Heräsinpä taas yllättävän aikaisin ja mikäs siinä noustessa, jos ei enää nukuta. Tietysti aukaisin oven ulos, kuulin toisenkin yölinnun ääntelevän tulla katujen yllä pimeässä, no on katuvalot kyllä. Levoton lintu, kaveriako etsinee.
Mitäänsanomaton on nyt ajatusteni kulku, ei synny yhtään järkevää taikka epäjärkevää väläystä, vanhaksi en kuitenkaan itseäni tunne. Tai mistä sen tunnistaisi, että on vanha. Tuo vanha - sana ei ole kovin kaunis sana, muodostelen sitä huulillani, hyvin lepsu sana, jos sitä toistelee, juuri ja juuri huulet liikkuvat. Sitäkö se vanhuus tarkoittaa.
Nyt pois tuollaisten sanojen sanominen. Sanokaapa esimerkiksi kaunis...suukin on jo elävämpi, leukakin liikkuu, ja kaunis-sanan loppua kohti huulet nousevat ylöspäin kuin hymyillessä. No hyvä, nyt minuu rupes jo naurattamaan, jopa ääneen naurahin höperyyttäni. Höperönä olo on paljon hauskempaa, kokeilkaas vielä eroa höperö- ja viisas- sanoilla. Huhhuh, tiukaksi viivaksi menee suu viisas sanottaessa.
Sanonpa siis aamutervehdykseksi huomenta kaikille höperöille. No niin, jopa virkisti, nyt kahvia hakemaan....
Mitäänsanomaton on nyt ajatusteni kulku, ei synny yhtään järkevää taikka epäjärkevää väläystä, vanhaksi en kuitenkaan itseäni tunne. Tai mistä sen tunnistaisi, että on vanha. Tuo vanha - sana ei ole kovin kaunis sana, muodostelen sitä huulillani, hyvin lepsu sana, jos sitä toistelee, juuri ja juuri huulet liikkuvat. Sitäkö se vanhuus tarkoittaa.
Nyt pois tuollaisten sanojen sanominen. Sanokaapa esimerkiksi kaunis...suukin on jo elävämpi, leukakin liikkuu, ja kaunis-sanan loppua kohti huulet nousevat ylöspäin kuin hymyillessä. No hyvä, nyt minuu rupes jo naurattamaan, jopa ääneen naurahin höperyyttäni. Höperönä olo on paljon hauskempaa, kokeilkaas vielä eroa höperö- ja viisas- sanoilla. Huhhuh, tiukaksi viivaksi menee suu viisas sanottaessa.
Sanonpa siis aamutervehdykseksi huomenta kaikille höperöille. No niin, jopa virkisti, nyt kahvia hakemaan....
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuosta aamutervehdyksestä tulikin mieleeni vuosikymmenten takainen asia. Meillä oli ollut juhlat Haminan Mäntlahdessa toisten asujien kanssa, siellä oli meilläkin vanha parakkitalo kesäasuntona, ihan siinä meren äärellä.
Mieheni yllätti minut täysin mennessäni aamulla kahvin keittoon. Pöydällä oli valkoviinipullo toivotuksen kera....." Tää aamutervehdys on sulle, sä ikuisesti aina rakas mulle." Siksi kai myös jäänyt mieleeni, kun mieheni varmasti elämänsä ainoa runo, vieläpä riimiteltykin.
Aiheesta aamuun aikaiseen
nyt kirjoitan pienen runon,
unistaan kansan heränneen
ihan pikkuriikkisen punon.
On virkeä jokaisen aamuhetki
kun unimaassa on tehty retki
ja askelin tervein ja vertyvin
voi aamuun astua itse kukin.
Arkinen vähän on elämän laita
päälle kun puetaan eilinen paita,
kahvi kun sitten on kiehautettu
on yö taas päivästä vieroitettu
Harkintaa hiukan, tehdäkö mitä
kesken jäänyttä eilistä sitä.
Näin siirrytään päivään uuteen
vilkaistaan kuin tulevaisuuteen.
Niinpä niin, näin iisisti sitä valvomiset ja nukkumiset, nukahdin vielä tunnin unet, sillä välin päivä koitti, aurinko nyt paistelee. Keskustassa lähen tänään käymään, sellanen pikku johto hankittava tuohon digi-kameraani, jospa opettelis vielä valokuvia laittamaan tonne facebookiin.
