Kaleva
- elleivät sitten pääse kelloa tässäkin kääntämään
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.