Voimmeko tehdä sellaisen testamentin että yksi lapsistamme tulee perimään meidän kuoltua vain lakiosan verran kaikesta omaisuudestamme. Tarkoitus on testamentissa luetella mitä kukin tulee saamaan ja näin välttää sisarusten riitely perinnöstä. Jos teemme näin testamentin niin voiko toivomuksemme muuttua kuolevamme jälkeen esim. tämän lakiosan saaneen riitauttaessa asian ja hakiessa pesänjakajan?
Testamentista
Testamenttaaja
14266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miksi haluatte jättää yhdelle lapsistanne vain lakiosan?
Vallankäyttöä kuolemankin jälkeen. Kun tässä elämässä ei osata asioista keskustella silmästä silmään, tehdään näitä ''salasopimuksia'' ja kostetaan lapsille siitä, että ei olla toimittu niinkuin ''Simon says''..
Jotkut vanhemmat/lesket eivät niin ansaitse vanhemmuutta.
Osoittaa lähinnä raukkamaisuutta ja haudan takaa vattuilulle. Sisarusten välit lopullisesti katkolle panemiseksi, mutta who cares. RIP. Or not?
Voi, voi, teitä lapsikultia on niin monenlaisia. Jossain tapauksissa tasapuolisuus toteutuu jättämällä jollekin lapselle vain lakiosan, usein sekin on liikaa.
Vanhempien eläessä heillä ja sisaruksilla ole mitään merkitystä. Heitä voi kohdella miten vain. Sellainen välinpitämätön ja vieraantunut lapsi ei ansaitse perintöäkään.
Vanha kansa sanoo: "Niin makaa kuin petaa."
> Jos teemme näin testamentin niin voiko toivomuksemme muuttua kuolevamme jälkeen esim. tämän lakiosan saaneen riitauttaessa asian ja hakiessa pesänjakajan?
Toivomus ei muutu!
Pidätte vain huolta siitä, että testamentin olemassaolo saatetaan tietoon riittävän usealle taholle (mm. uskotuille miehille) ja/tai sitä säilytetään tarvittaessa säilytyspalvelussa, pankin tallelokerossa tai asianajotoimistossa.
Edelllinen toimi sen vuoksi, että täällä on kannustettu lainvastaisesti unohtamaan, salamaan, polttamaan tai muutoin hävittämään testamentteja.
(Se, mitä pesän osakkaat tekevät omaisuudellaan perinnönjaon jälkeen, ei valitettavasti ole enää teidän vallinnassanne.)
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288685831613.html?pos=ksk-trm-asmn-ospu
Kontturin mukaan perikunnat taistelevat – hieman yllättäen – vain harvoin maista, rahoista ja osakkeista. Sen sijaan menehtyneen omaisen henkilökohtaiset tavarat sekä pienemmät esineet muodostuvat kiistakapuloiksi.
- Kun lähestytään kansallispukuja ja hirvensarvia, eurot kutistuvat ja tunteet kasvavat, Kontturi sanoo lehdessä.
Siksihän niitä testamentteja juuri tehdään et siinä voidaan ilmaista miten haluaa omaisuuden jakautuvan pois menon jälkeen. Mielestäni voitte päättää ettei yksi lapsistanne saa kuin lakiosan. Testamenttia tulee kunnioittaa, muutenhan se olisi turha. Ja koska testamenttiin tarvitaan kaksi todistajaa, jotka ei ole lähisukua niin sehän on virallinen paperi.
Testamentti on paras tehdä asianajotoimistossa, jotta se tulee varmasti oikein ja vedenpitävästi tehdyksi. Hankalimmat ja rettelöintiin taipuvaiset jälkeläiset rupeavat yleensäkin perinnönjaossakin rettelöimään.
"Tarkoitus on testamentissa luetella mitä kukin tulee saamaan..."
Voi käydä myös niin, ettei jäämistössänne enää olekaan jotain testamentissa mainittua, esim. olette, tai teistä kauemmin elävä tai vaikka edunvalvoja on saanut maistraatilta luvan myydä sen/ne. Miten aiotte ottaa sellaisen mahdollisuuden huomioon? Pitäisikö lesken tai edunvalvojan toimia jotenkin rajoittaa, jotta testamenttinne ajatus toteutuisi? Tai jotain toissijaismääräyksiä?
Mielenkiintoinen kysymys.
Välttäisin esinekohtaisia määräyksiä silloin kun on tarkoitus jakaa koko jäämistö niiden esineiden saajoille ja on lakiosia tai osituksia tehtävänä. Voi olla, että lakiosaan ei riitäkään lakiosaperilliselle annetut esineet ja loppuja esineitä joudutaan myymään/sumplimaan/maksamaan omasta pussista lakiosa. Lakiosan suuruudestahan voi syntyä erimielisyys, jonka pesänjakaja sitten ratkaisee. Samoin velat pitää maksaa jotenkin ja ongelmia voi tulla jos käteisvarat pesästä loppuvat ja aloitetaan keskustelu siitä, kenenkä perintöesineet sitten myydään ja kenen ei.
Lesket, jotka ryhtyvät manipuloimaan jäämistön jakamista, ovat raukkoja. Ei muuta. Mikäli kuolinpesä on säilynyt jakamattomana toisen vanhemman kuoleman jälkeen, ei kyse ole muuta kuin suoranaisesta vttuilusta toista lasta kohtaan. Se, miten ensiksi kuollut vanhempi olisi halunnut varallisuuden jakautuvan, ei ole tietenkään tietoa.
Pelkkää kostonhimoa. Alhaista.
Tässä tapauksessa me molemmat vanhemmat teemme testamentin yhteistuumin.
Pitäisikö kirjoittaa testamenttiin vaihtoehto mikäli varallisuuteen on tullut huomattava muutos testamentin tultua ajankohtaiseksi?
Ei. Sen sijaan päivitätte testamenttinne ajan tasalle, jos huomattava muutos on syntynyt. Mutta tuon laatuinen testamentti, jossa yksityiskohtaisesti jaetaan tavarat, on minusta hölmö.
Entäpä jos toinen elää vaikkapa 20 vuotta ensiksi kuolleen jälkeen. Maailma ja elämäntilanne on muuttunut tuona aikana melkoisesti, mutta testamentti sitoo kädet.
Kannattaako sitoa kädet.