On täällä jo jokunen aamuvirkku
nyökkäs vastaherännyt sini-sirkku,
jonka poskea aurinko aamusta helli,
kun vuoteessa tuolla vielä hän kelli.
Se ponkaisi ylös ja aloitti aamun
ei naamakaan ollut kuin talvisen haamun,
kampas sievästi suortuvat korvan taa
saattoi kahvilla aamunsa aloittaa.
Kyllä viserrykseenne mieluusti yhtyy,
ja hetkeksi laulamaan kanssanne ryhtyy.
Nyt orastavaan päivään jo katseeni luon,
ja iloisen kiitoksen teille tuon.
Olen juuri muistellut entisiä äitienpäiviä, jolloin lapset olivat kotona ja halusivat isänsä kanssa laittaa ylellisen aamupalan vuoteeseen tuotuna. Olen aina ollut perheen aamuvirkuin, joten piti vain teeskennellä nukkuvaa eikä olla kuulevinaan keittiöstä kantautuvia kolinoita, supinoita ja sutinoita. Täytekakkua en suostunut aamun alkajaisiksi nauttimaan, mutta hienosti päällystetty voileipä ja kuohuviinilasillinen maistui, erikoisempia hedelmiä leikeltynä ja aseteltuina vaikkapa kukkasen tai nauravan naaman muotoon , usein vohveli ja hilloa, kananmuna tarkasti munakellolla aikaa mitaten äidin toiveiden mukaan . Siitähän tuli oikein brunssi, muutkin tulivat kahvimukeineen ja mehulaseineen sängyn päälle kuin piknikille. Valkovuokkokimppu, itsetekoiset kortit ja lauluherätys kuuluivat tietysti asiaan.
Otsikkona on yölaulaja, ja pian on valoisien suviöiden laulajien paras aika. Niistä on runoiltu, kansallisaarre Leinon Ruislinnun laulu korvissani tai Sarkian Ruislintu yksinäinen vain jossain narahtaa, Kiven Sydämeni laulussa kultakehdoss´kellahdella , kuullella kehrääjälintuu. Siinä on tosiaan kuullella, muutenkin laulullisia l-äänteitä paljon. Ruisrääkkää harvoin kuulee, kerttuset ja kehrääjä ovat yleisempiä, olen koettanut ääninauhojen avulla opetella tavallisimmat lintujen äänet. Aina nousee kyyneleet silmiin, kun kuulee kesäyössä satakielen voimakkaan vivahteikkaan laulun. Yölaulajia ei oikeastaan koskaan näe, siksikin lumous on niin valtava.
"Älä muuta viserrä" on sanonta, jonka joskus olen kuullut.
Olet niin uskomattoman sujuva ajatustesi ja tuntemustesi kuvailija, ettei todeksi palstalle uskoisi.
Oliko muuten niin, että satakielen ääni on niin voimakas, että se saattaa jopa vaurioittaa kuuloelimiä.
Nyt on ihana aika kaikille, jotka pystyvät liikkumaan luonnossa. Kaikki alkukesän tuoksut ilmassa, ketojen kukkameret, lintujen äänet ym., ainakin kohta tulossa.
Toivotan jokaiselle teistä, jotka palstalla kirjoitatte ja muiden tekstejä luette, ihania aistielämyksiä luonnon helmassa.
Kyllä täytyy olla kuulokoje säädetty täysille jos kuulo satakielen laulusta tärväytyy:)
Meillä asuu tässä pihapiirissä satakieli, kiva kuunnella.
Satakieli lauloi, kello oli ehkä aamuneljä kun pyöräilin kotiin ylitöistä. Edellinen työpäivä oli venähtänyt aivan liian pitkäksi ja väsymystä oli jo kunnolla, mutta satakielen laulu oli niin kaunista ja virkistävää, että vieläkin muistan paikan, se oli Mäkkylän tiellä. Pieni lintu on satakieli, mutta ääni on iso.
