Tyttörakkautta Elokuussa

Hän oli tutkimustyöni ohjaaja yliopistolla, rakastuin häneen silmittömästi, olin halunnut häntä sekoamispisteeseen asti ensimmäisestä luennostani alkaen. En ollut varma, kokiko hän itse samoin, kuitenkin tuntui, että meillä oli jo parin vuoden ajan ollut meneillään jotakin, jokin aivan erityinen juttu, pitkiä intensiivisiä katsekontakteja, varomattomia hipaisuja laitoksen yhteisellä matkalla Tukholmaan, käsinkosketeltavaa halua. Olin valmistumassa ja meillä oli tapaaminen hänen työhuoneessaan eräänä elokuisena iltapäivänä viime kesänä. Tarkoitus oli käsitellä työhöni liittyviä viimeistelyä vaativia yksityiskohtia ennen syksyistä publiikkia. Oli kuuma, helteinen iltapäivä, tuntui ettei yksikään lehti värähtänyt, ilma oli kuumuudesta sakeaa. Hän ehdotti, että ottaisimme paperit mukaamme ja menisimme hänen asuntonsa läheisyydessä sijaitsevalle uimarannalle keskustelemaan työstäni.Uimarannalla löysimme rauhallisen paikan pienen kallionkielekkeen takana. Keskustelimme vähän aikaa, kunnes hän sanoi haluavansa nauttia tuulesta, merestä ja kesästä,hän kävi pitkälleen ja sulki silmänsä. Arastellen kävin hänen viereensä, kuuntelimme jostain kaukaa kantautuvia ääniä, lokkien kirkunaa elokuun valtaisassa hehkussa. Nukuin ilmeisesti vähän aikaa, koska tunsin hänen valuttavan sormiensa välistä hiekkaa kesätopin alta paljastuneelle vatsalleni, avasin silmäni ja hän katsoi minua hymyillen, silmät kosteina. Hän siveli hyvin hiljaa ja varovasti kättäni ja kumartui ylleni sipaisten hiekanmurusen hiuksiltani, tunsin hänen lämpimän hengityksensä kaulallani. Hän oli aukaissut rintaliivinsä, näin että hänen nänninsä painuivat kovina ja herkkinä valkoisen teepaidan kangasta vasten. Hän kumartui jälleen ylleni,hipaisi pehmeät huulet kosteina ja raollaan omia huuliani, veti hitaasti toppini ylös ja liu’utti sormiaan pitkin kaulaani, alas rintojeni välistä poimua, paljaalle vatsalleni. Tunsin olevani läpimärkä, nännini törröttivät pystyssä enkä kyennyt sanomaan mitään.