Satakielen laulua kuulee illoin aamuin hämäräönhetkinä pensaikoissa ja lehdoissa viihtyvä.
http://www.youtube.com/watch?v=vOlUUseov_E
Tässä laulurastas, järvien rannoilla tätä viheltäjää kuuluee,
http://www.youtube.com/watch?v=o0mATRdzZSc
Artistin muistaminen auttoi löytämään tämän monelle tutun kappaleen.
http://www.youtube.com/watch?v=n1HB9tbVtXQ
Mustarastas laulaa vähintään yhtä kauniisti, kuin satakieli.
Tässä lähellä asuu joku yölaulaja, eräs yö tämä lahjakkuus kajahutti laulun
!Kallaves Kallaves suarines ja salamines!
En yönpimeydessä ja unisin silmin erottanu oliko se lintu ?
Mielestäni prof. Lehtinen laulaa "tykimmin" tämän hienon > mie mään maata < mainitseman lauluhelmen Kallavesj, Kallvesj.
Oletan, että prof Lehtisellä on absoluuttinen sävelkorva. Niin puhtaan hartaasti hän esittää ym. musiikillisen taideaarteen.
Ihana oli aamun koitto tänään, hellän valeanpunainen....harvinaisia värejä voi aistia aamunkoitossa näin alkukesän kynnyksellä, jos on aikainen ja malttaa odottaa. Värit vaihtuvat nopeasti.
Yllättävää kyllä itselleni, että vulgääristi olen osittain kaupunki-ihminen, pidän juuri tällaisesta karkeasta betonimiljööstä, autojen äänet, rosoiset ihmiset. Avaraa taivasta kuitenkin nähtäväksi, puita, puita jokapaikassa, karkean betonin vieressä.
Pinnan alla vielä monenlaatuinen sykkivä elämä, työhönmenijöitä jo tuo vastapäinen pysäkki kymmenmääräinen. Ja myös se ilahduttaa, monet elämänsä rajustikin eläneet tasavertaisina mukana tässä Hervannan elämän sykkeessä.
A. Kiven maisemat lepää vielä hiljaa pehmeän harmaan peiton alla.
Auringosta ei minkäänlaista pilkahdusta pilvien takaa, sadetta odotettavissa Ilmatieteenlaitoksen ennuste on kuin helminauha, pisaroita riittää koko päiväksi.
Ainahan nuo ennusteet eivät pidä paikkaansa, toivoa vaan sopii ettei tänäänkään.
Aurinko voisi pilkistää vaikka hetkellisesti.
Hyvää sade tekee, maa on melko kuiva ja on kuitenkin viljojen kylvöaika.
Minulle on tärkeää tuo pienikin näkymä luontoa joka avautuu kun avaan sälekaihtimet
ja katselen tuttua näkymää, tunnen olevani osa tuota kaikkea.
Kunhan saan jalkani kuntoon alkaa metsälenkkeily, seurailu luonnossa on mielenkiintoista onko vuosien takaa tutuksi tullut palokärki vielä samassa maisemassa missä olemme tavanneet.
Lenteleekö rungolta rungolle kuin esitelläkseen taitojaan ja välillä poistuen 'näyttämöltä' palatakseen taas vauhdilla seuraani.
Näillä sanoilla Huomenta Kaikille!
Luonnolle siunaukseksi on kevätsade, johon herättiin.
En kiirehdi vielä joka-aamuiselle metsäkävelylle koiran kanssa, vaan alan muistella ja haeskella hiukan tietoja Suomen kansallis- ja maakuntaeläimistä ja kasveista. Aleksis Kivestä puheenollen, palokärki on Nurmijärven nimikkolintu ja mäyrä nimikkoeläin, esiintyväthän ne Kiven teksteissäkin usein. Palokärki on oikea kevään airut soitellessaan katuvalojen metallikupuja ja läpituneva sen kiljaisukin on. Moitin tuttavallista palokärkeä, kun se tonkii muurahaispesää.
Uusimaa on valinnut tunnuksikseen mustarastaan, siilin, kuhan, valkovuokon ja sarvivälkkeen. Kanta-Hämeen nimikkolintu on komea sääksi ja Etelä-Karjalan ihana satakieli. Espoon nimikkoeläin näyttää olevan liito-orava. Muistan vielä, kun eräs rakennushanke mutkistui Saunalahdessa uposkuoriaisen takia.Laitan tähän linkin. jos nämä asiat kiinnostavat,
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maakuntatunnukset
Suomen luonnon kansallistunnuksia ovat kielo, laulujoutsen, rauduskoivu , karhu ja graniitti. En nähnyt vanamoa minkään maakunnan kukkana, minusta se on Suomen suloisten metsäkukkien kauneimpia.
Kansallistunnuksista tärkein on tietysti Suomen lippu, joka nousee salkoon lähipäivinä kolmesti : Eurooppa-päivä, Äitienpäivä ja J.V. Snelmmanin päivä. Niitä seuraa perinteikäs Kukan ja Flooran päivä, joten yhtä juhlaa on tämä kevään eteneminen ja kesää kohti käyminen, juhlaa myös aisteille ja mielelle.
Jatkan maakuntien kansallisilla tunnuksilla, Etelä- Karjalan tunnukset ovat kovin upeat samalla kauniit, kuten satakieli lauluillaan herättää aamuisin jo n. 4 aikoihin, sellaiset luritukset ettei paremmista puutetta.
Lohi kaloina mainitaan ehkä selvyyden vuoksi Saimaan järvitaimen, siis se jolla on pilkkuja nahkassa. Myös Hiitolanjoessa on tavattu järvitaimenia.
Viimeisenä ei suinkaan vähäpätöisin vaan täysin suojeltu kangasvuokko jotka kukkivat ryhmänä omilla paikoillaan. Kannattaa googlata tietoa kasvista joka on kovin harvinainen. Kukkaa kutsutaan myös kylmän kukaksi, taitaapa joku viisunikkari tehnyt laulunkin siitä...
Keski-Suomen tunnuksia ovat metsäjänis, mahtava metso kuten seutu laukin kuvaa ........rastas ja metso täälläkin soi.....,.Kansalliskukka on ehdottomasti päivänkakkara joita seudulla on riittämiin.
---------
Muista Kukanpäivän jo kouluajoilta. Ruotsin kirjassa oli pitkä kertomus Kukan päivästä - Flora festes stämming?- . Muistelen J.L. Runebergin kynästä lähtöisin, Fredrik Paciuksen säveltämä Maamme-laulu esitettiin ensikertaa 13.5.1848 ylioppilaiden juhlassa
Floran päivänä Kumpulan kentällä. Perinteitä säilytetään, joten saamme esityksen kuulla TV:stä ensi tiistaina.
Tarkastellesani joku pv sitten toukokuun päiviä, meillä on tässä kuussa 5 liputuspäivää
1.5 Vappu
9.5 Eurooppa pv
11.5 Äitien pv
12.5 Snellmanin pv
18-5 Kaatuneitten muisto pv.
Toukokuussa onkin hyvä liputtaa kesään siirryttäessä.
Minulla onkin tänään ´ohjelmana´ opetusta, ohjausta omin keinoin oman itsen tasapainottamiseen, meditaatioksihan sitä hienommin sanotaan, mutta en mitään buddhalaisuutta, vain oman itsen kehittämistä. Eräälle nuorelle kokoan näitä ihan omakohtaisia kokemuksiani ahdistavia tilanteita estämään. Kun on selvittävä eteenpäin, tilanteet ovat sellaisia, joille ei mahda mitään, ratkaisu on monesti poistaa sellaiset mielestä.
Ihan vaistomaisesti jo silloin parikymmentä vuotta sitten aloin harjoitella itsekseni, tietysti aloin myöhemmin etsiä myös tietoa muualta. Itsellänihän oli aluksi se unien kautta, alitajunnan kautta oppia ymmärtämään itseäni, mutta se ei sovi yhtälaisesti kaikille, se on pitkäaikaista ja rankkaakin työtä, keskittymistä.
Aloitan neuvomiseni hengityksestä, sehän on se aa ja oo kaikkeen.
Rentouttamiseen keskittymisellä myös uneen pääsy helpompaa.....jne.
Joten keskityn tänään ....keskittymään.
Meditaatiossa voi joutua tosissaan tutustumaan omaan "Itseensä"/"Dobbelgängeriin":)
Rankka juttu, todella.